Siirrän tänne Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.
23.12.2020
Parempia jouluja odotellessa
Meidän joulu on hiljaiseloa, kuten se on ollut jo kuukausikaupalla. Harmiksi minulle iski taas kipujakso. Iän myötä osteogenesis imperfectaan liittyvät rapistumiset lisääntyvät ja niiden mukana tulee erilaisia kipuoireita. OI-vanhuus on extreme laji.
Makaan siis sängyssä, mikä on mukavaa, mutta joudun syömään kipulääkettä. Kivun akuutissa vaiheessa on tärkeää saada se rauhoittumaan. Olen huono kipupotilas, kiukuttelen, säälin itseäni ja vähän Jaskaakin, joka saa hoidella joulun kuten parhaaksi näkee. Sen lisäksi hän joutuu kuuntelemaan kitinöitäni ja sietämään ärhentelyäni. Jos minusta joskus pidetään muistopuhe, siinä ei varmasti sanota, että hän ei koskaan valittanut vaan kesti elämän vaikeudet hiljaa vaieten.
Onneksi on Jaska, joka suhtautuu yllättävän ymmärtäväisesti passaamispyyntöihini sekä säälin ja lohtuherkkujen ruinaamiseeni.
Valittamisesta tuli mieleen, että minulla on ero- ja uusioperhe, vaikka meillä ei ole Jaskan kanssa yhteisiä lapsia.
Päätin aikoinani, että yhteisten joulujen ruinaamiseen en rupea. Ero on aina ikävä asia, sitä ei kannata tehdä kaikille asianosaisille vielä pahemmaksi. Ex-anoppini oli vannoutunut jouluihminen, samoin lasteni nykyiset appivanhemmat. Minulle yhteinen joulu ei ole maailman tärkein asia.
Olemme joskus livahtaneet Jaskan kanssa Kanarialle jouluksi. Vieläkin tulee iloinen ja aurinkoinen fiilis, kun radion tonttujoukkojen tip tapin seasta kajahtaa:
”Feliz navidad, feliz navidad prospero ańo y felicidad I wanna wish you a merry christmas…”
Vuosien kuluessa meille kaikille on muodostunut omat traditiot.
Jaskan kanssa olemme viettäneet monta mukavaa ja herkullista joulua hänen sisarenpoikansa perheessä.
Tämän poikkeusjoulun aattona kömmin kyllä tyynyjeni, kirjojen, karkkipapereiden ja villasukkien seasta Jaskan kattamaan joulupöytään. Otan sen verran kipulääkettä, että pystyn istumaan. Marinoistani huolimatta olen kiitollinen, ettei minun tarvitse potea täällä yksinäni kuten monen muun kipeän ja koronan eristämän.
Ensi jouluna kaikki on toivottavasti paremmin.
Rokotteet ovat tulossa, jaksetaan sinnitellä näitä outoja aikoja vielä vähän aikaa.
Toivon teille kaikille kestävyyttä ja hyvää joulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.