Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deep Blue Production. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Deep Blue Production. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. elokuuta 2011

Olutta ja maailmanlaajuista vastuuta

Syksy on lähtenyt käyntiin. Eri tahot järjestävät tilaisuuksia. Kaikissa ei ehdi käydä, mutta hauskimpia ja mielenkiintoisempia ei voi jättää väliin.


Sinebrychoff esitteli
uusia oluitaan ravintola Carelian kabinetissa. Todellinen oluen ystävä, maisteri Simo Frangén, veti kuivin suin oluenmaistajaistestin. Olen joskus ollut viininmaistajaisissa. En ole ollenkaan asiantuntija, minulle on olemassa hyvää ja vähemmän hyvää puna- tai valkoviiniä. Kun asiantuntija kertoi mihin on kiinnitettävä huomiota ja viinit maistettiin peräkkäin, tapahtui ihme. Tämä sama ihme tapahtui oluen kohdalla. Saatoin aistia ruista, tumman leivän täyteläisyyttä, kukkamaista mausteisuutta ja maltaista katkeruutta. Suosikikseni nousi Panimomestari Nikolain vuosiolut 2012. Se on suodattamatonta kellariolutta. Vaaleaa likkojen kaljaa, kuten joku sanoi.

Karhu-ryijy. Kuva: Sinebrychoff.
Graafikkona ja vanhana mainosmaakarina en voi olla ihailematta Karhu-oluen tunnusta ja toimivaa brändiä. Kuulin, että innokkaat käsityöihmiset ovat kutoneet Karhu-villapaitoja ja Koff on teettänyt Karhu-ryijyjäkin. Karhuvillapaidan ohje on ollut Novitan syksy 2010 lehdessä. Todellinen äijäpaita!

Markkinoille ovat tulleet myös Fingerpori bisse ja lonkku. Pöytäseurueemme kanssa tuumailtiin, että mikä olisi sopivin tilaisuus nauttia niitä. Olimme yksimielisiä, että siinäpä juomat kalsarikännille.

Tästä on turha yrittää virittää tyylikästä aasinsiltaa seuraavan päivän tilaisuuteen. Olin suureksi hämmästyksekseni saanut kutsun Hanasaareen Stenbäck symposiumiin, jonka aiheena oli globaali vastuumme. Se järjestettiin Pär Stenbäckin elokuun alkupuolella olleen 70-vuotispäivänsä kunniaksi.

Stenbäckin humanitaarinen työ on ehkä näinä päivinä tunnetumpaa ulkomailla kuin Suomessa. Hän valvoo muun muassa Kansainvälisen Punaisen Ristin puolesta Israelin ja Palestiinan humanitaarista sopimusten noudattamista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että Suomi on kaksikielinen maa ja sellaisena sen tulisi säilyä. Stenbäck on kirjoittanut kotisivulleen aiheesta hienon kolumnin, jota suosittelen luettavaksi.

Valotus- ja rajausmallina meidän kertakäyttöstudiossamme.
Olisihan sitä voinut hymyilläkin.
Stenbäck auttoi Deep Blueta tekemään 12 osaisen ohjelmasarjan Maailman tuntemattomista kriiseistä vuonna 2008. Ne esitettiin TV1:sen aamutelkkarissa. Stenbäck on toiminut monta vuotta International Crisis Groupin hallituksessa ja hänen ansiostaan pääsimme Osloon ICG:n kokoukseen haastattelemaan kriisien asiantuntijoita. Minun maailmankuvaani se avasi paljon.


Tässä on
vapaa tulkintani Pekka Haaviston kommentista symposiumin keskustelupaneelissa. Kuinka oikeassa hän onkaan. 
Suomessa asuvat koulutetut pakolaiset ovat käyttämätön voimavara. He ovat nähneet pohjoismaisen elämäntavan. He voisivat auttaa ja olla mukana omien maidensa kriisien selvittäjinä. He ymmärtävät paikallisia työtapoja ja kuinka kansalaiset parhaiten oppivat. Ennen kaikkea he, käydessään kotimaissa ja mahdollisesti palatessaan, vievät tietoa siitä, mihin suuntaan ja minkälaisin keinoin yhteiskuntaan voidaan vaikuttaa. Pakolaisten vahvuutena on, että he ovat olleet syvällisesti tekemisissä kummankin kulttuurin kanssa. He ovat parhaita elämäntapojen välisiä tulkkeja.

Puheenvuoroissa tietysti mainittiin monia Stenbäckin uran ansioita. Symposiumin wrap-upissa Stenbäck kertoi, että hänestä on hieman hämmentävää saada näin paljon kehuja. "Ota vaan vastaan - ei kannata odottaa hautajaisiin asti", oli hänen viisas vaimonsa Sissel, sanonut.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Lentävä lohikäärme


Tänään avautuu
Kiinassa
Shanghain maailmannäyttely. Niissä avajaisissa olisin halunnut olla mukana, vaikka suhteeni Kiinaan on hyvin ristiriitainen. Olen ollut Shanghaissa kerran, kun Deep Blue teki Shanghain Pudongin kansainväliseltä lentokentältä kulkevasta Maglev-junasta lyhyen telkkariohjelman YLElle.

Junan huippunopeus on 431 kilometriä tunnissa. Nimi maglev tulee sanoista
magnetic levitation eli magneettinen leijunta. Se leijuu magneettisuuden avulla noin sentin radan yläpuolella. Juna koskettaa vain silloin tällöin ohjauskiskoa, joka pitää junan oikeassa suunnassa. Leijunnan vuoksi kitka on olematon. Ja koska kitka on olematon, junaa kuljettavaa energiaa tarvitaan paljon vähemmän kuin tavallisessa junassa. Toisaalta elektromagneettista energiaa tarvitaan leijuntaan paljon, ja radan rakentamiskustannukset ovat miljardiluokkaa.

Matkaa
Pudongista Longyang-pääteasemalle on 31  kilometriä, ja juna kulkee sen alle kahdeksassa minuutissa. Jos on menossa aivan vanhaan keskustaan, on pääteasemalta jatkettava joen yli 2-metrolla, joka kulkee samalta Longyang-pysäkiltä, tai sitten taksilla.

Ensimmäisen kerran oli jännittävää lähteä leijumaan junassa Longyangilta Pudongiin. En ollut koskaan ajanut maan pinnalla näin kovaa vauhtia. Ajelimme edestakaisin ja haastattelimme ihmisiä, mm. häämatkalle lähtenyttä herttaista nuortaparia.

Juna kulki pehmeästi, mutta huojahteli hieman tuon tuostakin koskettaessaan radan ohjauskiskoa. Meno oli melko äänetöntä, ainoastaan vastaan tulevan, toisen junan ilmanpaine pamautti jonkinverran ikkunoita. Junan sisustus oli kuin missä tahansa muussa modernissa junassa. Vauhtia ei pystynyt hahmottamaan, vain ohi kiitävistä maisemista tajusi, että lujaa mentiin.


Lähes Maglevin vauhteihin yltävien huippunopeiden junien määrää aiotaan lisätä Kiinassa lähivuosina. Kiina oli alunperin suunnitellut rakentavansa EXPO 2010 avajaisiin toisen noin 200 km mittaisen Maglev-reitin Shanghain ja Hangzhoun välille, mutta hanketta lykättiin useaan otteeseen kansalaisten laajamittaisen vastustuksen vuoksi.

Kiinassa ei ole useinkaan välitetty kansalaismielipiteistä, varsinkaan kun ne vastustavat "kehitystä". Mutta nyt kiinalaiset pelkäävät magneettikentän säteilystä aiheutuvan vaaraa  terveydelle. Asiantuntijoiden mukaan pelko on aiheetonta, mutta kansalaiset eivät ole vakuuttuneita.

Iltalehdessä 19.4.
suomalainen asiantuntija  ihmettelee sitä, koska tämänkaltaiset asiat ovat täysin mitattavissa. 
Samassa lehdessä kerrotaan myös kuinka ihmisten pelolla tietysti yritetään myös rahastaa. Shanghaista löytyy Tianxiang-nimisen ketjun vaatekauppoja, joiden tuotteiden  uskotellaan suojaavan magneettikentän säteilyltä. Niitä myydään etenkin odottaville äideille.

Olen kuitenkin kuullut Kiinasta, että uutta maglev-rataa Hangzhouhun olisi jo valmiina pitkiä pätkiä ja että aivan radan varressa asuu paljon ihmisiä.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Omapäisen professorin muotokuva


Helsingin yliopistolla
on maan suurin muotokuvakokoelma: siihen kuuluu lähes 900 teosta. Viime viikolla paljastettiin infektiotautiopin professori, ylilääkäri Heikki Peltolan muotokuva
Lastenklinikan Niilo Hallman-salissa. Muotokuva liitetään osaksi Galleria Academican kokoelmia.
Videoimme Ilkan kanssa tilaisuuden.

Professori Peltolan muotokuva on valokuva, jonka on kuvannut valokuvaaja Kari Sarkkinen. Sarkkinen oli hieman hätkähtänyt Peltolan toivomusta saada kuvaan mukaan "kaveri". Kaveri on Angolasta, Peltolan syntymämaasta ja kuvaa kaikkia maailman lapsia. Hänet oli otettu kunniavieraana mukaan tähän tilaisuuteen ja yllätysohjelmana Peltola kutsui arvostamansa alttoviulisti Teemu Kupiaisen soittamaan kaverille Bachia.

Kupiainen oli tehnyt Peltolaan syvän vaikutuksen soittamalla lukuisilla reissuillaan mm. Intiassa katulapsille Bachia. "Sitä voivat kuunnella koulutetut länsimaiset ihmiset, vuoristokylien paimenet, apinat, katulapset ja yksinäinen lehmä," sanoo Kupiainen. Musiikki on Heikki Peltolan suuri rakkaus. Kymmenen vuotta kului Ylioppilaskunnan Laulajien johtajana ja parikymmentä vuotta lauluyhtye Kamariherroissa.


Professori Peltola vietti lapsuudessaan yli seitsemän vuotta Afrikassa. Tansaniassa Heikki oli oppinut nopeasti suahilia ja löytänyt parhaaksi kaverikseen Matendon.
— Kun nelikymppisinä tapasimme, tunnistin heti hänet, mutta en osannut sanaakaan suahilia. Ja siinä me sitten seistiin, kaksi yli nelikymppistä äijää, ja tunsimme toisemme heti, mutta sanaakaan emme osanneet toisillemme sanoa. Hän ei osannut muuta kieltä kuin suahilia ja minä taas en osannut sitä enää, vaikka lapsena osasin sitä yhtä hyvin kuin suomea. Se on kyllä totaalinen katastrofi se mun suahilin unohtamiseni…
Mutta kun perhe palasi Suomeen vuonna 1953 Heikki huomasi Cantores Minores -kuoron koelaulussa, ettei osannut yhtään laulua suomeksi ja lauloi suahiliksi.

Afrikka oli ehkä yksi syy siihen, että Peltolan tutkimustyö on keskittynyt tauteihin, jotka yhä tappavat tuhansia kehitysmaiden lapsia. Näitä tauteja ovat esimerkiksi malaria, ripulitaudit, aivokalvotulehdus, keuhkokuume ja tuhkarokko. Peltola on yksi maailman merkittävimmistä troopisten tautien asiantuntijoista. Hän erikoistui trooppisiin tauteihin Lontoon yliopiston, London School of Tropical Medicine & Hygienessä. Peltola pyrkii kehittämään malariaan niin halpoja lääkkeitä, että köyhätkin pystyisivät hankkimaan niitä. Hänellä on myös kehitysmaissa useita projekteja, joissa etsitään yksinkertaisia ja halpoja, kehitysmaiden oloissa toimivia hoitokeinoja.

Deep Blue Productionin pitkäaikaisena haavena on dokumenttiprojekti 'Jumalten ruoskat', 'Scourges of the Gods'. Se kertoo maailman kahdeksan tuhoisimman taudin yhteiskunnallisista vaikutuksista. Jos ja kun saamme rahoituksen kokoon, professori Peltola on luvannut toimia projektin asiantuntijana.

'Jumalten ruoskat' ei keskity tauteihin sinänsä, vaan niiden yhteiskuntia sisältäpäin raunioittaviin vaikutuksiin. Maailman kahdeksan tuhoisinta tautia tappaa vuodessa arviolta yhteensä 20 miljoonaa ihmistä. Näiden tautien vaikutus heijastuu koko yhteiskuntaan ja on omalta osaltaan mm. esteenä kehitysmaiden vaurastumiselle. Maailman tappavimmissa taudeissa ei ole mitään sensaatiomaista, kaunista tai romanttista, ja niiden seuraukset harvoin ylittävät uutiskynnyksen. Sen sijaan niistä kumpuavat monet uskomukset, yhteiskunnalliset ilmiöt, asenteet ja tavat, joita meidän täällä ns. kehittyneissä maissa on vaikea ymmärtää.

Projektimme nostaa esiin uutisen, jota ei koskaan kerrota, uutisen tuntemattomasta kuolemasta, rumasta kärsimyksestä, alistuvasta tuskasta ja kuolemanpelosta, jonka keskellä miljardit ihmiset yhä elävät, ja yhteiskunnista, jotka tämän vuoksi ovat ilman tulevaisuuden näkymiä.


Maailman terveysjärjestön WHOn raportissa on ytimekäs lause: “Köyhyys on maailman tappavin sairaus.” Professori Peltola on sanonut Pellervo-lehden haastattelussa: "Suomenkielessä on hyvä sana, ja se on välittäminen. Riittää, että joku välittää; ei siinä mitään kummallisia koulutuksia tarvita."

Lokakuu 2010

Heikki Peltola nimitettiin Ateenan yliopiston kunniatohtoriksi lokakuun alusta. Ilona Hietanen kertoi Helsingin Sanomissa kuinka Ateenan yliopistossa saatettiin yllättyä, kun juhlavassa tilaisuudessa ei kuultukaan luentoa kunniatohtorin saavutuksista infektiotautien saralla. Sen sijaan siellä kajahti Ateenalaisten laulu ja Queenin musiikkia.

"Sodissa infektiotaudit ovat aina tappaneet sotilaita hyvin paljon. Aidsiin kuollut Queen-yhtyeen solisti Freddie Mercury taas on 'nykyajan kupan' eli aidsin uhrien keulakuva,"
sanoi Peltola.