Agnostikko Amerikassa

Olin kesäkuussa serkkuni Popsin kanssa South Carolinassa, jossa asuu serkkumme Bettan. Hänen poikansa perhe kuuluu mormonikirkkoon. Heillä on kuusi lasta. Kolmikerroksisessa talossa asuu myös abuela, eli isoäiti, joka on kotoisin Meksikosta. Heillä on kaksi koiraa ja muutama auto, koska siellä päin mihinkään ei pääse ilman autoa. Vanhemmat ovat molemmat töissä ja tekevät pitkää päivää. Silti jostain järjestyi aikaa kutsua meidät syömään, kierrättää meitä eri paikoissa ja huolehtia Granny-Bettanista. Iso talo oli järjestyksessä ja lapset ystävällisiä ja hyvin kasvatettuja.

Five Guysissa hampurilaisella.

Uskonto tuli esiin lähinnä pöytärukouksissa ja siinä, että he kertoivat minä päivinä he menivät kirkkoon. Emme keskustelleet sen kummemmin uskonnosta. Halusimme olla kohteliaita puolin ja toisin.

Yhdysvalloissa sanotaan mormoneista, että he ovat nice people, wacky beliefs, eli kivoja tyyppejä, joilla on outoja uskomuksia. Siltä se minustakin tuntui. Voivatko näin täyspäiset ihmiset vakavissaan uskoa, että New Yorkin lähellä olevalle Kumoran kukkulalle on joskus haudattu kultaisia levyjä? Niihin oli kirjattu hebreaksi ja egyptin kirjoitusmerkeillä tarina, jonka mukaan Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen muinaisille amerikkalaisille ja kertoi "täydellisen evankeliumin". Levyistä Joseph Smith kirjoitti Jumalan lahjalla ja voimalla Mormonien kirjan. Kirja on mormoneille pyhä ja se sisältää opetukset. Reissulla mietin monta kertaa, että onko se tämä outo uskonto, joka luo tasapainoisuutta ja antaa voimaa pitää elämä hallinnassa. Sukulaisperhe vaikutti todella onnelliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä.

Äiti on vähän väsynyt.

Tuomas Niskakankaan tänään ilmestyneessä Hesarin jutussa, "Amerikan uskonto", puhutaan täydellisistä mormoniperheistä. He viettävät perheiltoja, osallistuvat kirkon vapaaehtoistyöhön ja opiskelevat. Minulla oli vain kaksi lasta ja muutama huone kerrostalossa. Elämä työn, perheen ja kodin kanssa oli jatkuvaa tasapainottelua ja riittämättömyyden tunnetta. Arki oli liian usein taistelua aikaa, villakoiria, pyykkiä, rahahuolia, väsymystä ja epätoivoa vastaan. Kaaos oli pysyvä olotila. Ihmissuhteet natisivat ja loppujen lopuksi erosin. Ei elämä silti järjestynyt, mutta kaikkeen tottuu.

Emil Liljeblad

Olen suvusta, jossa on paljon uskonnollisuutta. Mummoni oli papin tytär ja mummoni veli, Emil Liljeblad, oli kirkkoherra ja lähetyssaarnaaja. Äitini serkku, Emilin tytär, piti meille sukulaislapsille pyhäkoulun tapaisia tilaisuuksia, joissa katselimme rainakuvia ambolaisista neekerilapsista. Aune-täti oli syntynyt Ambomaalla ja hänellä oli myös afrikkalainen nimi, Nahenda. Suurimman vaikutuksen minuun teki Aune-tädin sateenvarjoteline. Se oli kuivattu ja ontoksi koverrettu elefantin jalka. Perheessäni on ollut adventisti ja lasteni isän isoisän isä oli rovasti. Osaan kahdella kielellä ulkoa rukouksia.

Ihmisiä rukoilemassa Shanghaissa.

Ihmettelen uskovaisten luottamusta siihen, että kaikista maailman miljardeista ihmisistä juuri he olisivat jumalan valittuja, että juuri he olisivat löytäneet ainoan oikean jumaluuden ja uskon. Vain heille olisi kerrottu perimmäinen totuus ja vain he perivät taivaspaikan. Minusta se on hyvin arroganttia kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Olen matkoillani nähnyt paljon hartautta ja vilpitöntä uskoa omiin jumaliin. Olen osallistunut voodoo seremonioihin, olen vieraillut kiinalaisissa temppeleissä, joissa ihmiset rukoilevat keskittyneesti kietoutuen pyhään savuun ja olen kuunnellut liturgioita ortodoksikirkoissa. En osaisi määritellä ketkä heistä ovat vääräoppisia. Mielestäni vääräoppisia ovat he, jotka tappavat ja tuhoavat uskonnon nimissä. En usko pyhään sotaan.

Voodoo rituaali Beninissä.

Olen ensimmäinen suvustamme, joka erosi lutherilaisesta kirkosta. En halua olla tapakristitty. Nyt en kuulu mihinkään seurakuntaan. Silti pelkäsin pitkään, että eroamisen rangaistukseksi jään vähintään auton alle. "Guds straff" oli lapsuudenkodissa tavallinen sanonta. Kammoan tiukkoja uskonnollisia oppisuuntia. Ajaudun kuitenkin helposti herkullisiin keskusteluihin eri uskontoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Jos vastapuoli ei loukkaannu kyseenalaistamisesta, eikä hänellä juutu levy kiinni, nautin kunnon väittelystä.