Talvi

Koffin puisto ennen lumipyryä.

Tähän pitäisi pyrkiä. Tyynenä ja tyylikkäänä risukasassa. Hurmaava naisihminen on Rossana Orlandi ja risukasa on tuoli, jonka on suunnitellut Nacho Carbonell. Jos ikinä menen Milanoon, käyn Via Bandellolla katsomassa Spazio Rossana Orlandi -kulttuurikeskusta. Matkajalkaa taas vipattaa, jonnekin olisi kiva lähteä.

Meridian X:n "kulttuurikeskus" on remontin kourissa ja nyt kun sieltä on kannettu suurinosa romuista pois, hämmästyn taas kuinka hieno tila se onkaan. Olemme kantaneet roskiin, Kiertikseen ja lasten päiväkoteihin tavaraa. Vanhojen arkistojen poisheittäminen on helpottavaa ja haikeaa. Kuinka paljon työtä ja paneutumista ja sitten se muuttuu jätepaperiksi yllättävän nopeasti. Välillä tuntuu kuin raivaisin omaa kuolinpesääni. Ja niitä olen joutunut raivaamaan aika monta ennen tätäkin. 

Mutta paljon kasseja ja nyssyköitä on ajautunut myös kotiin. Kun työt ja remontti joskus valmistuvat, niin tähän kaaokseen on kai saatava joku tolkku. Vaatehuonettakaan emme ole vielä saaneet remontoitua.

Kesällä ostimme Kreetalta Cassun kanssa merisiililampun. Joka aamu ilahdun, kun se loistaa kasvien seasta. Matkamuistokrääsää ei kannata halveksia. Tämä on tuottanut paljon iloa.

Jos jonkun voi koristella, miksi sitä ei koristelisi?

Kevään toivossa istutin kukkasipuleita keittokulhoon. 

Blondius on elämäntapa siihen asti kunnes harmaannun kauniisti. Blonde sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa kertoo Joanna Pitmanin blondeista kirjoittama kirja. Sen arvellaan juontuvan latinan 'ihastuttavaa' tarkoittavasta sanasta blandus ja keskiaikaisen latinan 'keltaista' tarkoittavasta sanasta blundus. Nykyisin blondiuden ylläpito on siistiä hommaa verrattuna siihen, että antiikin Roomassa hiuksia vaalennettiin sianlannalla ja renesanssiajan Venetsiassa moni turvautui hevosen virtsaan.

Töitäkin on tehty ja ajettu rankkoja työmatkoja. Kirjaimellisesti halki lumen ja jään. 3 helmikuuta pääkaupunkiseudulla ajettiin lähes 300 liikenneonnettomuutta.

Parvekkeelta voi katsella Merikorttelin, Cloud City -hankkeen puffaamista. Suunnitellulta pihalta on laitettu ilmaan valtavia valaistuja ilmapalloja, jotka ovat kuulemma tulevien asuntojen huoneiden kokoisia. Itsekkäästi olen huolissani, että peittääkö Cloud Cityn pilvenpiirtäjä auringon meidän parvekkeelta ja mihin ihmeessä mahtuvat kaikki autot, jotka hankkeen myötä tänne tulevat. Nytkään ei löydy iltaisin laillisia parkkipaikkoja kuin aivan uskomattomalla tuurilla.

Sunnuntai-iltana oli kova tuuli. Yksi kuutioista alkoi välkkyä ja muut sammuivat. Ne eivät taida kestää mereltä tulevia tuulia. Mutta tarkoitushan oli, että ne ovat ilmassa vain viikonlopun.

Jaska kuvasi kuutioista pienen videonpätkän. Se aukeaa kuvaa klikkaamalla.

Olisin lisännyt tähän You Tubesta Vanessa Maen soittamana Vivaldin Neljästä vuodenajasta Talvi, "L'inverno" -osan, mutta EMI ei salli moista. Klikatkaa itse: STORM. Monet ovat yrittäneet päivittää Vivaldin tähän aikaan sopivaksi, mutta minusta tämä Vanessa Maen on toistaiseksi paras. 

Suosittua suunnittelua

Helsingin Kaapelitehtaalla on syyskuussa 2012 BEhavE-konferenssi. Meridian X suunnittelee konferenssin ilmeen netissä, painotuotteissa ja paikanpäällä. Konferenssin järjestävät Motiva Oy ja Sitra.

Konferenssissa käsitellään mm. sitä, miten ohjata kuluttajia ja päätöksen tekijöitä tekemään energiatehokkaita valintoja ja päätöksiä ja pystyvätkö viranomaiset muuttamaan kulutustottumuksia?

Asiakaamme osallistui tällä viikolla Istanbulissa toiseen konferenssiin, johon hän vei BEhavEn ennakkomateriaalia. Jaska oli tehnyt hänelle pienen ja helposti mukana kulkevan kokonaisuuden. Siihen kuului painettuja flaijereita, akryylikuutio ja punaisiksi maalattuja nipsukoita. Nipsukat Jaska oli maalannut omakätisesti autotallissa.

Eilen illalla saimme sähköpostin:
"Heippa vaan Istanbulin illasta, jota vietin täällä hornan kuusen hotellissa lentokentän kupeessa. 

Kiitos hienosta displaysta, oli suuri menestys – vähän odottamattomalla tavallakin. Ensimmäinen kokous ti-ke, jossa kaikki tuntevat toisensa jotakuinkin, verotti kantamusta yhdellä nipsutelineellä. Joku tarvitsi sitä varmaan kipeästi. On minulla kyllä syyllisestä epäilys.

Noh, tänään oli ’oma sessioni’, joten rakensin ’osaston’ salin ulkopuolelle. Session loputtua oli pöydällä enää nippu flaijereita nätissä pinossa, kuutio ja nipsutelineet olivat lähteneet niitä (toivottavasti) tarvitsevan mukaan! Järjestäjät kyselivät niiden perään mutta kukaan ei tiennyt mitään. Tilassa on kameravalvonta mutta emme lähteneet nauhoja katselemaan.
Matkatavarat siis kevenivät hieman.

Hyvinhän tässä kävi. Erinomainen pienimuotoinen display-osasto saavutti kiinnostusta arvaamattoman paljon. Toivottavasti pitkäkynsi osaa hyödyntää kähveltämiään tuotteita!

Oppina toisaalta tuli taas, että mitään ei pidä jättää esille valvomatta. Kiitos hyvistä tuotteista! Ehkä tarvitsemme niitä lisää?

Mukavaa viikonloppua."

Kulje viisaasti

Meridian X, pääasiassa Jaakko, on suunnitellut ulkoasun Motiva Oy:lle tukemaan kestävän liikkumisen edistämistä. Sitä kutsutaan liikkumisen ohjaukseksi, jonka tavoitteena on ohjata kulkijoita valitsemaan ympäristön ja yhteiskunnan kannalta edullisia liikkumistapoja. Ihmisiä kannustetaan kävelemään, pyöräilemään, käyttämään enemmän joukkoliikennettä ja kimppakyytejä.

Liikennevirasto on jo ottanut käyttöön Jaakon suunnitteleman "Kulje viisaasti" -tunnuksen.

Tuolit ja sosiaalinen media

Meridianin hommia vuosien varrelta, mm.
OmaSiivouksen lahjakortti, Ylelle kaavioita ja
Suomen Messuille vuosikertomuksia.

Meridian X on ulkoisten muutosten kourissa. Lönnrotinkadun työtila on lähiaikoina syytä remontoida, noin viidessätoista vuodessa se on aika kulahtanut. Vanhojen hommien arkistot ja oheismateriaalit ovat pursuneet yli äyräitten.

Café Ekberg ja Crustum
ovat mukavia
aamiaispalaveripaikkoja.
Kuva: Ekbergin nettisivuilta.

Koska kaikki työt kulkevat nykyisin sähköisesti, asiakaspalaverit pöydän ääressä ovat vähentyneet. Meridianin neukkarin pöytä on hautautunut kirjojen, lehtien ja papereiden alle. Nykyisin tapaamme asiakkaita aamiaisten ja lounaiden parissa tai sitten menemme pullapussin kanssa heidän luokseen. 

Aloitin hitaan raivauksen kolistelemalla Harry Bertoian -tuolien ja pölyn seassa. Hyvin palvelleet, mustat metalliset tuolit olivat pölyisinä nukahtaneet lehtien ja kaikenlaisen tavaran alle. Ne ostettiin yli kymmenen vuotta sitten Albertinkadun ja Iso-Roobertinkadun kulmassa olevasta Jouko Rekolan designia myyvästä kaupasta. Harry Bertoian suunnittelemia tuoleja valmistettiin Billnäsissä Fiskarsissa Artekille vuosina 1962-72. Jouko oli kuulemma hankkinut ne Ravintola Pikkuparlamentin purkamisen yhteydessä. Tiesin heti, että siinä on meidän neukkarin tuolit, jotka sopivat täydellisesti harmaan lasipöydän seuraan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Ostin Jouko Rekolalta
kielokupit, joista pidän paljon.
Ne taitavat edustaa
huonoa makua.

Vanhemmiten olen kiinnostunut kreisimmästä tyylistä. Haluan ympärilleni paljon väriä ja muotojen runsautta. Huono maku on myös kiehtova käsite. Minun ja bertoien suhde oli ohi. Olisi kuitenkin tuntunut haikealta laittaa ne proosallisesti Huuto.nettiin. Niillä on pitkä historia ja Meridianissakin ne ovat nähneet yhtä sun toista. 

Googlailin vaihtoehtoja ja heti napsahti Putin blogi 'Mustalla'. Puti oli helmikuussa huomannut, että mustat Bertoian Side Chair tuolit näyttäisivät hyviltä hänen äidiltä saamansa Aallon ruokapöydän ympärillä. Puti päätti pitää silmänsä auki sopivien myynti-ilmoitusten varalta.

"Ole varovainen siinä mitä toivot - se voi toteutua!." Blogissa Putin koti näytti juuri sellaiselta, johon tuolit suorastaan kuuluvat. Lähetin hänelle viestin ja kahden päivän kuluttua bertoiani pääsivät pölyn alta uuteen kotiin jatkamaan elämäänsä. Kuvistakin näkee, että ne heräsivät uuteen kukoistukseen. Se oli sosiaalisen median ansiota.

Kuva on Putin blogista Mustalla.
Bertoiat sopivat hienosti Aallon pöydän seuraan.

Kannatan sosiaalista mediaa. Pidän mm. blogeista, youtubesta, facebookista ja skypestä. Twitteriin en ole vielä kunnolla tutustunut. Sosiaalisen median kautta olen löytänyt hienoja kontakteja, hauskoja matkoja, upeita kuvia, mielenkiintoisia ideoita ja viisaita sanoja. Tietysti silläkin on huonot puolensa, mutta se ei johdu itse mediasta, vaan sitä käyttävistä ihmisistä. Kuten mikä tahansa asia, se on opeteltava, ja on ymmärrettävä sen säännöt. 

Facebook kaverini Christina Forsgård sanoo, että sosiaalinen media hakee koko ajan omaa muotoaan ja verkossa on helppo arvostella ja halveksua muiden avoimuutta. Moni vanhempi ystäväni suhtautuu suurella epäilyksellä someen. He pelkäävät mm. identiteettivarkauksia, tarkkailua ja keskustelupalstojen tyhmiä kirjoituksia. Minusta oli mukavaa jakaa Putin kanssa pala elämääni. Olisi ollut vaikeaa löytää häntä ilman somea.