Kohtaamisia

Espoon Otahallissa oli Terve-Sos 2011 sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja ammattimessutapahtuma. Muutama meidän asiakkaamme osallistui messuille. Kävin siellä kuvaamassa ja tapaamassa tuttuja.

Jaska oli pystyttänyt Nyyti ry:n iloisen keltaisen pikkuosaston ja minäkin olin siellä jakelemassa HaliCardeja, että Päivi ja Paula ehtivät välillä syömään. HaliCardeja on aina hauska jakaa, koska kaikki ottavat ne hymyssä suin vastaan. Monet pyysivät jopa lisää kotiin viemisiksi.

HaliCardilla sain Mikko Kuustosenkin houkuteltua osastolle halaamaan Päiviä ja Paulaa. 

Olin itse pari viikkoa sitten kuntoutuksessa Kankaanpäässä OI:n ja kipeän jalkani takia. Jouduin siellä täyttelemään kaikenlaisia Kelan lomakkeita, siksi oli pakko käydä heidän osastollaan jututtamassa siellä päivystäviä.
 

Minua nimittäin ihmetytti monen muun Kelan edellyttämän asian lisäksi oheinen lomake, jossa kysytään kuinka selviän kohtuullisia ponnistuksia vaativista päivittäisistä toiminnoista, kuten pöydän siirtelystä, imuroinnista ja keilaamisesta. Osastolla kerroin, että sohvapöytä nousee suorin käsin, mutta minulla ei ole tapana nostella sitä päivittäin. Keilaamassa en käy ikinä ja imurointikin on niin ja näin, ei todellakaan päivittäistä. Ihmettelin heille kuinka niitä voidaan pitää verrannollisina toimintoina ja ihanko totta he saavat kuukausipalkkaa näiden ja muiden vastaavien kysymysten laatimisesta. Taisin aiheuttaa kiusaantuneen ilmapiirin.

Kuva: Sergey Lavrentev/Dreamstime.com

Sain kuitenkin mielenkiintoisen Kelan taskutilaston 2010. Siitä ilmenee mm. että vanhuuseläkkeellä oli vuonna 2009 1 048 379 suomalaista. Siitä pelkkää kansaneläkettä saa 81 070 Suomessa asuvaa ihmistä ja että kansaneläkkeen täysi määrä oli yksinasuvalla 584,13 euroa kuukaudessa. Suuresti mainostettu takuueläke nostaa sen 687,74 euroon, mutta se on vielä minulle hieman epäselvää kuinka korotus vaikuttaa muihin mahdollisiin tukiin. Oli miten oli, voitteko kuvitella, että sillä rahalla voisi elää täyspainoista elämää, maksaa vuokra, ruoat, vaatteet, telkkariluvan, mahdolliset lääkkeet jne. 

Kuten ystäväni Pirkko sanoo:"Koko elämänsä pelkällä kansaneläkkeellä elävien joukko on niin pieni, ettei heidän taloudellisten edellytystensä parantaminen tule kohtuuttoman kalliiksi. Kysymys ei ole rahasta, vaan tahtotilasta."

Tekesin osastolta sain esitteen: Puheenvuoroja suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tulevaisuudesta. Jaaha, onhan se asiallisesti sanottu, mutta ei kovin houkuttelevasti tai helposti omaksuttavasti. Olen kuullut aikoinani termin "tekeska" ja ilmeisesti se voi hyvin ja sitä edelleen käytetään.

Kuva: Tem

Lempihenkilöni kansliapäällikkö Erkki Virtanen työ- ja elinkeinoministeriöstä näkee oitis omassa puheenvuorossaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää on uudistettava, koska Suomessa ikääntyvän väestön kasvu on nopeampaa kuin missään muualla Euroopassa. Ennusteiden mukaan 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2040 1,55 miljoonaa. Se on kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Jos olen silloin hengissä, olen 85 vuotias. Ja kauhuissani, jos olen vain julkisen terveydenhoidon armoilla. Yksityinen, hyvin toimiva, mutta siivottoman kallis sairauskuluvakuutukseni nyppästään minulta pois sinä vuonna, kun täytän 60-vuotta. Eli siitä eteenpäin olisi elettävä ainakin 25 vuotta julkisen puolen hoteissa. Erkki ja te muut, tehkää kiireesti pohdintojenne mukaiset uudistukset!

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n osastolta bongasin Vappu Taipaleen, joka markkinoi uutta kirjaansa Vanha ja vireä, Virkistyskirja vanhoille naisille. Ostin sen siltä seisomalta. Vappu sanoo blogissaan, että Suomen ikääntyminen on poliittinen kysymys. "Risikon ikälakiehdotus on kustannusneutraali. Tämä on sievistelevä ilmaisu sille, että ei haluta panna lisää rahaa vanhuspolitiikkaan. Haloo! Ei muka lisää kustannuksia!" Vappu sanoo samaa kuin Erkki, että Suomi ikääntyy maailmanhistorian suurimmalla vauhdilla. Hänen mukaansa tarvitaan yhteiskuntasopimus, johon poliittiset päättäjät sitoutuvat. Hyvä, laaja poliittinen suunnitelma ja siirtymäaika, jolloin rahoitusta lisätään ja palveluja rakennetaan. Vappu uskoo, että me jaksamme odottaa, jos voimme vaikuttaa päätöksiin.

Kaksi herttaista vanhaa tätiä antoivat minulle upiuuden vaaleansinisen Uuden Testamentin. Ilahduin siitä, että ensimmäisellä sivulla lukee: "Tätä kirjaa ei myydä". Siitä olen samaa mieltä, että eivät uskovaiset voi myydä Jumalan sanaa, se on annettava lahjana. Selailin kirjaa, että ketkä ovat tämän näin hienosti oivaltaneet. Selvisi, että olin saanut Uuden Testamentin Suomen Gideoneilta. En ole ikinä heistä kuullutkaan. Esittelyssä lukee, että he ovat kristittyjä yrittäjiä sekä toimihenkilöitä, jotka ovat omassa elämässään kokeneet todeksi Pyhän Kirjan sanoman. Gideon-järjestöllä on toimintaa yli 188 maassa.

Attendo MedOne oli minulle yhtä tuntematon kuin gideonit, mutta he pyysivät minua kuvaamaan Mikko Kuustosta heidän Mummola osastollaan. Saimme Mikon kanssa pullaa palkaksi ja kehäkukkien siemeniä. En ole ennen pullapalkalla töitä tehnytkään, mutta Mikko on niin mukava mies, että hullummistakin syistä hänen kanssaan viettää mielellään aikaa. 

Sininauhaliitto jakoi messuilla uutta selkokielistä Alkoholiesitettään ja oli kiva nähdä kuinka ihmiset selailivat sitä ja keskustelivat siitä. Oman pöydän ääressä puuhaillessa on joskus vaikea kuvitella minkälaiset ihmiset ja missä, hommien lopputulosta lukevat ja katselevat.

Tukilinja-lehden osastolla oli myös väkeä ja uuden lehden ilmestymistä odottelen muutenkin. Tukilinja tekee hienoa työtä jakaessaan stipendeinä mm. tietokoneita. Aina ei tulla ajatelleeksi, että tietokone ja tietotekniikan taitaminen on oleellinen osa tämän päivän elämää. Vammainen tai vanha ihminen putoaa esteellisellä tiedon valtatiellä digitaaliseen kuiluun, jos hänellä ei ole varaa hankkia tietokonetta, ohjelmia ja niiden käyttöön tarvittavia taitoja. Se on syrjäytymisen yksi muoto.

Kuva: Max Blain/Dreamstime.com

Kaikenkaikkiaan antoisat messut, vaikka sen nimestä ei heti arvaisi. Olin ikä-jutuista niin innoissani, että tähän loppuun laitan juhlallisen sitaatin Kaarlo Sarkian runosta, jonka löysin Vappu Taipaleen Vanhojen naisten virkistyskirjasta: 

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Elämä haltuun

Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaisissa oli hulinaa ja vilskettä. Kuvasin Nyytin Lähettiläiden hommia, kun he jakoivat HaliCardeja ja muuta Nyytin materiaalia. Elokuussa suunnittelimme ja tilasimme heille yleisesitteen, buttoneita, haalarimerkkejä, t-paitoja ja roll upit, joista hetkessä pystyttää ständin.

Pääministeri Mari Kiviniemi kertoi tuntevansa Nyyti ry:n ennestään ja hän otti iloisena vastaan esitteen, HaliCardin ja kourallisen buttoneita kotiin vietäväksi.

Pääministeri Mari Kiviniemi tuntee Nyytin entuudestaan.

HaliCard

Yksi pitkäaikaisimmista yhteistyökumppaneistamme Nyyti ry on uudistanut nettisivunsa. Suurimman työn tekivät nyytiläiset itse ja Ville Tapio kavereineen Mental Capital Care Oy:stä. Me autoimme kuvien ja pikkufiilausten kanssa.
Onnea uusille raikkaille sivuille!

Nyytin ja meidän välinen yhteistyö on poikinut Meridianin pitkäikäisimmän painotuotteen: HaliCardin. En edes muista paljonko sitä on näinä vuosina painettu. Kaikki Painopirtin painamat kortit vain katoavat maailmalle. Sitä ei ole ikinä tarvinnut tyrkyttää, se on kirjaimellisesti viety käsistä.

Nyytin käyntikortti, HaliCard, toimii niin ikään sekä virtuaaliympäristössä että fyysisessä maailmassa. Sen voi lähettää tai tulostaa Nyytin kotisivuilta, Facebook-sivulta tai poimia omasta taskusta.

Se on saanut paljon vilpitöntä huomiota. Antti Vähä-Sipilä ja Suomessa vieraillut yliopisto-opettaja mainitsevat siitä kuvien kera blogeissaan. Hippuja pitävän blogin kirjoittajalta se löytyy rahapussista, Anna ihmettelee: "Halicard jonka sain janilta, en tiiä miks se on jääny tonne : D". Cityn blogissa 'kulkurikisuli': "Olin eilen paikallisessa vilauttelemassa halikorttiani. Ja hyvin tuntui toimivan=)" 

Samassa blogissa 'työn raskaan raataja' kirjoittaa: "Otin kotoa mukaan jotain pari viikkoa sitten, neiti koalalta saadun halikortin=). halaus tai pari tämän kortin haltijalle ...ja miksi mulla on kortti mukana? noh, mulla on halipula=D...ja aion saada tänään ison kimpun haleja=)...ensin halaan poken, sitten baarimikot tai maijat ja sitten aloitan halimaan kantiksia=D..." 

Turussa pidettiin 2009 syksyllä Äkäpussipaja syysloman Äkäpussipäivillä. Siellä valmistettiin voimakastehoinen HaliCard amuletti, joka suojaa kiukulta. En valitettavasti löytänyt siitä kuvaa, mutta olen kuullut miehestä, joka käytti niin ahkerasti HaliCardia, että hän laminoi sen. Mikä estää laminoimasta ja ripustamasta kaulaan, onpahan sitten koko ajan saatavilla.

Keskustelupalstoilta löytyy: "ei nyt ihan älyttömästi liity aiheeseen, mutta ihana oli kun sain synttärilahjaksi sellasen HaliCardin. se on tollanen oranssi, pahvinen, pankkikortin kokonen kortti, missä on Nyytin kuva (siis siitä kuka lohduttaisi Nyytiä - kirjasta se Nyyti) ja missä lukee kaikenlaista kivaa halaamisesta. Se on ihana kortti."

Toinen vastaa siihen: "miulla on kans halicard, en vaan muista missä. tikkurilan paikallisprotusta sen konstalta sain."

Meridianissa me olemme tehneet vaikka mitä, mutta HaliCard on meidän kruununjalokivemme. Se on duuni, jota ei taatusti koskaan kadu tehneensä. Suurin kunnia siitä kuuluu ilman muuta Jaskalle.

HaliCard on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Koska latina on yliopistokieli, haaveeni on saada se myös latinaksi. Siis te kaikki, jolla on latinisti ystäviä:

Kääntäisikö joku HaliCardin latinaksi? Vulgaarilatinakin käy mainiosti. Lupaan tarjota sitä YLElle Nuntii Latini uutisiin ja kertoa kuka käänsi. 

Gratias tibi ago.