Toivottavasti minun lapseni tai lapsenlapseni ei joudu pakolaiseksi

Kuva: UNHCR, The UN Refugee Agency,  Maailman pakolaispäivä 2011

Nyt en halua kuulla yhtään ininää romanialaisista kerjäläisistä. Ne, jotka haluavat vääntää juttua varkaista yms. voivat kirjoittaa muille sivuille.

Tänään on Maailman pakolaispäivä. Haluan osoittaa myötuntoa kaikkia maailman pakolaisia kohtaan ja olen kiitollinen siitä, että minun lapseni tai lapsenlapseni eivät toivottavasti joudu pakolaisiksi.

Konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2009 lopulla 43,3 miljoonaa. He tulevat myös tänne, vaikka vastustajia olisi kuinka. He ovat paenneet kotimaastaan, koska heillä on perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi. Yleensä rodun, etnisyyden, uskonnon, kansalaisuuden tai poliittisen mielipiteen takia. 

Vuonna 2010 Suomessa tehtiin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä 1784 kappaletta. Määrä on niin pieni, että se ei ole kansantaloudellisesti merkittävä. Haluaisin tietää kuinka moni heistä on vammainen.

En edes yritä sanoa mielipidettä neutraalisti ja älykkäästi, koska kaikki ne, jotka vastustavat pakolaisten ottamista Suomeen leimaavat minut joka tapauksessa hyysääväksi kukkahattutädiksi. Olen kukkahattutäti. Häpeän jokaista rasistista ajatusta lähipiirissäni ja itsessäni. Häpeän sitä, että olen osa sellaisen muutoksen Suomea, joka vastustaa pakolaisten ottamista tänne. 

Suomi, jossa olisi pelkästään sisäsiittoisia suomalaisia on pelottavan näköalaton ajatus. Suljettu yhteiskunta on meille kaikille vaarallinen henkisesti ja fyysisesti.

Ei ole olemassa laittomia pakolaisia. Ihminen, joka hakee turvapaikkaa, ei oleskele maassa laittomasti. Yksikin pakolainen ilman toivoa on yksi liikaa, on päivän teema.

Kukkahattutäti

Ninni Luhtasaari ja Jaana Ristola Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta ovat avanneet nettiin tammikuussa 2011 yhteisötaiteellisen Kukkahattutäti-gallerian, jossa on esillä ihmisten sinne lähettämiä kukkahattukuvia.

Ninni ja Jaana kertovat Kukkahattusivullaan:
"Kukkahattutäti on muodostunut niin mainioksi termiksi maahanmuuttokriittisten keskusteluissa, että siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti. Ennen tiukkapipoinen moraalinvartija kipitti kokouksiinsa muhkeassa kukkahatussaan ja tiesi, miten muiden kuului elää. Nykyään maahanmuuttokriitikko tietää, kuinka muiden kuuluu elää, ja kertoo sen internetissä nimimerkin takaa. Näissä keskusteluissa kukkahatun saa päähänsä henkilö, joka kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa, kyseenalaistaa rasistiset tunnekuohut ja tekee valintoja ympäristön puolesta."

Facebookissakin on Pro Kukkahattutäti yhteisö ja Kukkahattukeskiviikko 6 huhtikuuta 2011. Minähän innostuin näistä heti. Kuten blogini Off the Record -sivulla kerron, olen vannoutunut kukkahattutäti. Ilahduin kovasti, kun kukkahattuisuus on nostettu uuteen arvoon ja vielä näin hyvän asian symbolina.

Pro Kukkahattutäti yhteisö sanoo, että nimityksestä on tullut pilkkanimi, jolla yritetään mitätöidä mm. feministien, punavihreiden, sosiaalialan työntekijöiden, eläinsuojelijoiden, monikulttuurisuutta tukevien, köyhistä ja tasa-arvosta välittävien mielipiteet. Pro Kukkahattutädit ovat ylpeinä kukkahattuja.
Hyvyyden puolella oleminen ei ole häpeä.

Ennakkoäänestyksen alkaessa 6.4. Kukkahattukeskiviikkona näytetään toisillemme, että olemme samanarvoisia. Tyyli on vapaa. Jos tulee kiire, taita keväinen leskenlehti ojanpientareelta ja tökkää se korvasi taakse. Osallistujia on jo 1 385.

Kukkahattutädit kunniaan!

Ystäväni Ritvan ottama kuva minusta kukkahattutätinä Hietsun kirpparilla.

Wikipedia kertoo: "Kukkahattutäti on pilkkanimi, jolla viitataan henkilöön, joka pilkkaajan mielestä vaalii tiukkaa moraalia erityisesti tiedotusvälineissä. Nimitys kukkahattutäti juontuu moraalia tiukasti vartioivien entisajan amerikkalaisten hienostorouvien päähinetyylistä."

Hikipedian mukaan v-mäisiä kyyliä. Mitä sitä kaunistelemaan.

Minä olen Kukkahattutäti. Blogisisko Anna Amnell, kertoo Kukkahattutädit Helvetistä RY:stä, kuinka he ovat erittäin aktiivisia, usein väkivaltaisia ja yleensä lievästi sanottuna "outoja". Ihanaa! Hiiteen naisellinen nöyryys. Edes iän myötä on saatava elää!

Tässä lisää linkkejä Kukkahattutätien maailmaan:

Laura Horsma on sitä mieltä, että Matti Vanhasella on kukkahattutätimäinen asenne. Mielipide Matista taitaa tosin olla ajalta ennen Morsianten vaihtoviikkoja.

Keskustelupalstoilla jopa mietitään, voiko Kukkahattutäti olla myös setä. Off the Record sivullani on lisää kukkahattujuttujani. Tarvittaessa minulta voi tilata näitä Kukkahattutätien tyypillisimpiä tunnuksia.