Lyhyt juttu

City-lehti n:o 6 kansikuvan on ottanut 167 senttinen Jenni Häyrinen

Uusimmassa City-lehdessä 190 senttinen Anton Tammi on kirjoittanut hyvän jutun lyhäreistä, eli lyhytkasvuisista. Vaikka olen 2 cm yli lyhärirajan, koen kuuluvani jengiin.

Minua on elämässäni kutsuttu baarijakkaran pituiseksi, vaahtosammuttimen kokoiseksi ja taskuun mahtuvaksi. Se ei ole haitannut, mutta hermo menee aina, kun vastapuoli alkaa omalla koollaan pelata valtapeliä. Esimerkiksi osoittaakseen oikeassa olemisensa tai ylivoimaisuutensä pitkä mies tulee aivan eteen, liian lähelle sanomaan sanottavansa voidakseen katsoa ylimielisesti alaspäin odottaen, että minä peräännyn ja pää takakenossa katselen nöyrästi ylös.

En väistä senttiäkään, kävelkää yli. "Nomutta rakas pikku ystävä", on myös puhetapa, johon en vastaa. Uhkaan poliisilla, kun mies tulee baarissa kädet ojossa: "Hei anna mä koitan paljo sä painat."

Jenni-Juulia Wallinheimo
Karuselli

Cityn jutussa Susanna puurtaa joulut tonttuna Lapissa ja lopun aikaa kosmetologina. Jenni-Juulia Wallinheimo on kirjoittanut siitä, kuinka vammainen on taviksille sukupuoleton puutarhatonttu. Ikäni puolesta minuun suhtaudutaan jo naisenakin kuin puutarhatonttuun, joten ilmoittautuisin välittömästi tontuksi, jos jonnekin haluttaisiin häijympää vanhaa menninkäistä. Kilttinä tonttuna en enää osaisi olla.

Jutussa kiinnitti huomioni myös se, että USA:n lyhytkasvuisten yhdistys on kieltänyt "pätkäpornopätkissä" esiintyvää Bridget the Midgettiä tulemasta tapaamisiinsa. Usein ja ikävästi porukoissa aletaan luoda malleja kuinka saa olla ja esiintyä. Eli tämä vanha fraasi: omat koirat purevat. On työlästä ajaa tasa-arvoa, jos aikaa ja energiaa tuhlaantuu oman viiteryhmänsä tekemisten ja olemisten paheksumiseen. 

"Baruk Khazâd! Khazâd ai-mênu!"

Luovuus liikkeelle!

Tulevana viikonloppuna 25. - 26.9. olen Espoon Siikarannassa yhtenä vetäjänä Invalidiliiton 'Luovuus liikkeelle!' -kurssilla. Tarjolla on iloa ja hyvää oloa kuvataiteen ja tanssin kautta. Tietysti minua vähän jännittää jo etukäteen, koska kurssi on täynnä. Toivottavasti pystyn täyttämään odotuksia, mutta lupaan yrittää parhaani. Uskon, että meillä on hauskaa yhdessä.

Perustin kurssille oman kurssipäiväkirja blogin, johon otan kuvia ja kerron kurssin fiiliksiä ja mitä kaikkea teimmekään.

Sally Davison

Kurssilla on mahdollisuus kokeilla DanceAbilityä, eli esteetöntä tanssia. Sitä vetävät Outi Ivaska ja Sally Davison. Sallyn tunneilla olen joskus käynyt Kaapelitehtaalla, jossa on sunnuntaisin DanceAbility tunteja, joihin voi osallistua ihan kuka vain. Jokainen käynti maksetaan erikseen. Tunneilla tehdään erilaisia improvisaatioharjoituksia yksin, pareittain ja ryhmänä. Jokainen liike on yhtä arvokas. Lopuksi saatetaan jammailla vapaasti.

Vammaisurheilu ry:n, VAUn, Tiina Siivonen vetää etnobicia eli afrikkalaisia tunnelmia heti sunnuntaiaamuna.

Jenni-Juulia

Tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen vetää sunnuntaina työpajan, josta on aina kovasti pidetty. Sieltä saan varmasti hyviä kuvia kurssipäiväkirjaan. Jenni-Juulian kotisivuille voi kurkistaa tästä linkistä. Hän on tunnustettu tekstiili- ja käsitetaiteilija sekä ihmisoikeusaktivisti. Töissään ja julkisissa puheenvuoroissaan hän on toistuvasti ottanut kantaa vammaisten ihmisoikeuskysymyksiin, kuten sikiöseulontaan, vammaisen naisen ruumiillisuuteen, seksuaalisuuteen ja taiteilijoiden asemaan.