Katso vammaista

IT-lehteen kirjoittamani juttu ilmestyi syyskuun numerossa:

Oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä?

Kysymys esitettiin kesäkuun alkupuolella vammaispoliittisen taiteen Cross Over -festivaaleilla. Helsingissä, kulttuurikeskus Kaapelitehtaalla oli järjestetty croquis-piirustustyöpaja, jossa malleina oli vammaisia ihmisiä.

Cross Over -festivaaleilla oli esillä taidetta.

Saliin oli ripustettu Miia Martiskaisen suuria ekspressiivisiä öljyvärimaalauksia.

Aurinkoisen heleästä helluntaisäästä huolimatta Kaapelitehtaan Pannuhalliin tuli muutamia innokkaita piirtäjiä. He olivat kaikki piirtäneet elävää mallia ennenkin, mutta kukaan ei ollut piirtänyt vammaista ihmistä. Se ei ollut ihme, koska Suomen EUCREA ry:n järjestämä piirustustyöpaja on luultavasti lajissaan Suomen ensimmäinen.

Asetu katsottavaksi

Malleiksi lupautuneita jännitti. He eivät olleet tehneet elävänmallin hommia aikaisemmin. Jokainen heistä on joutunut elämänsä aikana monenlaisen tuijotuksen kohteeksi. Vaikka siihen tottuu ja on sujut oman kehonsa kanssa, niin asettuminen katsottavaksi alastomana on kenelle tahansa ajatuksia herättävä hetki. “Huh hah hei, mä olen kai sitten ensimmäinen”, sanoi Ismo Helén ja sovitti päähänsä Reppana & Raasu ensemble -esityksessä olleen puupäähineen. Pitkine raajoineen hän on kuin ilmetty metsän henki. Piirtäjien kynät suihkivat.

Pyörätuoli toi asentoihin lisää mielenkiintoisuutta.

Kaapelitehtaan Pannuhalli on suuri tila, jossa boheemia tunnelmaa loivat edellisen teatteri-illan värivalot ja rekvisiitat, festivaaleilla esitellyt taideteokset ja runokahvila. Malleista ja piirtäjistä paikka oli mitä parhain yhteiselle työpajalle. Koska tila on niin suuri, piirtäjät saattoivat vaihtaa luontevasti paikkaa ja piirtää mallia eri puolilta. Toiset piirsivät lehtiöihin ja toiset lattialla suurille papereille. Työtapa oli vapaa.

Katso mallia

Croquis tulee ranskankielen sanasta croquer, piirtää pikaisesti. Se on nopeaa, luonnosmaista piirtämistä. Malli on samassa asennossa vain pienen hetken, muutamasta minuutista sekuntteihin. 

Croquista piirtäessä katsotaan enemmän mallia kuin omaa piirustusta. Nopea piirtäminen kehittää havainnointikykyä, sekä silmän ja käden koordinaatiota. Kuvaan tavoitellaan jotain luonteenomaista mallista ja liikkeen tuntua. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtia. Piirrokseen tulee voimakkaasti mukaan piirtäjän persoonallinen kädenjälki.

Yleensä elävätmallit ovat ammattilaisia, joila on tavallinen sopusuhtainen vartalo. Usein samat mallit kiertävät eri taidelaitoksissa.

Katso ihmistä

Kysyin Aino Rauniolta miksi hän tuli piirtämään vammaista mallia. Raunio kertoi piirtäneensä elävää mallia ennenkin. Erilaisen kehon kautta hän uskoo oppivansa tarkentamaan havainnointikykyään. Tavallista vartaloa piirtäessä tarkkaavaisuus saattaa herpaantua ja piirtäjä alkaa luottaa muistiinsa eikä havaintoon. Vammaisen ihmisen keho pakottaa katsomaan tarkemmin, koska muistiinsa ei voi turvautua. Rauniosta ihmisen piirtäminen on aina kiehtovaa. Hän sanoi tuntevansa suurta kunnioitusta näitä malleja kohtaan.

Aino Rauniosta tavallisuudesta poikkeavat elävätmallit
opettavat tarkentamaan havaintokykyä.

Piirtäessä ei voi luottaa muistiinsa.

Piirtäjät olivat niin inspiroituneita erilaisista malleista, että he toivoivat mahdollisuutta piirtää heitä toistamiseen. Erityisesti syksyksi ja talveksi haluttiin piirustusiltoja, joista tiedotettaisiin säännöllisesti. 

Katso kunnolla

Luettuaan uutisen Cross Over -festivaalien piirustustyöpajasta taidekriitikko Otso Kantokorpi pohti blogissaan Alaston kriitikko vammaisen ihmisen katsomista:

“Tällainen croquis-tapahtuma on sellaiseen osallistuvalle epäilemättä aivan konkreettisesti ikimuistoinen kokemus. Kunnolla katsominen muuttaa maailmaa peruuttamattomasti. Kun on kerran jotain nähnyt niin, että siihen liittyy vaikkapa voimakkaita esteettisiä kokemuksia, ei sitä helposti unohda. Sitä joutuu myös pohdiskelemaan aivan uudella tavalla ja jakamaan kanssaihmisille. Näin maailman voisi kuvitella hiljalleen muuttuvan kohti hyvän elämän tyyssijaa. Kaikille ihmisille.”

Tuijota vammaista sunnuntaina

Oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä? 

Vammaisen elävän mallin croquis-piirustustyöpaja järjestetään sunnuntaina 12.6 klo 12–13 Kaapelitehtaan Pannuhallissa, Tallberginkatu 1, T-rappu, 00180 Helsinki. 
Osallistumismaksu 5 € henkilöltä, omat piirustusvälineet mukaan!

Ilmoittautumisia on tosi vähän - pelottaako tämä muka oikeasti?
Kerää rohkeutesi ja ilmoittaudu viimeistään sunnuntaiaamuna 
Ismo Helén, p. (09) 6850 1132, ismo.helen@kynnys.fi tai sanni.purhonen@kynnys.fi

Otso Kantokorpi vastaa blogissaan Alaston kriitikko Cross Over tapahtuman croquis-työpajan esittämään kysymykseen, oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä:
"Suurin osa ei-vammaisistahan tietää epäilemättä vastauksen tuohon esitettyyn kysymykseen. Erilaiset pelot tuottavat juuri sen, että tällainen kunnolla katsominen on aina ollut vähän ongelmallista. Ei tarvitse mennä kauas historiassa taaksepäin, kun voi törmätä siihen, että vammaisia on pidetty poissa silmistä. Enkä ole ihan varma siitä, että se olisi pelkästään historiaa.

Tällainen croquis-tapahtuma (= nopeaa elävän mallin piirtämistä) on sellaiseen osallistuvalle epäilemättä aivan konkreettisesti ikimuistoinen kokemus. Kunnolla katsominen muuttaa maailmaa peruuttamattomasti. Kun on kerran jotain nähnyt niin, että siihen liittyy vaikkapa voimakkaita esteettisiä kokemuksia, ei sitä helposti unohda. Sitä joutuu myös pohdiskelemaan aivan uudella tavalla ja jakamaan kanssaihmisille. Näin maailman voisi kuvitella hiljalleen muuttuvan kohti hyvän elämän tyyssijaa. Kaikille ihmisille."