IT-lehteen kirjoittamani juttu ilmestyi syyskuun numerossa:
Oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä?
Kysymys esitettiin kesäkuun alkupuolella vammaispoliittisen taiteen Cross Over -festivaaleilla. Helsingissä, kulttuurikeskus Kaapelitehtaalla oli järjestetty croquis-piirustustyöpaja, jossa malleina oli vammaisia ihmisiä.
Aurinkoisen heleästä helluntaisäästä huolimatta Kaapelitehtaan Pannuhalliin tuli muutamia innokkaita piirtäjiä. He olivat kaikki piirtäneet elävää mallia ennenkin, mutta kukaan ei ollut piirtänyt vammaista ihmistä. Se ei ollut ihme, koska Suomen EUCREA ry:n järjestämä piirustustyöpaja on luultavasti lajissaan Suomen ensimmäinen.
Asetu katsottavaksi
Malleiksi lupautuneita jännitti. He eivät olleet tehneet elävänmallin hommia aikaisemmin. Jokainen heistä on joutunut elämänsä aikana monenlaisen tuijotuksen kohteeksi. Vaikka siihen tottuu ja on sujut oman kehonsa kanssa, niin asettuminen katsottavaksi alastomana on kenelle tahansa ajatuksia herättävä hetki. “Huh hah hei, mä olen kai sitten ensimmäinen”, sanoi Ismo Helén ja sovitti päähänsä Reppana & Raasu ensemble -esityksessä olleen puupäähineen. Pitkine raajoineen hän on kuin ilmetty metsän henki. Piirtäjien kynät suihkivat.
Kaapelitehtaan Pannuhalli on suuri tila, jossa boheemia tunnelmaa loivat edellisen teatteri-illan värivalot ja rekvisiitat, festivaaleilla esitellyt taideteokset ja runokahvila. Malleista ja piirtäjistä paikka oli mitä parhain yhteiselle työpajalle. Koska tila on niin suuri, piirtäjät saattoivat vaihtaa luontevasti paikkaa ja piirtää mallia eri puolilta. Toiset piirsivät lehtiöihin ja toiset lattialla suurille papereille. Työtapa oli vapaa.
Katso mallia
Croquis tulee ranskankielen sanasta croquer, piirtää pikaisesti. Se on nopeaa, luonnosmaista piirtämistä. Malli on samassa asennossa vain pienen hetken, muutamasta minuutista sekuntteihin.
Croquista piirtäessä katsotaan enemmän mallia kuin omaa piirustusta. Nopea piirtäminen kehittää havainnointikykyä, sekä silmän ja käden koordinaatiota. Kuvaan tavoitellaan jotain luonteenomaista mallista ja liikkeen tuntua. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtia. Piirrokseen tulee voimakkaasti mukaan piirtäjän persoonallinen kädenjälki.
Yleensä elävätmallit ovat ammattilaisia, joila on tavallinen sopusuhtainen vartalo. Usein samat mallit kiertävät eri taidelaitoksissa.
Katso ihmistä
Kysyin Aino Rauniolta miksi hän tuli piirtämään vammaista mallia. Raunio kertoi piirtäneensä elävää mallia ennenkin. Erilaisen kehon kautta hän uskoo oppivansa tarkentamaan havainnointikykyään. Tavallista vartaloa piirtäessä tarkkaavaisuus saattaa herpaantua ja piirtäjä alkaa luottaa muistiinsa eikä havaintoon. Vammaisen ihmisen keho pakottaa katsomaan tarkemmin, koska muistiinsa ei voi turvautua. Rauniosta ihmisen piirtäminen on aina kiehtovaa. Hän sanoi tuntevansa suurta kunnioitusta näitä malleja kohtaan.
Piirtäjät olivat niin inspiroituneita erilaisista malleista, että he toivoivat mahdollisuutta piirtää heitä toistamiseen. Erityisesti syksyksi ja talveksi haluttiin piirustusiltoja, joista tiedotettaisiin säännöllisesti.
Katso kunnolla
Luettuaan uutisen Cross Over -festivaalien piirustustyöpajasta taidekriitikko Otso Kantokorpi pohti blogissaan Alaston kriitikko vammaisen ihmisen katsomista:
“Tällainen croquis-tapahtuma on sellaiseen osallistuvalle epäilemättä aivan konkreettisesti ikimuistoinen kokemus. Kunnolla katsominen muuttaa maailmaa peruuttamattomasti. Kun on kerran jotain nähnyt niin, että siihen liittyy vaikkapa voimakkaita esteettisiä kokemuksia, ei sitä helposti unohda. Sitä joutuu myös pohdiskelemaan aivan uudella tavalla ja jakamaan kanssaihmisille. Näin maailman voisi kuvitella hiljalleen muuttuvan kohti hyvän elämän tyyssijaa. Kaikille ihmisille.”
Oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä?
Kysymys esitettiin kesäkuun alkupuolella vammaispoliittisen taiteen Cross Over -festivaaleilla. Helsingissä, kulttuurikeskus Kaapelitehtaalla oli järjestetty croquis-piirustustyöpaja, jossa malleina oli vammaisia ihmisiä.
Cross Over -festivaaleilla oli esillä taidetta.
Saliin oli ripustettu Miia Martiskaisen suuria ekspressiivisiä öljyvärimaalauksia.
|
Asetu katsottavaksi
Malleiksi lupautuneita jännitti. He eivät olleet tehneet elävänmallin hommia aikaisemmin. Jokainen heistä on joutunut elämänsä aikana monenlaisen tuijotuksen kohteeksi. Vaikka siihen tottuu ja on sujut oman kehonsa kanssa, niin asettuminen katsottavaksi alastomana on kenelle tahansa ajatuksia herättävä hetki. “Huh hah hei, mä olen kai sitten ensimmäinen”, sanoi Ismo Helén ja sovitti päähänsä Reppana & Raasu ensemble -esityksessä olleen puupäähineen. Pitkine raajoineen hän on kuin ilmetty metsän henki. Piirtäjien kynät suihkivat.
Pyörätuoli toi asentoihin lisää mielenkiintoisuutta.
|
Katso mallia
Croquista piirtäessä katsotaan enemmän mallia kuin omaa piirustusta. Nopea piirtäminen kehittää havainnointikykyä, sekä silmän ja käden koordinaatiota. Kuvaan tavoitellaan jotain luonteenomaista mallista ja liikkeen tuntua. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtia. Piirrokseen tulee voimakkaasti mukaan piirtäjän persoonallinen kädenjälki.
Yleensä elävätmallit ovat ammattilaisia, joila on tavallinen sopusuhtainen vartalo. Usein samat mallit kiertävät eri taidelaitoksissa.
Katso ihmistä
Kysyin Aino Rauniolta miksi hän tuli piirtämään vammaista mallia. Raunio kertoi piirtäneensä elävää mallia ennenkin. Erilaisen kehon kautta hän uskoo oppivansa tarkentamaan havainnointikykyään. Tavallista vartaloa piirtäessä tarkkaavaisuus saattaa herpaantua ja piirtäjä alkaa luottaa muistiinsa eikä havaintoon. Vammaisen ihmisen keho pakottaa katsomaan tarkemmin, koska muistiinsa ei voi turvautua. Rauniosta ihmisen piirtäminen on aina kiehtovaa. Hän sanoi tuntevansa suurta kunnioitusta näitä malleja kohtaan.
Aino Rauniosta tavallisuudesta poikkeavat elävätmallit
opettavat tarkentamaan havaintokykyä.
Piirtäessä ei voi luottaa muistiinsa.
|
Katso kunnolla
Luettuaan uutisen Cross Over -festivaalien piirustustyöpajasta taidekriitikko Otso Kantokorpi pohti blogissaan Alaston kriitikko vammaisen ihmisen katsomista:
“Tällainen croquis-tapahtuma on sellaiseen osallistuvalle epäilemättä aivan konkreettisesti ikimuistoinen kokemus. Kunnolla katsominen muuttaa maailmaa peruuttamattomasti. Kun on kerran jotain nähnyt niin, että siihen liittyy vaikkapa voimakkaita esteettisiä kokemuksia, ei sitä helposti unohda. Sitä joutuu myös pohdiskelemaan aivan uudella tavalla ja jakamaan kanssaihmisille. Näin maailman voisi kuvitella hiljalleen muuttuvan kohti hyvän elämän tyyssijaa. Kaikille ihmisille.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.