Talvi

Koffin puisto ennen lumipyryä.

Tähän pitäisi pyrkiä. Tyynenä ja tyylikkäänä risukasassa. Hurmaava naisihminen on Rossana Orlandi ja risukasa on tuoli, jonka on suunnitellut Nacho Carbonell. Jos ikinä menen Milanoon, käyn Via Bandellolla katsomassa Spazio Rossana Orlandi -kulttuurikeskusta. Matkajalkaa taas vipattaa, jonnekin olisi kiva lähteä.

Meridian X:n "kulttuurikeskus" on remontin kourissa ja nyt kun sieltä on kannettu suurinosa romuista pois, hämmästyn taas kuinka hieno tila se onkaan. Olemme kantaneet roskiin, Kiertikseen ja lasten päiväkoteihin tavaraa. Vanhojen arkistojen poisheittäminen on helpottavaa ja haikeaa. Kuinka paljon työtä ja paneutumista ja sitten se muuttuu jätepaperiksi yllättävän nopeasti. Välillä tuntuu kuin raivaisin omaa kuolinpesääni. Ja niitä olen joutunut raivaamaan aika monta ennen tätäkin. 

Mutta paljon kasseja ja nyssyköitä on ajautunut myös kotiin. Kun työt ja remontti joskus valmistuvat, niin tähän kaaokseen on kai saatava joku tolkku. Vaatehuonettakaan emme ole vielä saaneet remontoitua.

Kesällä ostimme Kreetalta Cassun kanssa merisiililampun. Joka aamu ilahdun, kun se loistaa kasvien seasta. Matkamuistokrääsää ei kannata halveksia. Tämä on tuottanut paljon iloa.

Jos jonkun voi koristella, miksi sitä ei koristelisi?

Kevään toivossa istutin kukkasipuleita keittokulhoon. 

Blondius on elämäntapa siihen asti kunnes harmaannun kauniisti. Blonde sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa kertoo Joanna Pitmanin blondeista kirjoittama kirja. Sen arvellaan juontuvan latinan 'ihastuttavaa' tarkoittavasta sanasta blandus ja keskiaikaisen latinan 'keltaista' tarkoittavasta sanasta blundus. Nykyisin blondiuden ylläpito on siistiä hommaa verrattuna siihen, että antiikin Roomassa hiuksia vaalennettiin sianlannalla ja renesanssiajan Venetsiassa moni turvautui hevosen virtsaan.

Töitäkin on tehty ja ajettu rankkoja työmatkoja. Kirjaimellisesti halki lumen ja jään. 3 helmikuuta pääkaupunkiseudulla ajettiin lähes 300 liikenneonnettomuutta.

Parvekkeelta voi katsella Merikorttelin, Cloud City -hankkeen puffaamista. Suunnitellulta pihalta on laitettu ilmaan valtavia valaistuja ilmapalloja, jotka ovat kuulemma tulevien asuntojen huoneiden kokoisia. Itsekkäästi olen huolissani, että peittääkö Cloud Cityn pilvenpiirtäjä auringon meidän parvekkeelta ja mihin ihmeessä mahtuvat kaikki autot, jotka hankkeen myötä tänne tulevat. Nytkään ei löydy iltaisin laillisia parkkipaikkoja kuin aivan uskomattomalla tuurilla.

Sunnuntai-iltana oli kova tuuli. Yksi kuutioista alkoi välkkyä ja muut sammuivat. Ne eivät taida kestää mereltä tulevia tuulia. Mutta tarkoitushan oli, että ne ovat ilmassa vain viikonlopun.

Jaska kuvasi kuutioista pienen videonpätkän. Se aukeaa kuvaa klikkaamalla.

Olisin lisännyt tähän You Tubesta Vanessa Maen soittamana Vivaldin Neljästä vuodenajasta Talvi, "L'inverno" -osan, mutta EMI ei salli moista. Klikatkaa itse: STORM. Monet ovat yrittäneet päivittää Vivaldin tähän aikaan sopivaksi, mutta minusta tämä Vanessa Maen on toistaiseksi paras.