Kahviloita

Luin just Paula Hottin kirjan Mustia syntejä – Kahvilaesseitä, ihan sen takia, että Hotti kirjoittaa siinä myös Caffe Florianista, jossa olimme Ossin kanssa Venetsiassa. Hän tilasi Florianissa latten, kuin kuka tahansa kahviloissa luuhaava nuori. Tosin Ossi on 11v ja Florian on Venetsian hienoimpia kahviloita San Marcon torin laidalla.

Lapsena olin usein kahvilassa kummitätini ja äitini kanssa. Heidän vakiopaikkansa oli Nissenin kahvila Palace-hotellin talossa. Yhteen aikaan he tapasivat siellä joka lauantai sen jälkeen, kun olivat olleet torilla ja hallissa ruokaostoksilla. Jos minä olin mukana, sain yleensä leivoksen ja ehkä vähän isompana teetä, mutta en kahvia. En saanut kahvia kotonakaan, se ei ollut kuulemma hyväksi lapsille.

Kahvin makuun pääsin meidän talonmiehen rouvan luona. Hän asui ensimmäisen kerroksen yksiössä, joka oli vähän hämärä valoverhojen takia. Ikkunan edessä oli pöytä ja siinä me katselimme ulos ja kuuntelimme radiota. Rouva piti erityisesti Henry Theelistä ja hän hyräili mukana: “Silmissä niissä on kevät ja syys, auringon loiste ja yön hämäryys.”

Joimme myös kahvia ja sen kanssa sain aina kermaa, sokeria ja maitokaupan pullaa. Tosin kerma taisi olla sellaista korvikekermaa, Vuokkoa, koska se oli kirkkaassa lasipullossa. Kupit olivat niitä pieniä Arabian Kesäkukkakuppeja.
Talonmiehen rouva opetti, että pulla on erityisen hyvää, kun sen mussaa kuppiin kahvin joukkoon. Siis pullamössöä aivan kirjaimellisesti.

Siinä missä Hotti kiertelee kahviloita Euroopassa, niin Katja Tikka, Leea Lappalainen ja Anu Järvinen ovat koonneet kirjaksi helsinkiläisiä kahviloita, Kahvintuoksuinen Helsinki – Historiaa ja tarinoita kahviloista.

Kummassakaan kirjassa ei ole mainittu minulle tärkeitä kahviloita – sairaaloiden kanttiineja. Nykyisin monet ovat valitettavasti jonkun ketjun omistamia, siksi leivonnaisten tai kahvin takia niihin ei kannata enää mennä. Kanttiineissa on kuitenkin oma tunnelmansa.

Kun olen itse ollut potilaana, niin siinä vaiheessa, kun pääsen ensimmäisen kerran kanttiiniin, olo on ehkä vielä hutera, mutta voiton puolella. Sairaalan kanttiinissa voidaan myös odottaa tai juoda kahvit siitä helpotuksesta, kun on tavattu lääkäri ja kokeet on otettu. Jotkut ehkä istuvat hetkeksi vetämään henkeä ennen kotiin lähtöä, kun diagnoosi olikin odotettua pahempi. Nykyisin kanttiineissa on yleensä kertakäyttökupit ja pahvilautaset, mutta aikoinaan kupit olivat paksuja valkoisia laitoskuppeja.

Töölöläisillä on vielä mahdollisuus nauttia vanhanajan kanttiinitunnelmasta. Kivelän sairaalan kanttiini toimii edelleen yksityisin voimin ja siellä leivotaan Helsingin parhaita voisilmäpullia, korvapuusteja ja rahkapiirakoita. Ne ovat niin hyviä, että ne usein loppuvat jo iltapäivästä. Pienessä, pääportaikon sivussa olevassa kahvilassa on edelleen posliinikupit, kolisevat Artekin kalusteet ja Aallon valaisimet.