Helena Urpulahti on tutkinut doodlausta taiteen maisterin tutkinnon lopputyönä. Lopputyön nimi on Doodlaus, luonnos marginaalissa. (Lopputyön voi lukea kokonaisuudessaan klikkaamalla nimeä.)
Doodlausta voi ehkä sanoa ”aivottomaksi piirtelyksi”, töhertelyksi, joka antaa mahdollisuuden keskittyä käsiteltävään asiaan.
Olen doodlaillut aina, lapsesta asti. Se tulee ihan itsestään, mutta huomaan kyllä, että stressillä tai jollain vaikeasti ratkaistavalla asialla on doodlausta lisäävä vaikutus. Palaverissa tai jotain esitelmää kunnellessa saatan helposti doodlailla. Yritän kuitenkin välttää sitä, koska se voidaan tulkita pitkästymiseksi.
Tabletin ja tietsikan lisääntynyt käyttö on vähentänyt doodlausta. Osittain sen on korvannut epämääräinen netissä haahuilu tai Pinterestin naksuttelu. Muistan ystäväni, joka samassa tilanteessa järjestää nappilaatikkoaan.
Urpulahti otti minuun yhteyttä, koska oli löytänyt opiskelijoiden tukikeskus Nyyti ry:n kaksikymmenvuotisjulkaisun, jonka ulkoasun suunnittelimme Meridianissa vuonna 2005. Kuvitimme sen minun doodlauksillani ja vedimme jokaiseen ”suojapaperiksi” kuplamuoviarkin.
Kaikkihan me rakastamme poksutella kuplamuovia, vai mitä? Se on sellaista rauhoittaavaa oheistoimintaa. En enää tarkalleen muista miksi valitsimme julkaisuun doodlauksen ja kuplamuovin, mutta niissä oli mielestämme keskittymisen ja itsensä rauhoittamisen fiilis.
Olin tietysti hyvin iloinen, että Urpulahden lopputyön ansiosta doodlailuni muuttui näin merkitykselliseksi.
Urpulahden lopputyössä siteerataan tutkimuspsykologi ja traumaterapeutti Cathy Malchiodia, jonka mukaan doodlaus ei ole vain mahdollisuus ”ajatella eritavalla”, se on myös mahdollisuus tuntea eri tavalla. Monista eri tutkimuksista saadut tulokset todistavat, että taiteellinen ilmaisu auttaa yksilöitä yhdistämään ajatukset tunteisiin. Doodlauksessa Maldiochista uskomattomin ja hienoin juttu on, että se stimuloi useita eri aivoalueita. Doodlaus toimii miellyttävänä karttana omiin ajatuksiin ja ideoihin.
Itse en ole vieläkään luopunut muistiinpanojen tekemisestä paperille. Kirjoitan kaikki palaverimuistiinpanot muistikirjoihin kynällä. Vedän sivulle jopa marginaalin viivottimella. Merkkailen käsiteltyjä asioita erivärisillä tusseilla tai puukynillä. Näin sivusta ja muistiinpanosta syntyy kuva, joka helpottaa muistamista.
Urpulahden mielenkiintoisesta lopputyöstä löytyy myös Wienin Freud Museon aikaisempi logo, joka oli muokattu Freudin piirtämästä doodlauksesta 1920-luvun alussa Psykoanalyyttisen seuran kokouksessa. Ehkä hän siinä doodlaillessaan mietti kuinka ajallisuuden voi kuvata spiraalina eikä lineaarisena jatkumona. Mutta miksi Freudin spiraali oli kulmikas?
 |
| "Työni on tutkimusmatka ja sukellus doodlauksen maailmaan. Se on kuin pieni eläintarha johon on kokoontunut tuttuja kuvioita ja kummajaiskuvatuksia doodlaamisen maailmasta." Helena Urpulahti |
 |
| Nyyti ry 20 vuotta. |
Olin tietysti hyvin iloinen, että Urpulahden lopputyön ansiosta doodlailuni muuttui näin merkitykselliseksi.
Urpulahden lopputyössä siteerataan tutkimuspsykologi ja traumaterapeutti Cathy Malchiodia, jonka mukaan doodlaus ei ole vain mahdollisuus ”ajatella eritavalla”, se on myös mahdollisuus tuntea eri tavalla. Monista eri tutkimuksista saadut tulokset todistavat, että taiteellinen ilmaisu auttaa yksilöitä yhdistämään ajatukset tunteisiin. Doodlauksessa Maldiochista uskomattomin ja hienoin juttu on, että se stimuloi useita eri aivoalueita. Doodlaus toimii miellyttävänä karttana omiin ajatuksiin ja ideoihin.
Itse en ole vieläkään luopunut muistiinpanojen tekemisestä paperille. Kirjoitan kaikki palaverimuistiinpanot muistikirjoihin kynällä. Vedän sivulle jopa marginaalin viivottimella. Merkkailen käsiteltyjä asioita erivärisillä tusseilla tai puukynillä. Näin sivusta ja muistiinpanosta syntyy kuva, joka helpottaa muistamista.
 |
| Freud Museon aikaisempi logo ja Sigmund Freudin doodlauksia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.