Viihtyisä videojuhannus

Vietin viihtyisän video-Juhannuksen. Ei sadetta, ei itikoita eikä ulkovessaa.

Katsoin kelpo eväiden, kuten kylmän roseen ja paistettujen camembert juustojen kera Julie & Julia ja Precious-leffat.

Omistan ihanan Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet vuodelta 1961 ja uppouduin välittömästi helmet kaulassa kimalten oikeaoppisen burgundinpadan ja uppomunien salaisuuksiin. 

Olen käyttänyt reseptikääntämisissäni paljonkin Julian kirjaa. Sieltä löytyy kaikki, kuten vaikka blanchir tai incorporer.

Juhannuksena, jos koskaan, voi jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettajana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian, kuten Julia Child sanoo esipuheessaan keittokirjassa, joka on tarkoitetu ruuanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaisia.

Oscar-voittaja Precious oli tarina selviytymisestä, unelmista ja ennen kaikkea toivosta.

Aluksi tuntuu, ettei moista kauheutta voi edes katsoa, mutta se on niin syvästi inhimillinen eikä sorru sentimentaalisuuteen, että siihen koukuttuu. On pakko katsoa kuinka Preciousin käy.

Maaliskuussa Precious voitti parhaan elokuvan palkinnon Independent Spirit Awards -kilpailussa Los Angelesissa. Precious pokkasi yhteensä viisi palkintoa. Parhaan elokuvan lisäksi se palkittiin myös parhaasta ohjaajasta ja käsikirjoituksesta. Leffan näyttelijöistä pääosan esittäjä, aivan uskomaton Gabourey Sidibe sai parhaan naispääosan ja hänen traagista hirviöäitiään esittänyt Mo'Nique parhaan naissivuosan palkinnon.

Elokuva on omistettu kaikille kallisarvoisille tytöille.

Keskusteluja köyhyydestä

Kesä-heinäkuun Tukilinja-lehdessä, sivuilla 22-23 ja 25 on kaksi juttuani, jotka kertovat kahden vammaisen ihmisen kohtalosta köyhyyden kurimuksessa. Pirkko ja Hanna jakoivat elämäntarinansa tueksi ja kannustukseksi muille samaan samaan tilanteeseen joutuneille.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Vammainen tai pitkäaikaissairas ihminen, joka jää työelämän ulkopuolelle on Suomessakin tuomittu kitkuttamaan koko aikuisikänsä jatkuvassa köyhyydessä.

Järjestötoiminnan Justiina

Pirkko Justander on ollut vuosia vammaisten ihmisten esitaistelija. Hän on puhunut kansainvälisissä seminaareissa, telkkarissa ja lukemattomissa tiedotustilaisuuksissa. Pirkko on Invalidiliitossa osa-aikaisena sosiaalineuvojana, kuuluu moniin työryhmiin ja on aktiivinen Suomen Osteogenesis Imperfecta-yhdistyksen jäsen.

Nyt Pirkko on pannut sydämensä Invalidiliiton köyhyysohjelmaan. Se keskittyy pääasiassa pelkällä kansaneläkkeellä eläviin ihmisiin. Ihminen, joka vaikean vammansa takia ei koskaan työllisty ja sinnittelee pelkällä kansaneläkkeellä, elää koko aikuisikänsä jatkuvassa köyhyydessä.

– Vammaisissa ihmisissä on erikoista se, että en oikein keksimälläkään keksi ketään, joka täyttäisi kriteerin työtä vieroksuva. Joka sanoisi, että kyllä musta on niin kiva täällä kökkiä kansaneläkkeellä, että rikkaa en ristiin pane. Tässä vaan kansaneläkettä NAUTIN. Yhtään sellaista en tunne, Pirkko sanoo. 

Yksinelävän, täyden kansaneläkkeen saajan koko vuositulo jäi vuonna 2008 noin 6700 euroon. Se on 558,33 euroa kuukaudessa. 

Tilastokeskuksen yliaktuaari Aku Alasen laskelman mukaan samana vuonna suomalaiset nauttivat elämyksiä yli 4000 eurolla henkeä kohti, eli 333,33 euroa kuukaudessa elämysten hankintaan. Esteetön pääsy teattereihin ja konsertteihin ei paljon auta, jos ei ole varaa edes syödä kunnolla. 

Parannusehdotuksia

– Täyden kansaneläkkeen nostaminen 800 euroon ja sen ostovoiman turvaaminen sekä helpotukset asiakasmaksuihin auttaisivat huomattavasti perustuloilla elävien vammaisten ihmisten arkea, sanoo Pirkko.

– Tilanteen korjaaminen ei vaadi yhteiskunnalta kohtuuttomia toimenpiteitä.Koko elämänsä pelkällä kansaneläkkeellä elävien joukko on niin pieni, ettei heidän taloudellisten edellytystensä parantaminen tule kohtuuttoman kalliiksi. Ei kysymys ole rahasta, vaan tahdosta.

Ilahduttamissäätiö

Mitä Pirkko tekisi, jos hän saisi määrättömästi rahaa? Hän perustaisi säätiön.
– Siihen, että rahat todellakin menisivät oikeisiin osoitteisiin, on jo olemassa suhteet ja tietotaito. Kahdella miljoonalla eurolla, jolle löytyisi 4,5 % vuosituotto, 90 henkilöä saisi joka vuosi 1000 euron ilahtumisstipendin. 

Sen he saisivat käyttää ihan mihin ikinä haluaisivat. Jotta ainaisen pihistelemisen sijaan he saisivat kerrankin nauttia juuri siitä mistä itse haluavat, lupaa kyselemättä ja kuitteja tilittämättä.

Kai hän sentään itselleenkin jotain haluaisi?

– Omakohtainen köyhyys on sen verran peikkona taka-alalla, että minun on edelleen yhä vaikeaa suoda itselleni mitään ylimääräistä. Ilahduttamissäätiön kunniaksi leikkauttaisin eläkeläistukkani uuteen kuosiin ja menisin laavakivihoitoon – mutta ihan omilla rahoillani! 

Tietysti ensisijainen toiveeni on, että yhteiskunnan päättäjät havahtuvat huomaamaan koko ikänsä köyhyydessä elävien vammaisten aseman ja ryhtyvät Invalidiliiton köyhyysohjelmassa ehdotettuihin toimenpiteisiin. 

Pirkko oli 26.10.2010 keskustelemassa Markku Heikkisen ohjelmassa YLEn Radio 1:sellä 'Kuinka kituutetaan työelämän syrjässä'. Minusta oli hätkähdyttävää kuulla, että maamme vammaisista on työelämän syrjässä kiinni vain 17%.

 

Köyhä pariisitar

Aikoinaan Hanna lähti Pariisiin au pairiksi, ja opiskelemaan ranskaa ja kirjallisuutta Sorbonnen yliopistoon. Mutta työt ja rahat loppuivat, rakkaus tuli ja meni. Hän elätti itsensä myymällä hattaroita ja räiskäleitä ja desinfioimalla hammaslääkärin poranteriä. 

Rahaton ja rättiväsynyt

Tänä päivänä boheemielämästä ei ole jäljellä kuin rahattomuus. Hanna ei pärjää ilman avustajaa eikä hän voi mennä yksin ulos lumisena talvena. Rapun alaovikin on liian raskas. 

Hannalla on MS-tauti, eli multippeliskleroosi. Maassamme on noin 7000 MS-tautia sairastavaa. Se on moni-ilmeinen sairaus, jonka oireet ovat hyvin yksilöllisiä. Sairauden aiheuttamat toimintakyvyn rajoitukset ovat myös eriasteisia ja erilaisia. Tautiin kuuluu usein poikkeuksellisen voimakas uupumus, joka pahenee henkisestä ja fyysisestä rasituksesta.

Virastoviidakon taistelut  

Hanna on asioinut sairautensa ja taloudellisen ahdinkonsa kanssa lääkäreiden,toimeentulotukivirkailijoiden ja sosiaaliaseman vammaispalvelutyöntekijöiden välillä. Hän on kysynyt neuvoa ja kertonut tilanteestaan kansanedustajille ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikölle.

– Kuinka ne selviävät, jotka eivät jaksa tai osaa? hän ihmettelee. Vaikka Hanna on taistelijaluonne, hänkin uupuu ja joutuu keräämään kokoon itsetuntonsa rippeitä.

Silloin, kun hän ei kerta kaikkiaan jaksa kiertää sosiaali- ja toimeentulotukivirkailijoiden välillä, hän on turvautunut pienituloisen eläkeläisäitinsä apuun. Hanna pelkää kuitenkin, ettei äiti jaksa enää kauan hänen epätoivoista tilannettaan, eikä se ole äidin velvollisuuskaan.

Vaikeaa tai ylivoimaista

Monien terveiden ihmisten mielestä vammaisten toimeentulo on Suomessa kansainvälistä huippuluokkaa. Mutta ihmiset, jotka käytännössä tekevät vammaisten toimeentuloon liittyviä päätöksiä, eivät aina osaa toteuttaa niitä lain tarkoittamalla tavalla. 

Vammaisena ja sairaana on raskasta ja vaikeaa ymmärtää eri tahojen ja viranhaltijoiden rooleja. Kelle tahansa on monimutkaista ja työlästä ottaa selville mitä ja miten lain mukaan haetaan sosiaalipalveluista, Kelalta, terveyskeskuksesta ja sairaanhoitopiiristä. 

Paperisota lomakkeineen, kuitteineen ja todistuksineen on vaativaa ja joillekin sairauden tai vamman takia ylivoimaista.

Pariisiin tähtien alle

Hannalta ei kannata kysyä mistä hän elämässään pihistää ja nipistää. Hän joutuu tinkimään kaikesta. Siksi kysyn, mitä hän tekisi, jos voisi valita rahasta välittämättä.
– Mä lähtisin Pariisiin! Ostaisin lipun oopperasta ensiparvelle keskelle, kun siellä esitetään Puccinin Tosca.

Cross Over

Eilen illalla kävelin lämpimässä, mutta tuulisessa vesisateessa  Kaapelitehtaalle Cross Over festareille katsomaan Bu-Burleksia esitystä ja  Kari Peitsamoa.

Runoilija ja kulttuurin sekatyöläinen Sanni Purhonen, myi kahvia ja kirjoitti samaan hintaan runoja. Sanni kysyi mistä teemasta runon haluaa ja vips, siinä se syntyi samantien. Pyysin runoa vanhenevasta naisesta ja tällainen siitä tuli.

Isöäiti istuu kiikkustuolissaan

kudinlankanansa kaikki muistot

ja hänen silmänsä tietävät

enemmän kaikkia muita

Ystäväni Isse, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREAN sielu ja henki, esiintyi burleskitaiteilija Kristiina Puukon ohjaamassa esityksessä. Issen olemus ja läsnäolo lavalla meni suoraan sydämeen. Tässä kuvia lämppäreistä.

Illan viimeinen esiintyjä oli Kari Peitsamo. Hänen lämmin ja ystävällinen tapansa ottaa yleisönsä ja olla just sitä mitä hän on jätti hyvän fiiliksen.

Nyt kun miehet potkivat into pinkeänä palloa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa ja suurin osa maailmasta tapittaa niitä telkkarista, oli hauskaa kuunnella Karia, joka oli tehnyt laulun: 

KAUAN ELÄKÖÖN POHJOIS-KOREAN DEMOKRAATTISEN KANSANTASAVALLAN VOITTOISA JALKAPALLOJOUKKUE!

"Avauspotku annettu jo on
Vastassa lähes voittamaton
Brasilia mutta yllätys tulee altavastaajalta
Voiton viekin Pohjois-Korean demokraattinen kansantasavalta."

Kuinka nopeasti kaikki unohtuu

Kirpparin jobbarilla oli kaksi laatikollista vanhoja valokuvia. Kansioista irti revittyjä ja sellaisia, jotka eivät ole ikinä kansioon asti päässeet.

Rippikuvia, hääkuvia, perhekuvia, sodanaikaisia kuvia, matkakuvia. Iloinen kesäpäivä vuonna 1923. Suurimmassa osassa ei lue mitään. Kuvat ovat täynnä juhlahetkiä. Milloin ne lakkasivat merkitsemästä mitään ja miksi?

HaliCard

Yksi pitkäaikaisimmista yhteistyökumppaneistamme Nyyti ry on uudistanut nettisivunsa. Suurimman työn tekivät nyytiläiset itse ja Ville Tapio kavereineen Mental Capital Care Oy:stä. Me autoimme kuvien ja pikkufiilausten kanssa.
Onnea uusille raikkaille sivuille!

Nyytin ja meidän välinen yhteistyö on poikinut Meridianin pitkäikäisimmän painotuotteen: HaliCardin. En edes muista paljonko sitä on näinä vuosina painettu. Kaikki Painopirtin painamat kortit vain katoavat maailmalle. Sitä ei ole ikinä tarvinnut tyrkyttää, se on kirjaimellisesti viety käsistä.

Nyytin käyntikortti, HaliCard, toimii niin ikään sekä virtuaaliympäristössä että fyysisessä maailmassa. Sen voi lähettää tai tulostaa Nyytin kotisivuilta, Facebook-sivulta tai poimia omasta taskusta.

Se on saanut paljon vilpitöntä huomiota. Antti Vähä-Sipilä ja Suomessa vieraillut yliopisto-opettaja mainitsevat siitä kuvien kera blogeissaan. Hippuja pitävän blogin kirjoittajalta se löytyy rahapussista, Anna ihmettelee: "Halicard jonka sain janilta, en tiiä miks se on jääny tonne : D". Cityn blogissa 'kulkurikisuli': "Olin eilen paikallisessa vilauttelemassa halikorttiani. Ja hyvin tuntui toimivan=)" 

Samassa blogissa 'työn raskaan raataja' kirjoittaa: "Otin kotoa mukaan jotain pari viikkoa sitten, neiti koalalta saadun halikortin=). halaus tai pari tämän kortin haltijalle ...ja miksi mulla on kortti mukana? noh, mulla on halipula=D...ja aion saada tänään ison kimpun haleja=)...ensin halaan poken, sitten baarimikot tai maijat ja sitten aloitan halimaan kantiksia=D..." 

Turussa pidettiin 2009 syksyllä Äkäpussipaja syysloman Äkäpussipäivillä. Siellä valmistettiin voimakastehoinen HaliCard amuletti, joka suojaa kiukulta. En valitettavasti löytänyt siitä kuvaa, mutta olen kuullut miehestä, joka käytti niin ahkerasti HaliCardia, että hän laminoi sen. Mikä estää laminoimasta ja ripustamasta kaulaan, onpahan sitten koko ajan saatavilla.

Keskustelupalstoilta löytyy: "ei nyt ihan älyttömästi liity aiheeseen, mutta ihana oli kun sain synttärilahjaksi sellasen HaliCardin. se on tollanen oranssi, pahvinen, pankkikortin kokonen kortti, missä on Nyytin kuva (siis siitä kuka lohduttaisi Nyytiä - kirjasta se Nyyti) ja missä lukee kaikenlaista kivaa halaamisesta. Se on ihana kortti."

Toinen vastaa siihen: "miulla on kans halicard, en vaan muista missä. tikkurilan paikallisprotusta sen konstalta sain."

Meridianissa me olemme tehneet vaikka mitä, mutta HaliCard on meidän kruununjalokivemme. Se on duuni, jota ei taatusti koskaan kadu tehneensä. Suurin kunnia siitä kuuluu ilman muuta Jaskalle.

HaliCard on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Koska latina on yliopistokieli, haaveeni on saada se myös latinaksi. Siis te kaikki, jolla on latinisti ystäviä:

Kääntäisikö joku HaliCardin latinaksi? Vulgaarilatinakin käy mainiosti. Lupaan tarjota sitä YLElle Nuntii Latini uutisiin ja kertoa kuka käänsi. 

Gratias tibi ago.

Kukkiva kevät

"Laula, sydämeni, tuntemattomista puutarhoista", kirjoitti Rainer Maria Rilke. Olen kääntänyt viikonloppuna ruusu-juttuja ja siitä innostuksesta järjestelin taas kukkakuviani. Ehdin viime torstaina poiketa Kaisaniemen kasvitieteellisessä ihastelemassa kukkivaa kevättä. Kuvasin tietysti keltavuokkoja ja upeita orvokkeja.

Jospa kesällä pääsisin käymään Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa. Häähumuun en aio osallistua, mutta koska ruotsalaiset osaavat puutarhajutut haluaisin kierrellä katselemassa linnojen puutarhoja ja tavallisten ihmisten nöppölöitä. Hämmästelen aina kuinka kaikki puutarhat siellä näyttävät valmiilta ja kuin itsestään syntyneiltä. Mutta ruotsalaisilla on pitkät perinteet puutarhanhoidon ja kasvitieteen alueella. Ensi sunnuntaina 23.5. Carl von Linné, alunperin Carolus Linnaeus, täyttäisi 303-vuotta. Hän syntyi 1707.

Koska itselläni on vain parveke ja huonekasvitkin ovat vähän niin ja näin, olen tyytynyt kuvaamaan kukkia ja kasveja. Aihe on loputon ja huomaan koko ajan tulevani kriittisemmäksi valon ja sommitelmien suhteen. Tässä kukkakuviani vuosien varrelta.

Kaapelitehtaalla kevätnäyttely

Tervetuloa Kaapelitehtaalle katsomaan kurssikeskuksen kevätnäyttelyä. Sain sinne jopa kaksi työtä.

Joskus minulle on ihmetelty, että miksi en tee kauniita kuvia, kun kerran osaisin. Mielestäni elämän kulumat ihmisessä ovat paljon mielenkiintoisempia kuin kauneus. Mitä lihavampi, väsyneempi tai ikääntyneempi malli, sitä innostuneempi olen. Tylsintä on piirtää nuorta laihaa poikaa tai kaunista nuorta naista.