"Kauneinta kasveissa on niiden äänettömyys"

Luin syksyllä ilmestyvien kirjojen esittelyjä.Kristina Carlsonin uutuus Herra Darwinin puutarhuri vaikuttaa sellaiselta, joka pitää lukea. Kukkia kuvaavana tätinä minut pysäytti lause: "Kauneinta kasveissa on niiden äänettömyys."

Kasveissa se on ehkä juuri niin, mutta ihmissuhteissa ei. Paul Austerin kirjassa Yksinäisyyden äärellä, hän miettii isäänsä: "Mykkyys merkitsee petosta, jättämistä vaille henkistä perintöä, kodittomuutta."

Kasveille pitäisi puhua sanovat viherpeukalot, mutta minä pidän siitä, että ne eivät vaikuta odottavan sitä. Päivät täyttyvät puheesta muutenkin.

Kukkiva kaupunki

Minä viihdyn kesällä kaupungissa. Koffin puistossa kukkivat pionit, Eerikinkadun päässä on ruusuja, Köydenpunojankadun puistossa hortensioita.
Olen istunut Hietsun torilla kahvilla. Tuuli tuo lämpimän kattotervan tuoksun. Aamuyöllä lokinpoikanen mekastaa pihalla.
Olen lueskellut "Matkaopasta joutilaisuuteen".
Wang Wei oli varhainen kiinalainen vetelehtijärunoilija:
...pidän porttini suljettuna;
kokonainen päivä rauhassa ajatuksilta,
joutilaisuudessa viipyillen.

Cassun kanssa kesäretkellä Tampereella

Olimme oikein perinteisellä kesäretkellä viime lauantaina. Autolla Tampereelle ja uimaan Näsijärveen. Sen jälkeen Vapriikissa katsomassa näyttelyä intiaanipäällikkö Sitting Bull ja lelumuseossa. Autossa piirrettiin ja syötiin jätskiä.

Näyttelyn esittelyssä sanotaan näin:

"Istuva Härkä on kenties kaikkein tunnetuin intiaani.
Hän oli aikansa supertähti, jonka mainetta nouseva lehdistö pönkitti. Hänet kuvattiin milloin soturiksi tai riitapukariksi, milloin pyhäksi mieheksi.

Istuvan Härän henkilökuva on kiistanalainen: toisten mielestä hän löi laimin mahdollisuuden johtaa kansansa kohti parempaa tulevaisuutta, toiset pitävät häntä vapaustaistelijana ja amerikkalaisvastaisena kapitalismin arvostelijana."

Flowers Issuu

Kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on hieno paikka. Kaisaniemessä mm. intianlootuksen Nelumbo nucifera kaksi suurta kukkaa olivat avautumassa, parananjättilumpeella, Victoria cruzianalla, oli suuri pullea nuppu, jota on kyllä seurattava. Siitä haluan ehdottomasti kuvan, kun se on auki. 

Innostuin kuvaamaan, ja kun pääsin koneen ääreen rakentelin otoksistani ja muutamasta vanhasta kuvasta Flowers vihon.

Pidän kasvihuoneiden tunnelmasta, valosta ja vanhoista rakenteista. Ne ovat paikkoja, joissa mieli tasaantuu. 

Aikoinaan faaraoiden burnoutit hoidettiin puutarhakävelyin. Muistan monia elokuvia, joissa on ollut hienoja vanhoja kasvihuoneita, en muista mitä leffoissa tapahtuu, mutta muistan selvästi kasvihuoneiden tunnelman. 

Romanttisin tanssikohtaus, jonka olen elokuvissa nähnyt tapahtuu jossain Etelä-Amerikassa täysin ränsistyneessä kasvihuoneessa, jossa suuri osa laseista on rikki ja kasvit villiintyneet. Nuori mies ja vanha nainen tanssivat valssia. Valitettavasti en millään löydä kyseistä leffaa, koska olen unohtanut sen nimen.

Kööpenhaminan Glypoteekissa on hieno talvipuutarha, jossa on välimerellisiä kasveja. Pomeranssihuoneiden, "uranssien" eli ansareiden rakentaminen yleistyi tavallisten ihmisten keskuudessa Euroopassa vasta 1700-luvulla. Nimitykset olivat kehittyneet ranskan orangerie-sanasta. 

Suomessa ansareita alettiin rakentaa vasta 1750-luvulta alkaen. Niitä tiedetään olleen ainakin Fagervikin, Suitian ja Jokioisten kartanoissa. 1760-luvulla sitruunapuut kuulemma kukkivat Sipoossa Eriksnäsin kartanon kasvihuoneessa.

Uudenlaista kasvihuone ajattelua ovat suunnitteilla olevat kerrostalot, joissa jokainen kerros on viljelyaluetta. Enviro Tower näyttää viihtyisältä. Olisi mukavaa viettää eläkepäiviä kymmenennessä kerroksessa hedelmätarhan laidalla.

Kakkua japanilaisille

Meidän työyhteisössä on monenlaisia pieniä firmoja. My suomi myy japanilaisille heidän ihailemaansa Suomi-kuvaa ja organisoi elämys- ja design-matkoja japanilaisille. Heillä on huikea tuntemus asiasta, japanilaisia työntekijöitä, yhteistyökumppaneita ja japania sujuvasti puhuvia suomalaisia. 

Siitä, mitä japanilaiset design-matkailijat hakevat Suomesta, minulle tulee 70-lukuinen turvallinen ja kodikas olo. Kun kaikki oli vähän hitaampaa, viattomampaa ja ihmeellisempää. Oli hauskaa, että my suomi laittoivat blogiinsa kuvan tekemästäni vaippakakusta, joka ei nyt ole ihan amerikkalaisen baby shower kakun veroinen.

Mårbacka pelargonini kukkii kohta. Saatte siitä sitten kuvan. Mårbackakin liittyy samaan kaipuuseen vanhaan turvalliseen aikaan. Se on saanut nimensä vuonna 1955, joka on syntymävuoteni, Selma Lagerlöfin kotitalon mukaan. Olenkohan siksi aina halunnut villihanhien selässä maailmalle... Selma Ottilia Lovisa Lagerlöf syntyi Ruotsissa, 20. marraskuuta 1858 Mårbackassa ja kuoli 16.3.1940 samassa talossa. Hän istui kuulopuheiden mukaan Carl Larssonin mallina. 

Japanilaiset muuten tekivät Peukaloisen retkistä animaation, jota ainakin meillä innokkaasti katsottiin.

Kaupungilla ilman karttaa

"A on niin kaunis", sanoi typografiaan vihkiytynyt pomoni aikoinaan.

Parhaimmillaan se onkin. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän minua kiinnostaa kauniiksi sanottu grafiikka, typografia tai ympäristö.

Kaupunki on täynnä merkkejä, joita ei voi ajatella käsitteellä kauneus tai hyvä maku. Maku on ihmisen tapa arvottaa ympäristöään ja itseään.

Meillä on varmasti kaikilla se ystävätär, joka aina välillä huokaisee: "...kun mulla on niin kallis maku." Ja kyllä me huomaamme, mitä sillä ajetaan takaa. 

Hän ylentää ja alentaa asioita, ihan kuten me kaikki omilla valinnoillamme teemme. Hyvämakuiset ihmiset osaavat sisustaa kauniisti, ostaa laatua, välttää rihkamaa, antaa sen vaikutelman, että elämä on hallinnassa ja olen pärjännyt - menestynyt. Toisin sanoen, koska hän on osannut tehdä oikeita valintoja, hän ikäänkuin on joku. 

Huono makukin on vaikea asia. Aikansa kun sitä kapinaa harrastaa, tuntee itsensä snobiksi ja eikös vaan jonkun ajan kuluttua se huono-maku-juttu muutu hyväksi mauksi. 

Olen kirjoittanut tyylikkään harmaaseen kangaspäällysteiseen muistikirjaani Pauli Heikkilän sanat: "Maku on ihmisen sisäinen koodisto suhteessa ympäröivään maailmaan, eräs taso sitä kartastoa, jonka varassa hän suunnistaa."

Itsestäni tuntuu, että oma karttani on vanhentunut ja olen eksynyt. Mutta silti en ole yhtään huolestunut. Tajusin, että en tiedä mihin luulin olleeni matkalla ja miksi silloin tarvitsisin karttaa. 

Tämä on yhtä mukavaa, kuin lomalla vaellella vieraassa suurkaupungissa ilman karttaa. Poikkean tuonne, jos se vaikuttaa mielenkiintoiselta, jätän tuon väliin jne. 

Virkatut vessapaperirullan pääliset ja hevosenlänkipeili ovat vilpittömiä ja diivailemattomia tavaroita. Mielessä läikähtää aina iloisesti, kun näen Dance studion romahtaneet kirjaimet. Rankka treenaaminen on sellaista.

Kesäkuinen joulupukki

Tänään oli hyvin kolea päivä. Ruokatunnilla olimme lähikuppilassa syömässä. Kadulla pysähtyi auto ja yllättäen sieltä hyppäsi... joulupukki.
Pieni lapsi äitinsä kanssa pysähtyivät, kuten moni muukin ja lapsi meni aika vakavaksi.
Ilmastonmuutos on pahempi kuin osaamme arvatakaan.