Onnittelukakku

Meidän työyhteisössä on juhlia vähän väliä. Jos ei muuta keksitä, niin on tarjottava tukkapullaa käytyään kampaajalla. Tänään on vähän isompi häppeninki, kun meille tullaan näyttämään uutta vauvaa. Teimme heille tällaisen onnittelukakun heti maanantaiaamusta. Iloista työviikkoa muillekin!

Hienoja käsitöitä ja burleskia

Tänään kävin Ofelia Second Hand Marketissa Gloria teatterissa.

Väkeä oli paljon. Toivon myyjien puolesta, että kauppakin kävi, koska hinnat eivät olleet huikeita.

Kivoja tavaroita, harmi vaan, että jos noita käyttäisi töissä, viimeinenkin uskottavuus rapisisi.

Minusta burleski-tyyliin pukeutuneet hieman pulleat nuoret naiset on hauskan näköisiä. Onhan heissä meininkiä ja kanttia. Ja sekin on hauskaa, että he tekevät itse suurimman osan rensseleistään. Kunnon käsityöläisyyttä. Johonkin perinaiselliseen heidän tyylinsä minussakin iskee. Itse olin nuorena turhan ujo tuomaan tuota puolta esiin.

Odottelen nyt toiveikkaana, että tulen vanha-hävytön-nainen-ikään.

Vanhoista naisista ulkonäöllinen idolini on yli 70-vuotias Anna Piaggi.

Miksiköhän näissä alakulttuuri tilaisuuksissa on paljon mielenkiintoisempaa käydä, kuin design-tapahtumissa? Ne ovat aika usein akateemisen ikäviä.

Kunhan ehdin laitan tänne kuvan ostoksestani.

Cross Over Festivaali ja iloisia ukkoja

Cross Over Festivaali alkoi Kaapelilla eilen.

Erityisesti pidin Karjalohjan toimintakeskuksen "Olen mies" sarjakuvista.

Lainaan tähän Papunetin artikkelia:

"Olen mies –näyttely kertoo miehen elämän peruskysymyksistä kehitysvammaisten näkökulmasta. Arjen sattumuksista, työstä, kohtaamisista, rakkaudesta, naisista, hyvästä ruuasta, kaljan juonnista, kuolemasta ja lapsena kohtelemisesta. 

Sarjakuvien tekijät, toimintakeskuksen "ukot", ovat noin 25-55 –vuotiaita kehitysvammaisia ihmisiä, jotka alkoivat piirtää sarjakuvia ystävänsä Voiton kuoltua."

Olen mies –näyttelyssä suru on vaihtunut kannanottoihin ja arkeen liittyviin toiveisiin kuten parisuhteen ja lasten kaipuuseen. Näyttelyn teoksia ei ole tehty kuntouttavassa mielessä eikä terapiaksi – vaan koska piirtäminen on ukoista helkatin hauskaa.

Tervetuloa katsomaan, miltä näyttävät kunnon kalavale, miehen putkiaivo, ehkäisyruiskeen jälkeinen vapaudentunne ja tuopin jälkeinen rairai-meininki."

Tänään kuulin, että Kari Peitsamo oli esiintynyt Cross Overissa ja hurmannut "ukot" kertaheitolla. Harmi vain, että eivät voineet olla konsertin loppuun asti pitkän kotimatkan takia. Peitsamo sai ilmeisesti bussillisen faneja.

LAYELA - tarinoita etiopialaisten vammaisten arjesta.

Kynnys ry avasi Kioski gallerian Siltasaarenkatu 4:seen. Esillä on Charlotta Bouchtin valokuvia Etiopiasta. LAYELA - tarinoita etiopialaisten vammaisten arjesta. Charlotta on kuvannut etiopialaisten vammaisten ihmisten arkielämää syksyllä 2008, kun suuri nälänhätä jälleen uhkaa maata. Kuvista huokuu elämänilo ja yrittämisentahto. Ne kertovat toivosta ja halusta muutokseen. Päätähdiksi nousevat naiset, jotka ovat lähteneet muuttamaan ensin oman elämänsä ja sitä myötä myös yhteisön asenteita.

Vammaisia naisia suojellaan liikaa ja suojelemisen varjolla heitä eristetään. Toisaalta vammaiset naiset myös joutuvat raiskauksien ja väkivallan kohteeksi. Nainen, jolla on ammattitaito, on rikas. Nainen joka uskaltaa astua ulos majasta, on rikas. Tekstit kuviin on tehnyt Heini Saraste.

Galleria KIOSKI Siltasaarenkatu 4 00530 Helsinki
Avoinna 5-17.6 sekä elokuu, ti-pe kello 12-16
www.kynnys.fi

Sadetta

Pari päivää oli pilvistä ja satoi. Kastanjat on jo melkein kukkineita. Varisevat.

TA VU TA LO JA

Legendaarinen pomoni Airi Hast, mainostoimisto Hast Pasanen Vormalalta opetti minulle paljon asioita. Työstä ja elämästä. Airin kaltaista suurta persoonaa minulla ei ollut ennen pomona, eikä sen jälkeen. 

Airi julkaisi vuonna 1983 pienen runokirjan Tavutaloja, elämäämme japanilaismitalla. Sain aikoinaan Airilta oman kappaleen, mutta nyt sattumalta löysin kirpparilta saman kirjan. Olin melkein närkästynyt, kuinka joku voi myydä sitä kirpparilla! Airin kirjan pitäisi olla ja pysyä hyllyssä, jos on onnistunut sen sinne saamaan.

Oli mukavaa löytää Lukutoukan blogista:

Airi Hast on koko ikänsä työskennellyt sanojen parissa. Kurinalainen, annetussa aiheessa tiukasti pitäytyvä ja jokaista turhaa sanaa karttava teksti on hänelle tuttua. Vapaata, omaehtoista kirjoittamista hän on toteuttanut tekstittäessään kuvateokset Seitsemän auringon yö sekä Iltakirjaimia. Tavutaloissa hän tahtoo yhdistää oman persoonallisen sanottavansa sekä ankaran, ennalta määrätyn muodon, jonka hän on lainannut japanilaisista tankarunoista.

"Ajatuksemme asuvat tavuista tehdyissä taloissa. Vielä. Audiovisuaalisten sukupolvien ajatukset asunevat kuva-äänitaloissa," Airi Hasti sanoo."

Vuonna 1968 julkaistu Iltakirjaimia ja muita asioita -kirjassa selitetään erilaisia sanoja. Airin kyky pelkistää asiasta se olennainen ilmenee esimerkiksi siinä, kuinka hän selittää mikä on piilo: 

”PIILO on se, missä ollaan odottamassa että joku etsisi. Piilossa ollaan leikisti ja todesti. Jos ollaan piilossa todesti, toivotaan, ettei kukaan edes etsisi.”

Graafikko Osmo Pasasen kanssa hän teki 70-luvulla Elannolle voitokkaan ilmoituksen: "Proletaarin leipä maistuu porvarinkin suussa." 

Kirpparilla aamukahvilla

Olin ensimmäisen kerran tänä kesänä aamukahvilla Hietsun kirpparilla.

Kirpparikaverini Heli ja hänen äitinsä olivat myymässä Helin ompelemia iloisen värisiä vaatteita.

Heliltä ostan joka kesä jotain, pellavahousut, kassin tai kirjavia muovikoruja. Hänellä on pettämätön värisilmä.