Tänään on ENSI-ILTA!

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita

Hymyilevien käsien ensi-iltaan. 

Tänään, alkaen kello 19, koetaan yhdessä 

unenomaisia näkyjä, haaveita ja hauskoja hetkiä.

Esitys kertoo kaukaisesta rakkaudesta, haaveista

ja saavuttamattomista unelmista,

mutta myös yksinäisyyden ja kohtaamisen

todellisuudesta.

"Käsistä voi ennustaa. Pikkurillin rypyistä näkee,
kuinka monta rakkaussuhdetta elämässä on", Maija sanoo Raisalle.

"Tunnen itseni vanhaksi puuksi, joka ei ole pitkään
aikaan kukkinut, ja yhtäkkiä siihen puhkeaa
uusia kukkia", Wardi kuvailee.

"Rikomme kaikki nämä mallit siitä,
kuka saa tehdä mitäkin. Olemme ruohonjuuritasolla
ja pidämme hauskaa", Rafu ja Raisa kertovat.

Teoksen visuaalista ja musiikillista maailmaa on innoittanut

persialaisen kulttuurin syvyys ja hienosävyisyys.

Marouf soittaa tar-luuttua.

Dulce de leche

Tämä ei ole ruokablogi, mutta Maalaisunelma lehteen n:o 6 käänsin mielenkiintoisen reseptin, jossa tehtiin "makeaa maitoa" eli dulce de lecheä. Pakkohan sitä oli kokeilla. Ja se on: Jumalten nektaria.

Wikipedia,
dulce de leche

Ei sillä laihtumaan pääse. Olen juuri syönyt pehmeää ranskista melkein yhtä paksulla kerroksella tätä ruskeaa ihanuutta, joka muistuttaa kinuskikastiketta. Sitä voi laittaa jäätelön päälle, kakkuihin ja kesäisten marjojen kastikkeeksi, mihin tahansa. Voisin jopa kuvitella sekoittavani sitä hitusen possunlihan marinadiin.

Dulce de leche on Latinalaisen Amerikan herkku, kuulemma alun alkaen argentiinalainen. Siitä on monia eri versioita, riippuen tietysti äidistä ja mummosta. Hehän aina tekivät sitä parasta. 

Ranskalaisilla on samantapainen herkku: Confiture de lait, maitohillo, jota normandialaiset pitävät omana saavutuksenaan. Intiasta, Venäjältä, Filippiineiltä ja monesta muusta maasta löytyy vastaavaa. Lapsuuden Maija-karkit, joita ruotsalaiset kutsuisivat mjuk kolaksi, maistuivat myös siltä. Suomeen kinuski tuli alun perin Venäjältä, ja nimi onkin peräisin venäjän sanasta тянучки (tjanutški). Mutta lapsuudessa sen valmistaminen ei ollut helppoa, silloin poltettiin monet pannut ja kattilat pohjaan karkkia keitellessä. Usein lopputulos maistui lähinnä palaneelta sokerilta.

Whetstonen suklaafudge.

Tuhansia kaloreita ja on hyvää!

Äskeisellä USAn reissulla söin automatkoilla ihania maustettuja fudgeja, joita valmistettiin pienissä karkkitehtaissa ja myytiin huumaavan makealle tuoksuvissa karkkikaupoissa mm. St. Augustinessa. Amerikkalainen fudge oli kuin suoraan lapsuudesta. Sen perusresepti sisältää myös maitoa tai kermaa ja sokeria. 

Aikoinaan Stockalta sai ostaa jonkun vanhan tädin käsintekemää manteli-fudgea. Mamma-Ruth osti sitä aina pienen pussin, kun käytiin Stockalla. Joka kerta hän mutisi kuinka se oli kallista ollakseen namia, mutta se vain lisäsi fudgen ainutlaatuisuutta ja tavarataloreissun hauskuutta. Fudgessa oli ehkä voitakin, koska paperipussi muuttui lämpimässä rasvaiseksi ja tahmeaksi. Eräänä päivänä täti ei enää toimittanut Stockalle fudgea ja samanlaista sieltä ei ole sen jälkeen saanut. Amerikan-fudge oli lähinnä sitä samaa, mutta isoina kimpaleina. Tädin fudge oli leikattu pieniksi paloiksi, jotka sulivat suussa. 

Dulce de leche tehdään makeasta kondensoidusta maidosta. Erikokoisia säilykemaitotölkkejä myydään etnisiä ruokia myyvissä kaupoissa ja ne ovat halpoja. Etnisiä kauppoja löytyy paljon Helsingin Kalliosta, siksi aluetta kutsutaankin jo Kallion basaariksi.

Kondensoitua maitoa on monen 

sorttisissa purkeissa. Peakilla on

sopivia pieniäkin purkkeja.

Laita avaamaton purkki isoon kattilaan ja peitä se kokonaan vedellä. Ennen sitä irrota paperi tölkin ympäriltä. On hyvin tärkeää, että purkki on koko hauduttamisen ajan täysin veden alla. Vettä on lisättävä, jos se yhtään vähenee, ettei purkki räjähdä kattilasta pitkin seiniä.
Huom: Vesi ei saa kiehua! Vain kuplia kiehumisen rajalla. Muuten dulce de leche palaa purkin pohjalla. Hauduttele purkkia matalalla lämmöllä noin 2–3 tuntia, riippuen siitä kuinka juoksevaa kastiketta haluat. Nosta kuuma purkki kattilasta, huuhtele kylmässä vedessä ja anna jäähtyä ennenkuin avaat purkin.  

Tässä www.tikitikiblog.com 'n hauska ohje. 

Kohtaamisia

Espoon Otahallissa oli Terve-Sos 2011 sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja ammattimessutapahtuma. Muutama meidän asiakkaamme osallistui messuille. Kävin siellä kuvaamassa ja tapaamassa tuttuja.

Jaska oli pystyttänyt Nyyti ry:n iloisen keltaisen pikkuosaston ja minäkin olin siellä jakelemassa HaliCardeja, että Päivi ja Paula ehtivät välillä syömään. HaliCardeja on aina hauska jakaa, koska kaikki ottavat ne hymyssä suin vastaan. Monet pyysivät jopa lisää kotiin viemisiksi.

HaliCardilla sain Mikko Kuustosenkin houkuteltua osastolle halaamaan Päiviä ja Paulaa. 

Olin itse pari viikkoa sitten kuntoutuksessa Kankaanpäässä OI:n ja kipeän jalkani takia. Jouduin siellä täyttelemään kaikenlaisia Kelan lomakkeita, siksi oli pakko käydä heidän osastollaan jututtamassa siellä päivystäviä.
 

Minua nimittäin ihmetytti monen muun Kelan edellyttämän asian lisäksi oheinen lomake, jossa kysytään kuinka selviän kohtuullisia ponnistuksia vaativista päivittäisistä toiminnoista, kuten pöydän siirtelystä, imuroinnista ja keilaamisesta. Osastolla kerroin, että sohvapöytä nousee suorin käsin, mutta minulla ei ole tapana nostella sitä päivittäin. Keilaamassa en käy ikinä ja imurointikin on niin ja näin, ei todellakaan päivittäistä. Ihmettelin heille kuinka niitä voidaan pitää verrannollisina toimintoina ja ihanko totta he saavat kuukausipalkkaa näiden ja muiden vastaavien kysymysten laatimisesta. Taisin aiheuttaa kiusaantuneen ilmapiirin.

Kuva: Sergey Lavrentev/Dreamstime.com

Sain kuitenkin mielenkiintoisen Kelan taskutilaston 2010. Siitä ilmenee mm. että vanhuuseläkkeellä oli vuonna 2009 1 048 379 suomalaista. Siitä pelkkää kansaneläkettä saa 81 070 Suomessa asuvaa ihmistä ja että kansaneläkkeen täysi määrä oli yksinasuvalla 584,13 euroa kuukaudessa. Suuresti mainostettu takuueläke nostaa sen 687,74 euroon, mutta se on vielä minulle hieman epäselvää kuinka korotus vaikuttaa muihin mahdollisiin tukiin. Oli miten oli, voitteko kuvitella, että sillä rahalla voisi elää täyspainoista elämää, maksaa vuokra, ruoat, vaatteet, telkkariluvan, mahdolliset lääkkeet jne. 

Kuten ystäväni Pirkko sanoo:"Koko elämänsä pelkällä kansaneläkkeellä elävien joukko on niin pieni, ettei heidän taloudellisten edellytystensä parantaminen tule kohtuuttoman kalliiksi. Kysymys ei ole rahasta, vaan tahtotilasta."

Tekesin osastolta sain esitteen: Puheenvuoroja suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tulevaisuudesta. Jaaha, onhan se asiallisesti sanottu, mutta ei kovin houkuttelevasti tai helposti omaksuttavasti. Olen kuullut aikoinani termin "tekeska" ja ilmeisesti se voi hyvin ja sitä edelleen käytetään.

Kuva: Tem

Lempihenkilöni kansliapäällikkö Erkki Virtanen työ- ja elinkeinoministeriöstä näkee oitis omassa puheenvuorossaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää on uudistettava, koska Suomessa ikääntyvän väestön kasvu on nopeampaa kuin missään muualla Euroopassa. Ennusteiden mukaan 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2040 1,55 miljoonaa. Se on kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Jos olen silloin hengissä, olen 85 vuotias. Ja kauhuissani, jos olen vain julkisen terveydenhoidon armoilla. Yksityinen, hyvin toimiva, mutta siivottoman kallis sairauskuluvakuutukseni nyppästään minulta pois sinä vuonna, kun täytän 60-vuotta. Eli siitä eteenpäin olisi elettävä ainakin 25 vuotta julkisen puolen hoteissa. Erkki ja te muut, tehkää kiireesti pohdintojenne mukaiset uudistukset!

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n osastolta bongasin Vappu Taipaleen, joka markkinoi uutta kirjaansa Vanha ja vireä, Virkistyskirja vanhoille naisille. Ostin sen siltä seisomalta. Vappu sanoo blogissaan, että Suomen ikääntyminen on poliittinen kysymys. "Risikon ikälakiehdotus on kustannusneutraali. Tämä on sievistelevä ilmaisu sille, että ei haluta panna lisää rahaa vanhuspolitiikkaan. Haloo! Ei muka lisää kustannuksia!" Vappu sanoo samaa kuin Erkki, että Suomi ikääntyy maailmanhistorian suurimmalla vauhdilla. Hänen mukaansa tarvitaan yhteiskuntasopimus, johon poliittiset päättäjät sitoutuvat. Hyvä, laaja poliittinen suunnitelma ja siirtymäaika, jolloin rahoitusta lisätään ja palveluja rakennetaan. Vappu uskoo, että me jaksamme odottaa, jos voimme vaikuttaa päätöksiin.

Kaksi herttaista vanhaa tätiä antoivat minulle upiuuden vaaleansinisen Uuden Testamentin. Ilahduin siitä, että ensimmäisellä sivulla lukee: "Tätä kirjaa ei myydä". Siitä olen samaa mieltä, että eivät uskovaiset voi myydä Jumalan sanaa, se on annettava lahjana. Selailin kirjaa, että ketkä ovat tämän näin hienosti oivaltaneet. Selvisi, että olin saanut Uuden Testamentin Suomen Gideoneilta. En ole ikinä heistä kuullutkaan. Esittelyssä lukee, että he ovat kristittyjä yrittäjiä sekä toimihenkilöitä, jotka ovat omassa elämässään kokeneet todeksi Pyhän Kirjan sanoman. Gideon-järjestöllä on toimintaa yli 188 maassa.

Attendo MedOne oli minulle yhtä tuntematon kuin gideonit, mutta he pyysivät minua kuvaamaan Mikko Kuustosta heidän Mummola osastollaan. Saimme Mikon kanssa pullaa palkaksi ja kehäkukkien siemeniä. En ole ennen pullapalkalla töitä tehnytkään, mutta Mikko on niin mukava mies, että hullummistakin syistä hänen kanssaan viettää mielellään aikaa. 

Sininauhaliitto jakoi messuilla uutta selkokielistä Alkoholiesitettään ja oli kiva nähdä kuinka ihmiset selailivat sitä ja keskustelivat siitä. Oman pöydän ääressä puuhaillessa on joskus vaikea kuvitella minkälaiset ihmiset ja missä, hommien lopputulosta lukevat ja katselevat.

Tukilinja-lehden osastolla oli myös väkeä ja uuden lehden ilmestymistä odottelen muutenkin. Tukilinja tekee hienoa työtä jakaessaan stipendeinä mm. tietokoneita. Aina ei tulla ajatelleeksi, että tietokone ja tietotekniikan taitaminen on oleellinen osa tämän päivän elämää. Vammainen tai vanha ihminen putoaa esteellisellä tiedon valtatiellä digitaaliseen kuiluun, jos hänellä ei ole varaa hankkia tietokonetta, ohjelmia ja niiden käyttöön tarvittavia taitoja. Se on syrjäytymisen yksi muoto.

Kuva: Max Blain/Dreamstime.com

Kaikenkaikkiaan antoisat messut, vaikka sen nimestä ei heti arvaisi. Olin ikä-jutuista niin innoissani, että tähän loppuun laitan juhlallisen sitaatin Kaarlo Sarkian runosta, jonka löysin Vappu Taipaleen Vanhojen naisten virkistyskirjasta: 

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

Puuhia ja hommia

Kevät on taas vilahtamassa ohi melkein huomaamatta. Kaiken muun ohella olemme toki tehneet töitäkin. 

Alkukeväästä tuli ulos Suomen Messujen vuosikertomus vuodelta 2010. Se on meidän 15 taittamamme Messujen vuosikertomus. 

Pentti Kivinen,
kuva: Markku Ojanen/
Suomen Messujen arkisto

Suomen Messujen pitkäaikainen toimitusjohtaja Pentti Kivinen siirtyy eläkkeelle  elokuun alussa ja hänen tilalleen tulee Christer Haglund. Haglund on aikaisemmin toiminut Finnairin viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtajana. 

Vaikka markkinoijien mediavalinnat muuttuvat koko ajan, Messut on säilyttänyt asemansa. Edelleenkin ihmiset haluavat tavata toisiaan ihan livenä. Toimitusjohtajan katsauksessa Kivinen sanookin, että messut ja tapahtumat ovat sosiaalista mediaa aidoimmillaan.

Saimme myös uuden mukavan asiakkaan, Sininauhaliiton. He ovat valtakunnallinen, 87 kristillisen päihdejärjestön keskusliitto. Taitoimme heille selkokielisen esitteen, joka  auttaa arvioimaan omaa alkoholin käyttäöön. 

Vaikka esite on selkokielinen, se soveltuu aivan kaikille ihmisille. Jokaisen on hyvä aika ajoin miettiä kuinka paljon punkkua tuli hilpaistua ja kuinka usein korkkaa keppanan. Esitteessä on selkeät kuvat ja tekstit riskirajoista. 

Siivousalan ammattilainen Mikko Haapsaari sai uusiin hienoihin autoihinsa asianmukaiset teippaukset ja käyntikortit. OmaSiivouksen autot näkyvät taatusti liikenteessä. OmaSiivous on niin hyvin pärjäävä firma, että Mikko tarvitsee lisää siivousalan ammattilaisia töihin.

Motiva Oy:lle suunnittelimme kuluttajien energianeuvontatunnuksen. Motiva on energianeuvonnan koordinaatiokeskus, joka käynnistää työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta 10 uutta neuvontahanketta erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. 

Kilpailun suojelija on
sporttijäbä Alexander Stubb.
 Kiitos hänelle siitä.

Mutta tämä viikonloppu on omistettu kokonaan Erämelonnan SM-kilpailuille, jotka ovat Helsingissä. Jaska on kilpailun johtaja ja yleinen puuhamies. Avokanoottiyhdistys järjestää kilpailun yhdessä Suomen Ladun ja Suomen Kanoottiliiton kanssa.
Kilpailun suojelija on sporttijäbä Alexander Stubb. 

Stadis pitää olla tosi eräskoobari. Voi padlaa sataa ja tulee sörkan hävittäjä ja tsöraa by. Ja ku blosaa, jätkät skagaa. Voi tulla tosi frysis, jos blosis on sköneltä. 

Ja fogeleita riittää tsekattavaks, Vasiksella dallaa aina snygee tsiigattavaa. On Fölisö ja Hietsu, Skata ja Rööperi. Sörkassa kovallekin kundille tulee fiilikset skulaa himaan, ett mutsi hei mä vähän studaan.

Turha studaa, jengi on relaa ja tsilarit on nekin nastempia nyt kuin skidinä. Denat voi olla vähän dorkia, jos ne on ottanut muuta ku brenkkuu, muuten nekin hiffaa, et kaveri on lande ja ok.

Erämelojat ja Jaska olivat Nelosen uutisissa sunnuntaina 15.5. klo 18.45.

Hesarin yleisönosasto julkaisi Jaskan kirjoituksen 19.5. lätkän MM-kisavoiton jälkipyykin mainingeissa.

Kuvia Erämelonnasta katsottavissa Jaskan Picasa-albumissa.

Äitienpäivän jälkimainingeissa