keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Turun Tintti ja norsupyssy

Minulla oli ilo ja kunnia kirjoittaa vastailmestyneeseen Tukilinja-lehteen yhtä pelottomasta ja uteliaasta miehestä kuin sarjakuvataiteilija Hergén luoma Tintti. Tinttiä ja Turun esteettömyysasiamies Heikki O. Haulistoa yhdistää pelottoman luonteen lisäksi punainen tukkatupsu.

Ajattelin ensin jutulle otsikoksi: Turun palo, koska Heikillä on punaisen tupsunsa lisäksi palava halu saada turkulaisten asiat järjestykseen. Mutta Turun palo oli sen verran traaginen historiallinen tapaus, että luovuin siitä. Toimitus ratkaisi asian puolestani hyödyntäen Heikin lempinimeä - Haulikko. Otsikoksi tuli: Turun pamaus!

Heikki Haulisto ajaa komeasti Turun linnaan, suoraan sen tunnetuimmasta sisäänkäynnistä. Tammikuusta alkaen on tyylikästä, puusta tehtyä luiskaa pitkin päässyt vaivatta pyörätuolilla linnan sisäpihalle. Sen kiveystä on tasoitettu kulkemisen helpottamiseksi. Reitti jatkuu edelleen hissille, joka vie päälinnan ylempiin kerroksiin ja tärkeimpiin näyttelytiloihin. Kuudennessa kerroksessa on porrasnostin, jolla pääsee luentosaliin. Reitin varrelta löytyy Hauliston hyväksymä oikeaoppinen vammaisvessa. Haulisto kehuu estoitta projektiin osallistuneita arkkitehteja ja Turun linnan tutkija Antti Sunaa, joka myöntää olleensa alussa hieman epäileväinen. Nyt he ovat Hauliston kanssa hyviä ystäviä ja yhdessä ylpeitä saavutuksestaan, joka on onnistunut museaalisia arvoja kunnioittaen.

Esteettömyys on Turussa menestystarina. Viime joulukuussa Turku sijoittui EU:n Esteetön kaupunki -kilpailussa neljän finalistin joukkoon.

”Tärkeintä Turun esteettömyydessä on se, että me olemme saaneet aikaan runsaasti asennemuutosta, joka ilmenee sangen monilla eri tavoilla. Poliitikot ja päättäjät ovat alkaneet ajatella positiivisemmin”, iloitsee Haulisto ja jatkaa: ”Kaupungin henkilöstöstäkin yhä suurempi osa on alkanut ymmärtää, että on totta mitä toi Haulisto saarnaa. Esteettömyyttä on alettu huomioida suunnittelupuolella eri ohjelmissa ja suunnitelmissa, jotka antavat suunnat meidän jälkeemmekin."

Luiska, hissi vai norsupyssy?

Haastattelu tehtiin talvella kipakassa pakkasessa, jota lähdimme karkuun Panimoravintola Kouluun Eerikinkadulle. 1800-luvulla rakennettu vanha tyttökoulu on sekin huomioinut esteettömyyden kiitettävästi. Porras- ja pystyhisseineen se on oiva paikka hyvän oluen ja ruoan ystävälle. Ja sitähän paistinkääntäjäksi sapeloitu Haulisto on. Saatuamme eteemme tuopilliset maltaista Reksi-olutta kysäisen Hauliston mielipidettä hisseistä ja luiskista. Vuolas vastaus on esitelmän ja saarnan tuohtunut yhdistelmä.

”Luiska on näppärä apu pieniin korkeuseroihin, maksimissaan puoleen metriin. Turun linnan sisäänkäynti on malliesimerkki. Mutta usein kuvitellaan, että luiskan teko on halpaa ja sitten niistä tehdään sellaisia Linnanmäen vuoristoratoja. Jos luiska ei riitä, niin suosittelen aina pystyhissiä. Se on parempi kuin porrashissi, joka on vaappuva ja vaikea. Siinä on kääntelyitä ja vääntelyitä ennen kuin se on avattu. Ainoa oikea, mutta ei aina mahdollinen, ratkaisu on riittävän tilava pystyhissi. Rakentamismääräyskokoelma on tiukentanut määräyksiä taso-erojen suhteen, mikä on jonkinlainen saavutus.
Anders Helgesson/pixgallery.com
Hyvä asia on, että Turun kaupungin pyytäessä tarjouksia porras- tai pystyhisseistä olen saanut sinne ehdon, että vammaishissin pienimmän kantokyvyn täytyy olla vähintään 300 kg. Minulla on allani 150 kg painava pyörätuoli. Kun yhdistetään tuolin ja ”ei-höyhensarjalaisen” vammaisen paino, tavarat ja lisälaitteet kuten hengityslaite, kertyy painoa helposti liki 300 kg. Hissin kokoa määriteltäessä on otettava huomioon, että hissiin on mahduttava isokin pyörätuoli, avustaja ja laukku. Pienin hissi ei toimi.

Toinen asia vammaishisseissä on se, että nappia pitää painaa koko ajan. Se on hissintarkastuslaitoksen muka turvallisuusvaatimus. Kaikilla vammaisilla ole voimia painaa jäykkää nappia koko ajan. Jos avustaja ei mahdu mukaan tai hissiä ei voi käyttää ulkopuolelta, ei matkanteosta tule mitään.

Haluaisin mennä hissien maahantuojien luo norsupyssyn kanssa. Heillä tulisi olla moraalia ja vastuu siitä, mitä he myyvät ymmärtämättömille rakentajille ja rakennuttajille. Hysteerisen kilpailutuksen takia he ottavat yleensä aina sen halvimman kritisoimatta mitä kuonaa he saavat vastineeksi. Ostajat eivät tunnu välittävän, toimiiko laite vai menevätkö rahat hukkaan. Heitä ei kiinnosta, tuleeko hankitusta laitteesta se hyöty mikä siitä pitäisi tulla. Heille on tärkeintä vain kiillottaa omat kannuksensa sillä, että sainpahan halvalla. Hinta ei saa olla toimivan esteettömyyden este.

Kun menen sähkärillä ravintola Plevnaan Tampereella, niin riippuu henkilökunnasta, pääsenkö alatasanteelle, jolla on vammaisvessa. Sinne on hankittu kevyen sarjan porrashissi, jonka kantokyky on vaivaiset 150 kg. Osa henkilökunnasta sanoo, et kyyyyllä se nyt sut vielä tuo alas ja sitten se vähän huojuu ja tuo. Mutta toiset sanovat, että en ota vastuulleni, pysyt ovensuussa, siellä on pari pöytää. Siellä sitten pysytään ja pissataan taskuun.”

Kaikenkarvaisia esteettömyyskartoituksia

Monet eri tahot tekevät Suomessa hyvin eritasoisia esteettömyyskartoituksia. Hauliston mielestä ne ovat viidakko, jossa liikkuu kaikenvillaisia ja -karvaisia rahanhimoisia saalistajia, jotka ovat haistaneet kartoituksissa bisnesraon.

Haulisto on ollut mukana Invalidiliiton ESKEH, eli esteettömyyden arviointimenetelmän ja kartoituslomakkeen kehittämisprojektissa. ”Kaikki housing enablerit ja tämmöset pois ja noudatettakoon ESKEH-mallin mukaista kartoitusmenetelmää. Siitä on käsikirja, joka on mielestäni aivan loistava ja hyvä. On luotu yksi yleisesti hyväksytty malli, jolta toimia. Noudatettakoon Suomessa sitä muista välittämättä.”

Mutta Haulisto näkee ESKEHissä myös ongelmia: ”Näissä ESKEHin esteettömyys, eli estekartoituksissa on se vika, että ne ovat niin perusteellisia, että työmäärä kasvaa suureksi. Kartoituksista tulee kalliita ja vaikeita toteuttaa. Kiinteistö Oy, joka haluaisi kartoituksen tiloistaan, miettii pitkään, jos homma maksaa helposti tuhansia euroja - riippuen tietysti rakennuksen koosta. Tämä on se probleemi, jonka minä näen ja olen siitä surullinen.”

Koska Haulisto on ollut kauan alalla, häneltä löytyy probleemaan myös ratkaisu:
”Meidän pitäis kehittää ESKEHistä sellainen versio, jossa teettäjät saisivat riittävän määrän luotettavaa tietoa kohtuullisella hinnalla. Olisi ehkä kehitettävä ESKEHIN pohjalta käyttäjäarviosysteemi. Sellaisen on Joensuussa luonut Suomen ensimmäinen kunnallinen esteettömyysasiamies, Mervi Valta. Siinä otetaan huomioon jokainen vammaisryhmä. Sillä saadaan aikaan korjaussuositukset, joiden avulla kohteessa täyttyy esteettömyys toimivalla tavalla. Se on paljon enemmän kuin rakentamismääräyskokoelman minimivaatimusten mukainen esteettömyys.”

Esteettömyyskartoitukset voisivat tarjota vammaisille työpaikkojakin:
”Invalidiliitto järjestää ESKEH-kartoittajien koulutustilaisuuksia. Käytettäköön kartoituksissa vain niissä auktorisoituja kartoittajia. Sitten töihin vaan, pus kii. Mutta tuntuu siltä, että vammattoman on helkkarin vaikea empatisoitua vammaisen asemaan. Siksi toivon vammaisten itse lähtevän alalle.”

Kaksi pallia esteettömyyden esteenä

Espoossa ja Turussa on esteettömyysasiamies. Osa-aikaiset esteettömyysasiamiehet ovat Lappeenrannassa ja Laitilassa, sekä yhdistetyt vammais- ja esteettömyysasiamiehet Tampereella ja Vaasassa. Haulisto katsoo synnyinkaupunkinsa Tampereen häpeäksi, että sen kokoisessa kaupungissa on yhdistetty vammais- ja esteettömyysasiamies. ”Jos istuu kahdella pallilla, niin siinä on suuri vaara, että putoaa niiden väliin”, sanoo Haulisto. Hänen mielestään yhdistetyn asiamiehen työmäärä isossa kaupungissa on aivan liian suuri, vaikka vammaisneuvosto hoitaakin osan asioista. Tampereen vammaisia hän patistaa muutenkin aktiivisuuteen. ”Minä rakastan Mansea! Mutta ihmettelen sikäläisiä ystäviäni. Ne on nääs semmosia, että ei-sitä-nääs-kuitenkaan-saa ja kylä-se-tästä-nääs. Sitte ne kiukuttelee keskenään ja kertoo mitä ne ei oo saanu ja missä ne ei oo onnistunu. Anteeks ny vaa manselaiset. Ettekö osaa ottaa mallia vaikka vanhasta Hruštšovista ja lyödä kenkää pöytään, nääs?”

Esteettömyys säästää rahaa

Näillä näkymin Haulisto jatkaa vuoden 2012 loppuun, jolloin hän jää eläkkeelle - ehkä. Sitä ennen hän käynnistää esteettömyyspalveluiden seudullistamishankkeen. Se tarkoittaa, että Turku myy esteettömyysasiamiehen palveluja lähikunnille. Haulistosta esteettömyyspalveluiden seudullistaminen on yksi ratkaisu siihen, kuinka jokaiseen kuntaan saataisiin tulevaisuudessa esteettömyysasiamiehen palveluita. ”Toivon hartaasti, että seudullistaminen laajenee yhtä hyvin kuin vammaisneuvostot”, hän sanoo.

Esteettömyydestä tinkivät kunnat ja kaupungit saavat huutia Haulistolta: ”Kuntien kannattaa satsata esteettömyyteen. Se säästää kuntien ja valtion rahaa. Kunta on huonosti hoidettu, jos siellä on paljon esteitä. Se lisää tuki-, kuljetus- ja mitä kaikkia palvelutarpeita ja ne vasta maksavat rahaa. Tekemällä kerralla kunnollista tai korjaamalla tehdyt virheet kunnolla päästään huomattavasti pienemmillä kustannuksilla! Huomaavatko kunnat sitä? Eivät!”

Halvatun harhaa ministeritasolla
Mikael Damkler/pixgallery.com
Hauliston mielestä raha ei ole esteettömän uudisrakentamisen suurin este. Hän ei ole turhaan saanut lempinimeä Haulikko: ”Esteettömän uudisrakentamisen suurin este on edelleenkin rakentamismääräyskokoelman noudattamatta jättäminen. YM:n Rakentamisen normitalkoissa mm. rakentamisen ammattilaisilta ja kunnilta kysyttiin, mistä kaikesta rakennusmääräyskokoelmissa voitaisiin tinkiä. Varsin johdattelevasti viitattiin vaatimuksiin esteettömyydestä! Että eikö nyt muka vähempikin riittäisi? Osa kuntia meni halpaan. Eräskin tosissaan ehdotti, että vaan 10–50 % uusista asunnoista toteutettaisiin esteettömyysvaatimusten mukaisina. Mitä sumutusta ja harhakuvaa se on?! Sehän tulee kunnille kalliiksi. Kuka tietää, mikä asunto sopii kellekin? Kuka tietää, ettei esteellisessä asunnossa asuvalla ole liikkumisesteisiä isovanhempia, jotka haluavat kylään? Tuo on sellasta halvatun harhaa, jota jopa ministeritasolla syötetään ymmärtämättömälle kansalle. Törkeetä!” Hauliston punainen hiustupsu tutisee kiukusta.
Turun palvelubussi. Kuva: turku.fi 
Hän vetää henkeä ja lataa: ”Lainlaatijan ja rakentamismääräyskokoelman henki on se, että esteettömyydestä tulee toimivaa, että siihen voi luottaa. Mutta me vammaiset ja esteettömyysasiamiehet tiedämme, että ei todellakaan voi luottaa. Siis mistä pitäisi tinkiä! Tekemällä infrastruktuuri kunnolliseksi säästettäisiin esimerkiksi kuljetuspalveluista, jos joukkoliikenne ja sen pysäkit saataisiin esteettömiksi.”

Esteettömyyden edelläkävijät

Hauliston mukaan Suomessa on kaksi esteettömyyden edelläkävijää, Helsinki ja Turku. Hän haluaa kiittää Helsinkiä ja erityisesti Helsinki kaikille -projektin projektijohtaja Pirjo Tujulaa: ”Helsingissä on tehty uran uurtajan työtä tutkimalla, standardisoimalla, selvittämällä ja tekemällä teoreettinen malli. Turku on ansainnut erinomaisuutensa käytännön työllä. Tärkeä tekijä siinä, että olimme yksi neljästä parhaasta EU:n Esteetön kaupunki -kilpailussa, on meidän suora kontaktimme tavallisiin kansalaisiin. Mulle saa soittaa mamma tai pappa, tai kuka hyvänsä, ja kertoa huolensa. Kaikkia en voi auttaa, mutta kuuntelen. Voin silti selvittää ja neuvoa soittajalle yhteystietoja. On tärkeää, että virkamies kerrankin kuuntelee.”

Esteettömyys on kulttuuria

Haulisto on kiertänyt luennoimassa eri oppilaitoksissa esteettömyydestä. Nuoret ovat antaneet hyvin vaihtelevaa palautetta. Hauliston mielestä nuoret ovat valveutuneempia kuin hän oli siinä iässä: ”Vaikka olin itse vammainen, ei yhteiskunnallisten asioiden ymmärtäminen ollut minulle niin helppoa kuin nykyisille nuorille.”

Pyydän Haulistoa valaisemaan miksi kestävä kehitys ei olisi mahdollista ilman esteettömyyttä.
”Miten sä kuvittelet, että kestävä kehitys voisi olla mahdollista ilman esteettömyyttä?! Kuinka voi kysyä noin tyhmää asiaa? Tarkoittaako kestävä kehitys kenties sitä, että pitää turvata se, että on aina jotain parannettavaa. Eihän se tätä voi tarkoittaa!” Häkellyn ja yritän toista näkökulmaa. Olisiko esteettömyys sivistystä? ”Esteettömyyden toteuttamiseen tarvitaan todellista sivistystä, en sano, että sydämen sivistystä, koska ei tämä ole mikään förbannade tunneasia, tämä ei ole mitään romantiikkaa”, jyrähtää Haulisto ja innostuu: ”Mä olen esteettömyystaiteilija, koska esteettömyys on kulttuuria! On se kumma ettei se lue yhdessäkään Turun kulttuurivuoden banderollissa.” Siitä me olemme täysin samaa mieltä.

Haulisto myhäilee ja siemaisee oluensa loppuun: ”Olen mä jotain ollu kipinöimässä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti