torstai 17. maaliskuuta 2011

Lyhyt juttu

City-lehti n:o 6 kansikuvan on ottanut 167 senttinen Jenni Häyrinen
Uusimmassa City-lehdessä 190 senttinen Anton Tammi on kirjoittanut hyvän jutun lyhäreistä, eli lyhytkasvuisista. Vaikka olen 2 cm yli lyhärirajan, koen kuuluvani jengiin.

Minua on elämässäni kutsuttu baarijakkaran pituiseksi, vaahtosammuttimen kokoiseksi ja taskuun mahtuvaksi. Se ei ole haitannut, mutta hermo menee aina, kun vastapuoli alkaa omalla koollaan pelata valtapeliä. Esimerkiksi osoittaakseen oikeassa olemisensa tai ylivoimaisuutensä pitkä mies tulee aivan eteen, liian lähelle sanomaan sanottavansa voidakseen katsoa ylimielisesti alaspäin odottaen, että minä peräännyn ja pää takakenossa katselen nöyrästi ylös.

En väistä senttiäkään, kävelkää yli. "Nomutta rakas pikku ystävä", on myös puhetapa, johon en vastaa. Uhkaan poliisilla, kun mies tulee baarissa kädet ojossa: "Hei anna mä koitan paljo sä painat."

Jenni-Juulia Wallinheimo
Karuselli
Cityn jutussa Susanna puurtaa joulut tonttuna Lapissa ja lopun aikaa kosmetologina. Jenni-Juulia Wallinheimo on kirjoittanut siitä, kuinka vammainen on taviksille sukupuoleton puutarhatonttu. Ikäni puolesta minuun suhtaudutaan jo naisenakin kuin puutarhatonttuun, joten ilmoittautuisin välittömästi tontuksi, jos jonnekin haluttaisiin häijympää vanhaa menninkäistä. Kilttinä tonttuna en enää osaisi olla.

Jutussa kiinnitti huomioni myös se, että USA:n lyhytkasvuisten yhdistys on kieltänyt "pätkäpornopätkissä" esiintyvää Bridget the Midgett tulemasta tapaamisiinsa. Usein ja ikävästi porukoissa aletaan luoda malleja kuinka saa olla ja esiintyä. Eli tämä vanha fraasi: omat koirat purevat. On työlästä ajaa tasa-arvoa, jos aikaa ja energiaa tuhlaantuu oman viiteryhmänsä tekemisten ja olemisten paheksumiseen. 

"Baruk Khazâd! Khazâd ai-mênu!"

1 kommentti:

  1. En ole "lyhäri", mutta lienen pienikokoinen.153 senttiä. Ellen ole kutistunut. Ennen muinoin vielä "lisäriesaksi" olin hyvin kevyt ja kengän koko 34. Itse en koe itseäni kovin pieneksi. Mutta olen kuin olenkin, koska hyvin usein en ylety. Miksi esim kenkäkaupoissa pienet koot sijoitetaan ylähyllyyn? Raivostuttaa vieläkin, kun ei kohdeltu aikuisenakaan aikuisena. Piti opetella pikkuisen kovaksi, ehkä ilkeäksikin. Nyt onneksi rypyt ja allit antavat auktoriteettia ;)eikä tarvitse kuunnella niitä ällönmakeita "voikun sä olet pieni" -taivasteluja. Ihmisjoukoissa, näen vain selkiä ja kaikki tönii.Raivostuttaa, kun pitkät (miehet) alkaa lupaa kysymättä nostella ja heitellä ylösalas ja eestaas. Viimeksi vielä abt 5 vuotta sitten, vaikka olin jo mummo ja paljon pulleampi kuin nuorena. Kotona saa hartiat ja niskat kipeinä kurotella arkiaskareissa.Silitän puukengät jalassa.Jos on eripituinen kumppani, ei kotia voi rakentaa vain pienen ehdoin. Työpöydälle ei ylety ellei tuoli ole korkea ja sitten taas ei jalat yllä maahan. Enkä yletä kääntämään kompostia.

    VastaaPoista