Kreetan muistoja

Joskus 90-luvulla lähdimme Jaskan kanssa Kreetalle liian aikaisin keväällä. Siellä vihmoi ohutta sadetta ja oli koleaa. Hotellissa ei tietenkään ollut lämmitystä, kivilattiat olivat jääkylmät ja minulla oli ennestäänkin vuotava nuha.

Olin saanut päähäni, että haluan ajaa avojeepillä tukka tuulessa hulmuten, joten vuokrasimme vihreän pikkujeepin. Sitä oli aivan kamala ajaa, iskareita ei ollut nimeksikään, ohjaus ei palauttanut yhtään ja jeeppi tuntui karkaavan käsistä helposti. Puristin rattia rystyset valkoisina ja  vuotava nenä kiinni sateisessa tuulilasissa. Märkä tukka ei hulmunnut mihinkään, lähinnä muistutin hätääntynyttä hiirtä. 

Kissamoksen rannalla.

Matkakuvat olivat sitten tätä luokkaa.

Kukkahattutäti

http://www.kukkahattutati.com/

Äärikonservatiivisten ja ahtaiden arvojen aikoina Ninni Luhtasaari ja Jaana Ristola sanovat: "Me julkeasti kannatamme ihmisten välistä tasa-arvoa, sekä muita kukkahattutädeille tyypillisiä arvoja, ja etsimme kaltaisiamme. Rasismia perustellaan sananvapaudella ja kasvojen antaminen rasismille on jopa trendikästä. Meidän mielestämme kukkahatut ovat trendikkäitä ja sopivat kaikille niille, jotka eivät hyväksy rasismia."

Hellettä Hietsussa

Ensimmäinen kirpparipäivä. Yhdenkään tavaran perään en ole haikea. Oli hauskaa seurata kuinka moni ilahtui kamoistani, joita olen itse pyöritellyt kiertis-kirppis-kaatis -ajatuksin. Lisäsin Off the Record sivulle muutaman hattukuvan. Olisinpa ehtinyt tehdä niitä enemmän, moni kyseli tuonko huomenna lisää kukkahattuja. En valitettavasti. Lupaan ensi kesäksi tehdä niitä paljon.

Kirpparifiiliksiä

Olen siivonnut kellaria, firman varastoja ja kaappeja kotona. Perjantaiksi ja lauantaiksi olen varannut Hietsusta kirpparipaikat. Tänä aamuna olin siellä Helin kassivahtina sillä aikaa, kun hän haki pöydän ja rekin.

Kesäinen Helsinki

Kaupunkilaisen kukkaniitty löytyy tänä kesänä Kalasatamasta. Helsinki aikoo rakentaa sinne uuden lähiön, mutta nyt siellä kannattaa käydä. Aivan kärjestä löytyy Ihana Kahvila, joka on nimenä mukaisesti ihana kesäkahvila, joka on tehty kahteen vanhaan konttiin. Kalusteetkin ovat nokkelasti valmistettu. Olen käynyt siellä pari kertaa kahvilla ja syömässä parasta porkkanakakkua ikinä.

Kalasataman alueella on tapahtumia ja näyttelyitä Tuntemattomien galleriassa.

 Joutomaalta keräsin parvekkeelle hienon kimpun. 

Mitä kertoa matkasta?

On vaikeaa päättää mitä matkasta kertoo. Itse, eikä kukaan muukaan jaksa lukea pitkiä matkapäiväkirjoja tyyliin sitten me mentiin. Syvällisiä ajatuksia ei putkahda nähtävyyksien äärellä. Haaremin ovella, Topkapin palatsissa, ajatus karkaa lähimpään ravintolaan, jossa voisi istua lepuuttamassa jalkojaan ja syödä jäätelöä. Iltapäivällä, viinilasillisen jälkeen, ei teekään mieli mennä seisomaan Sinisen moskeijan jonoon kengät kädessä. Päivänokoset kuulostavat paljon houkuttelevimmilta.

Mikä oli suurin elämys? Yksittäistä sellaista ei ollut. Koko matka on elämys. Sininen moskeija auringon laskiessa, kun minareeteista alkaa kuulua muezzinien huutoja. Ihmisten pyykit ja parvekepuuhat. Kissat ja pikkukaupat. Ruoka ja Bosporin laivat. Mattojen ostaminen basaarista. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

Orhan Pamuk luonnehtii usein Istanbulin peruskäsitteeksi surun. ”Kaikkien istanbulilaistenkin sisäistämän, rakastaman ja levittämän ’kaunis Istanbul’ -kuvan on väkisinkin pidettävä sisällään paljon surullisten raunioiden tunnelmaa.”, kirjoittaa Pamuk. En ymmärrä raunioiden surua, koska en tunne niiden tarinoita.

Tästä klikkaamalla pääsee katsomaan kaikkia kuvia, kaikki tunnelmia.

Tirkistelyä

Matkustaminen on myös tirkistelyä. On hauskaa katsella ihmisten arkipäivää. Meidän hotellimme on keskellä tavallisten ihmisten asuinaluetta ja huoneemme ikkunasta ja kattoterassilta ei voi välttyä näkemästä mitä kaikkea ihmiset puuhailevat.

Kodit, parvekkeet ja terassit ovat selvästi naisten paikkoja. Naiset tuulettavat sänkyvaatteita, istuskelevat perheenjäsenten tai ystävien kanssa, katselevat kadun vilinää ja huutelevat naapureille kaiteiden yli. Vaikka oli vähän salatirkistäjän olo, en malttanut olla kuvaamatta miten parvekkeilla ja ikkunoissa elettiin.