Katso vammaista

IT-lehteen kirjoittamani juttu ilmestyi syyskuun numerossa:

Oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä?

Kysymys esitettiin kesäkuun alkupuolella vammaispoliittisen taiteen Cross Over -festivaaleilla. Helsingissä, kulttuurikeskus Kaapelitehtaalla oli järjestetty croquis-piirustustyöpaja, jossa malleina oli vammaisia ihmisiä.

Cross Over -festivaaleilla oli esillä taidetta.

Saliin oli ripustettu Miia Martiskaisen suuria ekspressiivisiä öljyvärimaalauksia.

Aurinkoisen heleästä helluntaisäästä huolimatta Kaapelitehtaan Pannuhalliin tuli muutamia innokkaita piirtäjiä. He olivat kaikki piirtäneet elävää mallia ennenkin, mutta kukaan ei ollut piirtänyt vammaista ihmistä. Se ei ollut ihme, koska Suomen EUCREA ry:n järjestämä piirustustyöpaja on luultavasti lajissaan Suomen ensimmäinen.

Asetu katsottavaksi

Malleiksi lupautuneita jännitti. He eivät olleet tehneet elävänmallin hommia aikaisemmin. Jokainen heistä on joutunut elämänsä aikana monenlaisen tuijotuksen kohteeksi. Vaikka siihen tottuu ja on sujut oman kehonsa kanssa, niin asettuminen katsottavaksi alastomana on kenelle tahansa ajatuksia herättävä hetki. “Huh hah hei, mä olen kai sitten ensimmäinen”, sanoi Ismo Helén ja sovitti päähänsä Reppana & Raasu ensemble -esityksessä olleen puupäähineen. Pitkine raajoineen hän on kuin ilmetty metsän henki. Piirtäjien kynät suihkivat.

Pyörätuoli toi asentoihin lisää mielenkiintoisuutta.

Kaapelitehtaan Pannuhalli on suuri tila, jossa boheemia tunnelmaa loivat edellisen teatteri-illan värivalot ja rekvisiitat, festivaaleilla esitellyt taideteokset ja runokahvila. Malleista ja piirtäjistä paikka oli mitä parhain yhteiselle työpajalle. Koska tila on niin suuri, piirtäjät saattoivat vaihtaa luontevasti paikkaa ja piirtää mallia eri puolilta. Toiset piirsivät lehtiöihin ja toiset lattialla suurille papereille. Työtapa oli vapaa.

Katso mallia

Croquis tulee ranskankielen sanasta croquer, piirtää pikaisesti. Se on nopeaa, luonnosmaista piirtämistä. Malli on samassa asennossa vain pienen hetken, muutamasta minuutista sekuntteihin. 

Croquista piirtäessä katsotaan enemmän mallia kuin omaa piirustusta. Nopea piirtäminen kehittää havainnointikykyä, sekä silmän ja käden koordinaatiota. Kuvaan tavoitellaan jotain luonteenomaista mallista ja liikkeen tuntua. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtia. Piirrokseen tulee voimakkaasti mukaan piirtäjän persoonallinen kädenjälki.

Yleensä elävätmallit ovat ammattilaisia, joila on tavallinen sopusuhtainen vartalo. Usein samat mallit kiertävät eri taidelaitoksissa.

Katso ihmistä

Kysyin Aino Rauniolta miksi hän tuli piirtämään vammaista mallia. Raunio kertoi piirtäneensä elävää mallia ennenkin. Erilaisen kehon kautta hän uskoo oppivansa tarkentamaan havainnointikykyään. Tavallista vartaloa piirtäessä tarkkaavaisuus saattaa herpaantua ja piirtäjä alkaa luottaa muistiinsa eikä havaintoon. Vammaisen ihmisen keho pakottaa katsomaan tarkemmin, koska muistiinsa ei voi turvautua. Rauniosta ihmisen piirtäminen on aina kiehtovaa. Hän sanoi tuntevansa suurta kunnioitusta näitä malleja kohtaan.

Aino Rauniosta tavallisuudesta poikkeavat elävätmallit
opettavat tarkentamaan havaintokykyä.

Piirtäessä ei voi luottaa muistiinsa.

Piirtäjät olivat niin inspiroituneita erilaisista malleista, että he toivoivat mahdollisuutta piirtää heitä toistamiseen. Erityisesti syksyksi ja talveksi haluttiin piirustusiltoja, joista tiedotettaisiin säännöllisesti. 

Katso kunnolla

Luettuaan uutisen Cross Over -festivaalien piirustustyöpajasta taidekriitikko Otso Kantokorpi pohti blogissaan Alaston kriitikko vammaisen ihmisen katsomista:

“Tällainen croquis-tapahtuma on sellaiseen osallistuvalle epäilemättä aivan konkreettisesti ikimuistoinen kokemus. Kunnolla katsominen muuttaa maailmaa peruuttamattomasti. Kun on kerran jotain nähnyt niin, että siihen liittyy vaikkapa voimakkaita esteettisiä kokemuksia, ei sitä helposti unohda. Sitä joutuu myös pohdiskelemaan aivan uudella tavalla ja jakamaan kanssaihmisille. Näin maailman voisi kuvitella hiljalleen muuttuvan kohti hyvän elämän tyyssijaa. Kaikille ihmisille.”

Cross Over

Eilen illalla kävelin lämpimässä, mutta tuulisessa vesisateessa  Kaapelitehtaalle Cross Over festareille katsomaan Bu-Burleksia esitystä ja  Kari Peitsamoa.

Runoilija ja kulttuurin sekatyöläinen Sanni Purhonen, myi kahvia ja kirjoitti samaan hintaan runoja. Sanni kysyi mistä teemasta runon haluaa ja vips, siinä se syntyi samantien. Pyysin runoa vanhenevasta naisesta ja tällainen siitä tuli.

Isöäiti istuu kiikkustuolissaan

kudinlankanansa kaikki muistot

ja hänen silmänsä tietävät

enemmän kaikkia muita

Ystäväni Isse, Kulttuuriyhdistys Suomen EUCREAN sielu ja henki, esiintyi burleskitaiteilija Kristiina Puukon ohjaamassa esityksessä. Issen olemus ja läsnäolo lavalla meni suoraan sydämeen. Tässä kuvia lämppäreistä.

Illan viimeinen esiintyjä oli Kari Peitsamo. Hänen lämmin ja ystävällinen tapansa ottaa yleisönsä ja olla just sitä mitä hän on jätti hyvän fiiliksen.

Nyt kun miehet potkivat into pinkeänä palloa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa ja suurin osa maailmasta tapittaa niitä telkkarista, oli hauskaa kuunnella Karia, joka oli tehnyt laulun: 

KAUAN ELÄKÖÖN POHJOIS-KOREAN DEMOKRAATTISEN KANSANTASAVALLAN VOITTOISA JALKAPALLOJOUKKUE!

"Avauspotku annettu jo on
Vastassa lähes voittamaton
Brasilia mutta yllätys tulee altavastaajalta
Voiton viekin Pohjois-Korean demokraattinen kansantasavalta."