Omapäisen professorin muotokuva

Helsingin yliopistolla on maan suurin muotokuvakokoelma: siihen kuuluu lähes 900 teosta. Viime viikolla paljastettiin infektiotautiopin professori, ylilääkäri Heikki Peltolan muotokuva Lastenklinikan Niilo Hallman-salissa. Muotokuva liitetään osaksi Galleria Academican kokoelmia.

Videoimme Ilkan kanssa tilaisuuden.

Professori Peltolan muotokuva on valokuva, jonka on kuvannut valokuvaaja Kari Sarkkinen. Sarkkinen oli hieman hätkähtänyt Peltolan toivomusta saada kuvaan mukaan "kaveri". Kaveri on Angolasta, Peltolan syntymämaasta ja kuvaa kaikkia maailman lapsia. Hänet oli otettu kunniavieraana mukaan tähän tilaisuuteen ja yllätysohjelmana Peltola kutsui arvostamansa alttoviulisti Teemu Kupiaisen soittamaan kaverille Bachia.

Kupiainen oli tehnyt Peltolaan syvän vaikutuksen soittamalla lukuisilla reissuillaan mm. Intiassa katulapsille Bachia. "Sitä voivat kuunnella koulutetut länsimaiset ihmiset, vuoristokylien paimenet, apinat, katulapset ja yksinäinen lehmä," sanoo Kupiainen. Musiikki on Heikki Peltolan suuri rakkaus. Kymmenen vuotta kului Ylioppilaskunnan Laulajien johtajana ja parikymmentä vuotta lauluyhtye Kamariherroissa.

Professori Peltola vietti lapsuudessaan yli seitsemän vuotta Afrikassa. Tansaniassa Heikki oli oppinut nopeasti suahilia ja löytänyt parhaaksi kaverikseen Matendon.
— Kun nelikymppisinä tapasimme, tunnistin heti hänet, mutta en osannut sanaakaan suahilia. Ja siinä me sitten seistiin, kaksi yli nelikymppistä äijää, ja tunsimme toisemme heti, mutta sanaakaan emme osanneet toisillemme sanoa. Hän ei osannut muuta kieltä kuin suahilia ja minä taas en osannut sitä enää, vaikka lapsena osasin sitä yhtä hyvin kuin suomea. Se on kyllä totaalinen katastrofi se mun suahilin unohtamiseni…
Mutta kun perhe palasi Suomeen vuonna 1953 Heikki huomasi Cantores Minores -kuoron koelaulussa, ettei osannut yhtään laulua suomeksi ja lauloi suahiliksi.

Afrikka oli ehkä yksi syy siihen, että Peltolan tutkimustyö on keskittynyt tauteihin, jotka yhä tappavat tuhansia kehitysmaiden lapsia. Näitä tauteja ovat esimerkiksi malaria, ripulitaudit, aivokalvotulehdus, keuhkokuume ja tuhkarokko. Peltola on yksi maailman merkittävimmistä troopisten tautien asiantuntijoista. Hän erikoistui trooppisiin tauteihin Lontoon yliopiston, London School of Tropical Medicine & Hygienessä. Peltola pyrkii kehittämään malariaan niin halpoja lääkkeitä, että köyhätkin pystyisivät hankkimaan niitä. Hänellä on myös kehitysmaissa useita projekteja, joissa etsitään yksinkertaisia ja halpoja, kehitysmaiden oloissa toimivia hoitokeinoja.

Deep Blue Productionin pitkäaikaisena haavena on dokumenttiprojekti 'Jumalten ruoskat', 'Scourges of the Gods'. Se kertoo maailman kahdeksan tuhoisimman taudin yhteiskunnallisista vaikutuksista. Jos ja kun saamme rahoituksen kokoon, professori Peltola on luvannut toimia projektin asiantuntijana.

'Jumalten ruoskat' ei keskity tauteihin sinänsä, vaan niiden yhteiskuntia sisältäpäin raunioittaviin vaikutuksiin. Maailman kahdeksan tuhoisinta tautia tappaa vuodessa arviolta yhteensä 20 miljoonaa ihmistä. Näiden tautien vaikutus heijastuu koko yhteiskuntaan ja on omalta osaltaan mm. esteenä kehitysmaiden vaurastumiselle. Maailman tappavimmissa taudeissa ei ole mitään sensaatiomaista, kaunista tai romanttista, ja niiden seuraukset harvoin ylittävät uutiskynnyksen. Sen sijaan niistä kumpuavat monet uskomukset, yhteiskunnalliset ilmiöt, asenteet ja tavat, joita meidän täällä ns. kehittyneissä maissa on vaikea ymmärtää.

Projektimme nostaa esiin uutisen, jota ei koskaan kerrota, uutisen tuntemattomasta kuolemasta, rumasta kärsimyksestä, alistuvasta tuskasta ja kuolemanpelosta, jonka keskellä miljardit ihmiset yhä elävät, ja yhteiskunnista, jotka tämän vuoksi ovat ilman tulevaisuuden näkymiä.

Maailman terveysjärjestön WHOn raportissa on ytimekäs lause: “Köyhyys on maailman tappavin sairaus.” Professori Peltola on sanonut Pellervo-lehden haastattelussa: "Suomenkielessä on hyvä sana, ja se on välittäminen. Riittää, että joku välittää; ei siinä mitään kummallisia koulutuksia tarvita."

Lokakuu 2010

Heikki Peltola nimitettiin Ateenan yliopiston kunniatohtoriksi lokakuun alusta. Ilona Hietanen kertoi Helsingin Sanomissa kuinka Ateenan yliopistossa saatettiin yllättyä, kun juhlavassa tilaisuudessa ei kuultukaan luentoa kunniatohtorin saavutuksista infektiotautien saralla. Sen sijaan siellä kajahti Ateenalaisten laulu ja Queenin musiikkia.

"Sodissa infektiotaudit ovat aina tappaneet sotilaita hyvin paljon. Aidsiin kuollut Queen-yhtyeen solisti Freddie Mercury taas on 'nykyajan kupan' eli aidsin uhrien keulakuva," sanoi Peltola.

Toista ihmistä oppii ymmärtämään jos haluaa

Uusimmassa Tukilinja-lehdessä no:2, kerron selkokielisestä vuorovaikutuksesta. Meillä on kaikilla oikeus kertoa elämästämme ja ajatuksistamme. On vaikeaa elää itsenäisesti ja syrjäytymättä, jos ei ymmärrä käyttöohjeita tai uutisia eikä osaa vuorovaikutustaitoja. Se voi johtua vammaisuudesta, iästä tai siitä, että vasta opettelee uutta kieltä ja kulttuuria.

Selkokielinen vuorovaikutus tuo meidät  lähemmäksi toisiamme. Mutta on myös osattava hiljentyä kuuntelemaan, mitä meille sanotaan. Monista kuitenkin tuntuu, että muut ihmiset puhuvat liian nopeasti ja vaikeista asioista. Hekin haluaisivat jutella, kertoa mielipiteensä ja ymmärtää maailman tapahtumia. Jotkut saattavat eristäytyä, tulla aroiksi ja pelokkaiksi, tai he käyttäytyvät huonosti sen takia, että kukaan ei malta kuunnella tai kiinnostua heidän valitsemistaan aiheista.

Selkokieltä on kehitetty 70-luvulta lähtien helpottamaan tätä ongelmaa.  Arvioiden mukaan noin 200 000–300 000 ihmistä Suomessa tarvitsee selkokieltä. Selkokielisiä materiaaleja on tuotettu vammaisten lisäksi ikääntyneille ja maahanmuuttajille. Uusin tutkimus on suuntautunut kohti kokonaisvaltaisempaa ilmaisua, selkokielistä vuorovaikutusta. Se on paljon muutakin kuin kirjoitettua ja puhuttua kieltä.

Meidän on opittava  vuorovaikutustaitoja voidaksemme ymmärtää toisiamme  erilaisuuksistamme huolimatta. Tärkeintä on asenne. Toista ihmistä oppii ymmärtämään, jos haluaa. Osaava viestijä muokkaa puhettaan rakenteeltaan, sanastoltaan ja sisällöltään puhekumppaninsa tarpeiden mukaiseksi. Hän myös yrittää itse opetella ymmärtämään toisen tapaa puhua ja viestiä.

Selkokeskuksessa tutkittiin selkokielistä vuorovaikutusta kolme vuotta. Projektiin osallistui selkoryhmiä, joissa oli kehitysvammaisia, autisteja ja kielihäiriöisiä. Ryhmien kokoontumiset videoitiin, analysoitiin ja koottiin Selkokieli ja vuorovaikutus -oppaaksi.

Se on ensimmäinen puhuttuun selkokieleen keskittyvä opas, jossa huomioidaan myös sanaton vuorovaikutus. Opas on suunnattu selkokielen käyttäjien kanssa työskenteleville. Se antaa hyvät vuorovaikutustaitojen perustiedot ja ohjeet, jotka sopivat kenen tahansa työ- ja perhe-elämään. Oppaassa käydään läpi roolit, valtasuhteet, kannustaminen ja haasteet. Vaikka työpaikalla ei olisi selkokieltä tarvitsevia, selkopuhujan yleiset ohjeet parantaisivat monen palavereissa tärkeilevän päivittäistä viestintää. Valitettavasti kirjan tiivis, oppikirjamainen tyyli ja ulkoasu eivät ehkä innosta muita kuin selkokielen ennestään tuntevia tarttumasta siihen.

Selkoa selkeästi:
Johanna Kartio (toim.):

Selkokieli ja vuorovaikutus

Kehitysvammaliitto ry 2009.
174 s./30e

ROCÍO CORTÉS - Saeta al cautivo

Olen täällä hehkuttanut aikaisemminkin Rocío Cortésista, joka esiintyy lempikanavallani Canal Sur Andalucialla. Hän laulaa flamencoa kuten vain aito andaluusi koskaan osaa. Semana Santan, eli pyhän viikon kunniaksi, tässä linkissä: Saeta al cautivo niin, että selkäpiissä tuntuu. Terävästä rummusta ja Nescafe-mainoksista välittämättä.

¡Olé! muuten tulee arabiankielisestä sanasta Wallah, والله, Jumalan kautta eli 'by God'. Ensi kesänä olisi hyvä syy matkustaa Granadaan tai Sevillaan, Rocíolla on kaksi keikkaa heinä- ja elokuussa.