Katso vammaista

IT-lehteen kirjoittamani juttu ilmestyi syyskuun numerossa:

Oletko koskaan katsonut rauhassa vammaista ihmistä?

Kysymys esitettiin kesäkuun alkupuolella vammaispoliittisen taiteen Cross Over -festivaaleilla. Helsingissä, kulttuurikeskus Kaapelitehtaalla oli järjestetty croquis-piirustustyöpaja, jossa malleina oli vammaisia ihmisiä.

Cross Over -festivaaleilla oli esillä taidetta.

Saliin oli ripustettu Miia Martiskaisen suuria ekspressiivisiä öljyvärimaalauksia.

Aurinkoisen heleästä helluntaisäästä huolimatta Kaapelitehtaan Pannuhalliin tuli muutamia innokkaita piirtäjiä. He olivat kaikki piirtäneet elävää mallia ennenkin, mutta kukaan ei ollut piirtänyt vammaista ihmistä. Se ei ollut ihme, koska Suomen EUCREA ry:n järjestämä piirustustyöpaja on luultavasti lajissaan Suomen ensimmäinen.

Asetu katsottavaksi

Malleiksi lupautuneita jännitti. He eivät olleet tehneet elävänmallin hommia aikaisemmin. Jokainen heistä on joutunut elämänsä aikana monenlaisen tuijotuksen kohteeksi. Vaikka siihen tottuu ja on sujut oman kehonsa kanssa, niin asettuminen katsottavaksi alastomana on kenelle tahansa ajatuksia herättävä hetki. “Huh hah hei, mä olen kai sitten ensimmäinen”, sanoi Ismo Helén ja sovitti päähänsä Reppana & Raasu ensemble -esityksessä olleen puupäähineen. Pitkine raajoineen hän on kuin ilmetty metsän henki. Piirtäjien kynät suihkivat.

Pyörätuoli toi asentoihin lisää mielenkiintoisuutta.

Kaapelitehtaan Pannuhalli on suuri tila, jossa boheemia tunnelmaa loivat edellisen teatteri-illan värivalot ja rekvisiitat, festivaaleilla esitellyt taideteokset ja runokahvila. Malleista ja piirtäjistä paikka oli mitä parhain yhteiselle työpajalle. Koska tila on niin suuri, piirtäjät saattoivat vaihtaa luontevasti paikkaa ja piirtää mallia eri puolilta. Toiset piirsivät lehtiöihin ja toiset lattialla suurille papereille. Työtapa oli vapaa.

Katso mallia

Croquis tulee ranskankielen sanasta croquer, piirtää pikaisesti. Se on nopeaa, luonnosmaista piirtämistä. Malli on samassa asennossa vain pienen hetken, muutamasta minuutista sekuntteihin. 

Croquista piirtäessä katsotaan enemmän mallia kuin omaa piirustusta. Nopea piirtäminen kehittää havainnointikykyä, sekä silmän ja käden koordinaatiota. Kuvaan tavoitellaan jotain luonteenomaista mallista ja liikkeen tuntua. Tarkoitus ei ole tehdä yksityiskohtia. Piirrokseen tulee voimakkaasti mukaan piirtäjän persoonallinen kädenjälki.

Yleensä elävätmallit ovat ammattilaisia, joila on tavallinen sopusuhtainen vartalo. Usein samat mallit kiertävät eri taidelaitoksissa.

Katso ihmistä

Kysyin Aino Rauniolta miksi hän tuli piirtämään vammaista mallia. Raunio kertoi piirtäneensä elävää mallia ennenkin. Erilaisen kehon kautta hän uskoo oppivansa tarkentamaan havainnointikykyään. Tavallista vartaloa piirtäessä tarkkaavaisuus saattaa herpaantua ja piirtäjä alkaa luottaa muistiinsa eikä havaintoon. Vammaisen ihmisen keho pakottaa katsomaan tarkemmin, koska muistiinsa ei voi turvautua. Rauniosta ihmisen piirtäminen on aina kiehtovaa. Hän sanoi tuntevansa suurta kunnioitusta näitä malleja kohtaan.

Aino Rauniosta tavallisuudesta poikkeavat elävätmallit
opettavat tarkentamaan havaintokykyä.

Piirtäessä ei voi luottaa muistiinsa.

Piirtäjät olivat niin inspiroituneita erilaisista malleista, että he toivoivat mahdollisuutta piirtää heitä toistamiseen. Erityisesti syksyksi ja talveksi haluttiin piirustusiltoja, joista tiedotettaisiin säännöllisesti. 

Katso kunnolla

Luettuaan uutisen Cross Over -festivaalien piirustustyöpajasta taidekriitikko Otso Kantokorpi pohti blogissaan Alaston kriitikko vammaisen ihmisen katsomista:

“Tällainen croquis-tapahtuma on sellaiseen osallistuvalle epäilemättä aivan konkreettisesti ikimuistoinen kokemus. Kunnolla katsominen muuttaa maailmaa peruuttamattomasti. Kun on kerran jotain nähnyt niin, että siihen liittyy vaikkapa voimakkaita esteettisiä kokemuksia, ei sitä helposti unohda. Sitä joutuu myös pohdiskelemaan aivan uudella tavalla ja jakamaan kanssaihmisille. Näin maailman voisi kuvitella hiljalleen muuttuvan kohti hyvän elämän tyyssijaa. Kaikille ihmisille.”

Vaatteista ja elämästä

Täyttä elämää -lehdessä on juttuni vaatteista ja elämästä. Se kertoo HIY:n Naisten illasta, jossa oli tarkoitus puhua pukeutumisesta. Illan vieraana oli taiteilija Sirkka-Liisa Sass.

Sirkka-Liisa on ollut esillä sanoittajana, säveltäjänä, kirjailijana ja kuvataiteilijana. Lisäksi hän on upea nainen, joka osaa ja uskaltaa pukeutua näyttävävästi. Ei ollut ihme, että Voudintien kerhohuoneen pöydän ympärille oli kerääntynyt tavallista enemmän osallistujia. 

Sirkka-Liisa kertoi surumielisesti ja hauskasti omasta taustastaan. Häntä on nuoruudesta asti vaivannut erittäin paha skolioosi, joka on ollut hänelle henkisesti ja fyysisesti raskasta. Lapsuudenaikaisista lääkärikirjoista hän näki mustavalkoisia kuvia kyttyrälle vääntyneistä tytöistä ja hänen kauhunsa vain kasvoi. Sirkka-Liisa yritti kaikin tavoin peittää rujouttaan ja osittain hän onnistui. "Mulle kasvoi kyttyrä korvien väliin", hän sanoo. 

"Olin esteetikko jo neljä vuotiaana. Sukissa piti olla samaa väriä kuin mekossa, muuten en mennyt ulos”, Sirkka-Liisa kertoo. Nykyisin hän käyttää usein tyylikkäitä harmaita sävyjä. Ne sopivat kauniisti hänen silmiensä ja hiustensa väriin. Sirkka-Liisan harmaissa asuissan on aina yksityiskohta tai asuste, joka antaa kokonaisuuteen yksilöllisen säväyksen. Tänään hänen kaulaansa kiertää pörheä turkis. Hän kertoi tekevänsä kirppareilta hienoja vaatelöytöjä.

Sirkka-Liisa esitteli estoitta paitoja ja toppauksia, joilla saa mahaa tikistetyä, olkapäitä oikaistua ja korvattua puuttuvan rinnan. Rintasyöpä on yksi hänen elämänsä taisteluista. Hän sanoi, että uusiutumisen pelko pysyy aina puserossa.

Kun Sirkka-Liisa joutui teettämään itselleen ortopediset jalkineet, hän halusi mahdollisimman kauniit, jotta niitä voisi käyttää myös juhlissa. Hän kertoi saaneensa idean juhlasandaalien mallista saksalaisilta tarjoilijoilta. Heidän jalkansa joutuvat päivittäin koville ja hyvät kengät ovat tärkeät. Sirkka-Liisan kenkiin valittiin hopeista nahkaa. Hienompia ortopedisia juhlasandaaleita saa hakea.

Vaikka tupa oli täynnä naisia, koko iltaa ei puhuttu vaatteista. "Eihän teille tarvitse mitään opettaa", Sirkka-Liisa sanoi. Illan aikana puhuimme paljon itsetunnosta ja katseen kohteena olosta. Miltä vieraiden katseet tuntuivat lapsena ja kuinka suhtaudumme niihin tänä päivänä. Vaihdoimme kuulumisia ja kevensimme sydäntä.

Ennen kotiinlähtöä Sirkka-Liisa lauloi laulun, jonka hän aina esittää viimeisimmän konserttinsa “Riisutut roolit“ päätteeksi: Toive kaikilla sama.

Ihmisellä on kasvot
silmät korvat nenä ja suu
kädet jalat ja ruumis
joskus jotain näistä puuttuu.

Monta väriä luontoa kieltä
monta kokoa muotoa mieltä
mutta toive kaikilla sama
olla jonkun rakastama.

Koukuttava nettilelu

www.chiemihara.com, www.oliverschwarzwald.de, weheartit.com, www.pdesigni.com/innovations/awards, www.saudek.com

Olen aivan hurahtanut Pinterest nettipalveluun. Siinä kootaan netistä löytyviä kuvia ja juttuja omien mieltymysten mukaan kokonaisuuksiksi, boardeiksi, jotka voi itse nimetä. Jollain on esimerkiksi Hello Yellow, Recycle Me, Tee Hee. Ne voivat olla unelmatavaroitten sivu, tietysti lempivaatteiden sivu, paikkoja, joissa haluaisi käydä tai on käynyt, valokuvia, reseptejä, arkkitehtuuria, tiedettä tai ihan mitä tahansa. 

Jessica Monnich on
yksi tuhansista hurahtaneista.

On hauska nähdä kuinka selvästi olen kiinnostunut tietyistä asioista. Kun klikkaan auki oman boardini, näen sen yhdellä silmäyksellä. Samalla Pinterest on mielenkiintoisten nettisivustojen visuaalinen muistikirja. Safarin kirjanmerkeistä en yhtä helposti muista mikä oli se sivu, jossa oli jotain mihin halusin palata. 

Varmasti mainostajat pystyvät helposti kartoittamaan mieltymyksiä ja ohjaamaan ostospaikkojen äärelle, mutta niin se on naistenlehdissäkin. Tämä on kuin virtuaalinen naisten-, sisustus-, harraste- yms. lehti, jota on mukava selailla ja jonka avulla löytää monia mielekiintoisia linkkejä, blogeja ja tietysti vaikuttavia ja upeita kuvia.

Lauantaina 18.2.2012 

Olen edelleen koukussa. Tänään sain pinnerikseni Meridianin kaupungin Missisipissä. Haa, he seuraavat minun boardejani. Ottamani kuva Jaskasta Hotelli Meridianin edessä on heidän sivuillaan.

Jaska lokakuussa puretun Hotel Meridianin edessä huhtikuussa 2011.
Kuva löytyy Meridianin kaupungin Pinterestistä ja tietysti blogeistani.

Pinterestin bisnesmahdollisuuksista kirjoitetaan nyt paljon. Eilen oli NYTin blogissa juttu tästä tämän hetken hypetetyimmästä palvelusta ja siitä minkälaisia suunnitelmia sen kaupallisesta hyödyntämisestä on. Pienet käsityöyrittäjät ovat aikaa sitten löytäneet Pinterestin mahdollisuudet. 

Moni kuva kivasta tavarasta linkittyy Etsyyn, josta ne voi ostaa. Etsy taas on käsityöläisten verkkokauppasivusto, jonka tavarataivaasta löytyy toinen toistaan hauskempia ja kauniimpia tavaroita. Pinterestiin voi liittää tavaran hinnankin valmiiksi, jos haluaa.

Pinterestillä on yli 10 miljoonaa käyttäjää ja tottakai siinä nähdään license to print money. Itsekin mietin mitä etuja Pinterestistä olisi Meridianille ja kuinka tarjoan palvelua asiakkaille. Karl Filtness opastaa blogissaan "Iloa silmille" Pinterestin käyttöä erittäin perusteellisesti. Kiitos Karl. Seuraavassa osassa hän kirjoittaa kuinka Pinterestiä voi käyttää markkinoinnissa ja miten yritykset ja asiantuntijat voivat hyödyntää palvelua.

Itse kerään Pinterestiin esimerkiksi vammaisuuteen liittyviä juttuja, taidekuvia, tietysti kukkakuvia, koska olen kiinnostunut niiden kuvaamisesta, ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Olen saanut sitä kautta mukavia kontakteja, ideoita ja iloa. Pikku Camille virkkasin joululahjaksi Hello Kitty pipon, jonka idean sain Pinterestistä.

Vammaisia pahoinpidellään

Iltapäivälehdet ovat revitelleet elokuussa sattunutta kehitysvammaisen naisen raiskausta. Ihmisen pahuutta on päivitelty. Asiat tai asenteet eivät päivittelemällä muutu, tarvitaan lakeja, joita myös valvotaan.

Ette ehkä ole tulleet ajatelleeksi, mutta vasta tämän vuoden alusta hallitus teki  lakiesityksen, jonka mukaan sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa määriteltäisiin aina raiskausrikokseksi. Muutoksessa siis ehdotettiin, että sukupuoliyhteys on raiskaus, jos ihminen ei pysty puolustautumaan tajuttomuuden esim. sammumisen, sairauden, vammaisuuden, pelon tai muun avuttoman tilan takia. 

Kesäkuun kolmantena päivänä rikoslakiin todellakin tuli muutos. Siitä on syytä olla tyytyväinen, vaikka minusta on käsittämätöntä, että lakimuutos tulee vasta nyt ja on käsittämätöntä, että vammaisuus on ollut raiskauksen rangaistusta lieventävä asia.

Sukupuoliyhteydestä puolustuskyvyttömän kanssa on nyt mahdollista määrätä kovemmat rangaistukset. Rikoslain muutoksen mukaan sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa on aina raiskaus. Henkilö on puolustuskyvytön, jos hän tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Viimeisimmässä Tukilinja-lehdessä on kirjoittamani juttu vammaisten ihmisten kokemasta väkivallasta. Kirjoitin sen ennen kesäkuista lakimuutosta. Kuvituksena käytettiin mm. tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen karvaisia kahvikupin alusia. Niiden sitaatit olivat tutkija Vappu Viemerön artikkelista, joka käsitteli vammaisten naisten kohtaamaa väkivaltaa.

Vammaisuus lisää riskiä joutua henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi. On helpompi nujertaa ja loukata, jopa käyttää väkivaltaa, kun vastapuolena on puolustuskyvyttömäksi uskottu henkilö.

Länsimaissa vammaisuuden historia on täynnä väkivaltaa. Keskiajalla uskottiin esimerkiksi, että hulluus lähtee ihmisestä ruoskimalla. Tänä päivänä vammaisiin ihmisiin kohdistuva väkivalta on usein verhotumpaa ja vaiettua. Sen olemassoloa ei haluta myöntää, vaikka sitä tapahtuu edelleen joka päivä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

Vaikeasti tunnistettava väkivalta

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vammaisten ihmisten todennäköisyys joutua väkivaltaisesti kohdelluksi tai sillä uhatuksi on paljon todennäköisempää kuin vammattomien ihmisten. Suomalaista tutkimustietoa vammaisten ihmisten kohtaamasta väkivallasta ei juuri ole ja tarkkoja lukuja on vaikea saada.

Kootuista aineistoista käy ilmi, että vammaiset ihmiset saattavat kohdata monimuotoista väkivaltaa. Se voi olla suoraa fyysistä väkivaltaa tai henkistä, kuten vähättelyä, mitätöintiä, alistamista, uhkailua, eristämistä ja kontrollointia. Väkivaltaa on myös se, että ei auteta ylös vuoteesta ja viedään apuväline ulottumattomiin, kuten esimerkiksi pyörätuoli. Säännöstellään lääkkeiden saamista tai pakotetaan ottamaan rauhoittavia jos ihminen ei käyttäydy kuten kumppani, avustaja tai hoitaja haluaa. Väkivalta voi olla taloudellista, kuten vammaisen ihmisen rahojen luvatonta käyttöä, viedään eläke ja tuet.

Teos: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen.
Anu Partanen on kirjoittanut karun, mutta arkisen artikkelin Image-lehteen vuonna 2007. Hän vastasi silloin vapaaehtoisena Naisten linjan auttavaan puhelimeen yhtenä iltana viikossa. Jutussa hän kertoo kuinka perheväkivallalla on kaava.

Varsinkin vammaiset tytöt ja naiset saattavat joutua kohtaamaan seksuaalista väkivaltaa yllättävän monelta taholta. Vammaisia tyttöjä kohdellaan usein ensisijaisesti vammaisina ja siten sukupuolettomina olentoina. Tytön ei välttämättä tarvitse kohdata mitään erityisen vakavaa. Mutta kasvaminen väheksyvässä ilmapiirissä, jossa sanattomasti annetaan ymmärtää ettei hänen kannata edes haaveilla parisuhteesta, lapsista ja omasta perheestä, voi nujertaa ja johtaa heikkoon itsetuntoon. Jos ihmisellä on heikko itsetunto, eikä hän arvosta omaa kehoaan, hän voi joutua väkivallan kohteeksi helpommin kuin muut.

Väkivaltainen lähimmäinen

Vammainen ihminen on usein riippuvainen muista selviytyäkseen päivittäisistä toimistaan. Hänen ympärillään voi pyöriä perheen jäseniä, henkilökohtainen avustaja, puhetulkki, taksikuski, fysioterapeutti, siivooja, sosiaalityöntekijä, lääkäri, laitosten- ja sairaaloiden henkilökuntaa jne. Avustukseen liittyvä emotionaalinen ja fyysinen kontakti voi lisätä väkivallan ja hyväksikäytön riskiä. Koko elämänsä avustettavana ollut ihminen ei välttämättä erota missä hänen henkilökohtaiset rajansa ovat. He saattavat luulla, että henkilökohtaisten rajojen ylittäminen on osa vammaisena elämistä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

Pelolla vaiennettu

Vammaisiin ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä puhutaan liian vähän. Sitä kokeneet ovat usein arkoja ja pelokkaita, he eivät uskalla nostaa asiaa esiin. Heitä on mahdollisesti uhkailtu ja vähätelty: “Ei sinua kukaan kuitenkaan usko.” He myös pelkäävät, että jos he ilmiantavat väkivallan tekijän, he voivat jäädä ilman tarvitsemaansa avustusta ja hoitoa.

Ihmisen fyysinen tai henkinen vamma voi estää häntä puolustamasta itseään. Ihmiset, joilla on kommunikaatio- ja oppimisvaikeuksia voivat kohdata uskottavuusongelmia yrittäessään kertoa kohtaamastaan väkivallasta. Helpommin kuunnellaan ja uskotaan läheistä, jolla on paremmat kyvyt kommunikoida.

Invalidiliiton naistyöryhmän sihteeri Pirkko Justander kertoo, että vammaisuuteen liittyy usein yksityisyyden rajoja rikkovaa tutkimista ja fyysistä koskettelua. Silloin vammainen ihminen ei itsekään aina huomaa milloin mennään asiattoman rajan yli. Justander kertoo, että rankimpien ja tiiviimpien hyväksikäyttöjen uhrit ovat usein monivammaisia naisia.

Vammaistyön ammattilaisille lisää tietoa

Justander ehdottaa, että pari - ja lähisuhdeväkivallan ja lastensuojelun piirissä työskenteleville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille annettaisiin perus- ja täydennyskoulutusta vammaisuuden kohtaamisesta. Justanderin mielestä vammaistyötä tekevät ammattilaiset tarvitsisivat tietoa kuinka tunnistaa onko heidän asiakkaansa joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi, ja kuinka häntä voisi auttaa.

Justander kehottaa kuvittelemaan miltä tuntuu, jos pitäisi soittaa kuljetuspalvelukeskukseen ja mennä kimppakyydillä turvakotiin! Sen lisäksi kaikki turvakodit eivät edes ole esteettömiä, eikä niissä ole saatavilla vammaisen naisen tarvitsemaa henkilökohtaista apua.

Esteettömimmät palvelut, joista saa neuvoja ja apua ovat puhelin- ja internet-palvelut. Vammaisjärjestöjen naisverkosto on korostanut näiden palveluiden kehittämistä ja rahoituksen lisäämistä, että ne soveltuisivat vielä paremmin kaikille huolimatta siitä minkälainen vamma asiakkaalla on.

Suojellen nujerrettu

Läheisten on silti ymmärrettävä, että vammaisella ihmisellä on oikeus seksuaalisuuteensa. Hänellä on oikeus toteuttaa sitä, jos hän ei vahingoita tai loukkaa muita. Suojelun nimissä tehty estäminen on yksi nujertavan väkivallan muoto.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen teos "Julkista riistaa", joka käsittelee kehitysvammaisten silpomista, Ashley Treatmettia. 

Raaimmillaan vammaisen ihmisen kehoon puututaan Ashley-hoidon muodossa. Yhdysvalloissa syvästi kehitysvammaisen Ashleyn vanhemmat ovat yhteistuumin lääkäreiden kanssa syöttäneet tyttärelleen hormooneja, jotta hän jää pienikokoiseksi ja siten kevyemmäksi kantaa, pukea ja kylvettää. Sairaalan eettisen toimikunnan luvalla Ashleyltä on poistettu kohtu, munasarjat ja rintarauhaskudos. Ashleyn rinnat saattaisivat kuulemma myöhemmin herättää joissain hoitotilanteissa tarpeettomia seksuaalisia mielikuvia ja altistaa hänet hyväksikäytölle. Vanhemmat ja lääkärit perustelevat hoitoa Ashleyn elämän laadun parantamisella ja kärsimyksen välttämisellä. “Growth attenuation” eli “kasvun vaimentaminen” on edelleen esillä monissa eettisissä keskusteluissa ympäri Yhdysvaltoja ja Kanadaa.

Oikeusministeri oikealla asialla

Maaliskuussa vammaisjärjestöjen naisverkoston seminaarissa "Vammainen nainen ja väkivalta" vammaisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttiin ääneen ja paljon. Monissa puheenvuoroissa mietittiin kuinka sitä voitaisiin tutkia ja ehkäistä. Seminaarin asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että vammaisilla naisilla ja tytöillä on moninkertainen riski vammattomiin verrattuna joutua väkivallan uhriksi.

Oikeusministeri Tuija Brax

Oikeusministeri Tuija Brax myönsi ettei Suomi ole mallimaa siinä, kuinka se täyttää valtiolle kuuluvan velvollisuutensa kunnioittaa, suojella ja edistää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Vammaiset ihmiset eivät käytännössä pääse nauttimaan ihmisoikeuksista tasavertaisesti. Braxin mukaan vammaiset naiset ovat väkivallan kokijoina erityisen haavoittuvassa asemassa.

Myönteisenä asiana Brax koki sen, että vuonna 2010 Suomessa valmistui kaksi ohjelmaa, joita toteuttamalla voidaan puuttua vammaisten naisten kokemiin epäkohtiin. Ne olivat vammaispoliittinen ohjelma (VAMPO) ja naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma.

Oikeusministeri Brax kertoi, että hallitus on jo tehnyt esityksen, jonka mukaan sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa määriteltäisiin aina raiskausrikokseksi. Vastaavasti on tarkoitus muuttaa seksuaaliseen tekoon pakottamista koskevia säännöksiä. Käytännössä uudistus parantaisi erityisesti vammaisten ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellista suojaa.

Jenni-Juulia oli suunnitellut seminaarin kahvitauolle kahvikuppien koristeet,
joiden tekstit saivat  vetäisemään kahvit väärään kurkkuun.

Naisverkostojen julkilausuma

Seminaarin yhteydessä vammaisjärjestöjen naisverkosto antoi julkilausuman vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Julkilausumaan voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.invalidiliitto.fi/naistyoryhma

Kuulijoiden joukossa oltiin varmaankin yhtä mieltä siitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö pitäisi aina tuomita raiskauksena. Rangaistuksen tulisi olla jopa ankarampi, jos seksuaalirikoksenuhri on vammainen, ei koskaan lieventävä seikka.

Rikosilmoitus on askel kohti toipumista

Rikosilmoituksen tekeminen on muutakin kuin tekijän saattamista tuomioistuimen eteen - se on yksi tapa toipua ja päästä eteenpäin. Se on osa loukkauksen käsittelemistä. Se on selkeä viesti tekijälle, että tätä en siedä. Rikosilmoitus voi olla ensimmäinen askel toipumiseen, koska tehdessään sen ihminen myöntää joutuneensa rikoksen uhriksi. Uhri ei ole syyllinen kokemaansa väkivaltaan.