Ritari karauttaa halki lumen ja jään

Kirkkaana tammikuisena päivänä ajelimme Espoon takametsiin kuvaamaan OmaSiivouksen järeää ferrarin punaista Lumitaikuria, eli upouutta lumilinkoa. Olen aikoinani itsekin asunut Espoossa omakotitalossa ja tiedän tasan tarkkaan kuinka idyllinen fiilis katoaa sillä sekunnilla, kun tajuaa, että autoa ei saa pihasta ellei hommaa paikalle auraa tai lapiomiestä.

Lapionaista? Tunnustan! Minun tasa-arvo mekastukseni loppuu justiinsa siihen, kun pitäisi itse lapioida auto hangesta tai pudottaa lumet katolta. Olen tänä talvena potenut pitkään kipeää nilkkaani kotona ja tuijotellut ikkunasta kaikenlaisia lapiomiehiä kerrostalojen katoilla. En ole toistaiseksi nähnyt  niillä keikkumassa yhtäkään naista. 

Jos olisin jäänyt omakotitaloon, soittaisin tietysti Mikon porukan hätiin heti tarvittaessa. OmaSiivous pudottaa lumet katolta, linkoaa pihatiet puhtaiksi, putsaa auton kinoksesta ja raaputtaa jäät tuulilasista. Ja sillä aikaa kun olet töissä, he vielä siivoavat kotisikin.

Syreenin tuoksua

Facebook antoi toivon keväästä, juuri kun talvi tuntuu ylivoimaiselta ja loputtoman pitkältä. Olin huomaamattani osallistunut Fb:ssä Helsingin puistojen fanisivustolla valokuvauskilpailuun ja voitin oheisella kuvalla Elina Nummen kokoaman Vihreät sylit - Kävelyretkiä Helsingin puistoihin -kirjan. Elina on hesalaisten oma Täti Vihreä.

Helsinki-, puisto- ja kasvifanina ilahduin kirjasta. Sille tulee olemaan paljon käyttöä. Kirja kannattaisi ehdottomasti kääntää ja muokata englanniksi, koska puisto- ja puutarhamatkailu on maailmalla hyvin suosittua.  

Kuvan syreenit kukkivat Ruoholahden villojen pihalla ja suorastaan ryöppyävät aidan yli vilkasliikenteisen Porkkalankadun puolelle, josta kuvasin ne. Kunpa tuntisin villoilta jonkun asukkaan, haluaisin varsinkin syreenien aikaan istua hetken jonkun pihalla, ottaa kuvia ja kuunnella kaupungin huminaa ja tulevaa kesää.

Luin viime kesänä Hesarista Ilkka Malmbergin hauskan pienen jutun kuinka noin 1800-luvun loppupuolelta kerrotaan, että Ruotsissa suutarit ja ehkä muutkin käsityöläiset ripustivat oveen kyltin, jossa luki, että hän on lomalla "mellan hägg och syrén". Mellan hägg och syrén tar skomakaren semester. Se on se lyhyt ja heleä alkukesän hetki, joka huomaamatta hujahtaa helposti ohi. Sillonkaan pienyrittäjillä ei ollut varaa pitempiin lomiin. 

En nyt yritä aasinsiltaa Facebookiin, mutta 1800-luvun loppupuolelle kukkaiskieli oli yksi tapa välittää viestejä. Kukkien avulla välitettiin salaisia viestejä lähinnä tunteista. Syreenillä pyydettiin: "Älä anna minun odottaa!" Ja violettilla syreenillä kuvattiin ensirakkautta. Kukkaiskielestä oli pieniä sanakirjoja, joista saattoi tarkistella, että mitä kukkapuketti mahtoi tarkoittaa. 

Venäjän viimeisellä tsaarittarella, Aleksandra Fjodorovna Romanovilla, oli Pietarissa Aleksanterinpalatsin vasemmassa siivessä lila buduaari, joka oli hänen lempihuoneensa. Aleksandra oli kuulemma verhoillut huoneen seinät syreenin värisellä ranskalaisella silkillä. Hän oli valinnut värityksen Nikolailta saamansa syreeninoksan mukaan.

Binäärilukupäivä

Norebbo / Dreamstime.com

Ystäväni Christina sanoi, että tänään on binäärilukupäivä. 1.1.11

Kuluva vuosi tuo meille neljä epätavallista kuupäivää.
1.1.11   11.1.11  1.11.11  11.11.11

Niiden lisäksi:
Ota oman syntymäpäivävuotesi kaksi viimeistä numeroa ja laske yhteen oma ikäsi tänä vuonna. Saat vastaukseksi 111. Esimerkiksi: Minä olen syntynyt vuonna 1955. Tänä vuonna olen 56 vuotta. 55 + 56 = 111.

Kiinalaisen Fen Shuin mukaan tämä on rahan vuosi. Tuleva lokakuu on erikoinen kuukausi, lokakuussa on 5 lauantaita, 5 sunnuntaita ja 5 maanantaita. Näin on aina 823 vuoden välein.

Olen usein harmitellut, että en koulussa ymmärtänyt arvostaa matikkaa ja olin tyttö, joka teki vain sen mikä oli ehdoton pakko. Onnistuin selviämään ilman ehtoja, mutta iskostin päähäni, että en muka ymmärrä matikkaa. Minulla ei ollut kunnianhimoa olla kympin tyttö.

Kerran meillä oli sijaisena nuori naisope ja silloin välähdyksen omaisesti tajusin matikan viehätyksen. Valitettavasti välähdys haihtui, kun uusi ope lähti.

Tietsikoiden myötä ihastuin kauniisiin matemaattisiin kuvioihin ja illuusioihin. Minusta oli ihmeellistä katsoa kuinka piirturit aikoinaan aivan kuin itsestään täyttivät paperia säännöllisillä kuvioilla, joita olisin rapidolla ja erilaisilla viivottimilla nysvännyt viikkokausia. Enkä olisi kuitenkaan saanut yhtä täsmällistä aikaan.

Lahden julistemuseon uumenissa taitaa olla Mainosgraafikkojen koulussa vuosia sitten suunnittelemani juliste, joka perustuu piirturin ja vapaan käden yhdistelmään.

Netissä on hauskoja binary converttereita: 

01010100011011110110100101110110011001010110100101101011011000010111001101110100011000010010000001010101011101010111010001110100011000010010000001010110011101010110111101110100011101000110000100100000001100100011000000110001001100010010000001110100011011110110100101110110011011110110111100100000010100100110100101101001011101000111010001100001

eli: Toiveikasta Uutta Vuotta 2011 toivoo Riitta

Taitaa olla vuonna 1985 Lahden julistebiennaalissa.  Olin kovasti otettu, kun pääsin Stefan Bremerin 'Yön hahmojen' seuraan.