Ystäväni Nahani

Taiteiden yönä olin kuvaamassa Töölönlahdella Nahani-kanootteja, kuten ilmeisesti tulen kuvaamaan joka vuosi niin kauan, kun he siellä pyörivät. 

Intiaanien kielellä Nahani tarkoittaa loistavaa kuten esimerkiksi lumihuippuista vuorta (Nahani-mountain, Nahani-river, Nahani-lake). Sattumaa tai ei, niin "Ystäväni Nahani" -kirjan susi on kuvattu hopean hohtoiseksi. 

Deep Blue Production on tehnyt Nahaneista parikin videota vuosien varrella.

Ilma oli hieno ja kävelin ohi pussauskoppien, jotka Sanna Nuutinen ja Sanna Latva-Ranta olivat tuoneet Eduskuntatalon portaille. Töölönlahden kukkapuutarha oli loistossaan.

Piti myös itse nähdä Alvar Aallon vitsi, eli kuinka Kansallismuseon torni on upotettu Finlandiataloon. Siitä oli Hesarissa 16.8.09

Rapujuhlaihminen

Perinteillä on puolensa. Rapujuhlat ovat yksi parhaista. Niihin harvoin liittyy suuria tunteita, täyttymättömiä toiveita ja odotuksia, kuten jouluun tai juhannukseen. 

En ole koskaan ollut rapupöydässä, jossa kaivellaan vanhoja intrigejä, jossa kokee syyllisyyttä, ettei ole pullollaan rauhaa ja tunnelmaa. Rapupöydässä on aina ollut viihtyisää. On mukavaa, kun pöytäseurue laulaa, maiskuttaa ja juo snapsia päälle. 

En osaa montaakaan laulua, mutta mieleen on jäänyt:
"Första snapsen heter göken, första snapsen heter göken, får jag lov, får jag lov, att byta byxor med fröken?..."  

Ja rapuja on oltava niin, ettei tarvitse huolissaan laskea söikö nyt yli oman annoksensa. Aamuyöllä on upea tähtitaivas, kun haparoi pimeää polkua pitkin naapurimökkiin nukkumaan. 

Jotkut nimittävät itseään jouluihmisiksi, minä voisin nimittää itseäni rapujuhlaihmiseksi.

Loppukesän retkiä

Syreenimajaa sanottiin joskus "vihreäksi sanongiksi". Sellaisessa kävin tänään. Kalliossa, Kaarlenkadulla on kahvila nimeltä Villi Puutarha. Ja kertaheitolla minusta tuli kanta-asiakas. Paikkaa on aivan turha yrittää kuvailla, se on koettava itse.

Kaarlenkadulla on myös aarreaitta, Wanha Kaarle, jota ET vartioi. Kaikki lapsuuden ja nuoruuden nostalgiatavarat on kerätty sinne.

Muistattehan nämä laulut:

"Lounatuuli tietää että Kiinassa lohikäärmeitten on maa. Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa ja nauraa ja narua hypätä saa. Siellä tuhat silkki-ikkunaa, katsoo kun maljoja kohottaa tuhat lohikäärmettä nauravaa.Ja kanelinkukkia varistaa puu polulle, jolla vaeltaa neitikäärme silmissään hopeaa. Neiti vihreitä korviaan heiluttaa. Juo omenaviiniä makeaa, kas mitä se neiti kuulostaa? Lohikäärme nimeltä Anselmus, on neidin uusi ihastus..."

Ja se iloinen lohikäärme Puf:

"Puff on lohikäärme niin iloinen. Nyt vaalenneet ja haalenneet ovat vanhat suomut sen. Paperista tehtiin Puff kai aikoinaan, ja tuhat vuotta sitten Puff jo lähti maailmaan. Ja Puff tuo lohikäärme niin iloinen, kai eksyi kerran kaupunkiin, oli sumu hirmuinen..."

Kultaisen kukan kirous

Kiinalaisessa elokuvassa, Kultaisen kukan kirous, on myrkkymaljaa ehtimiseen ojentava keisari ja krysanteemeja sydän karrella kirjaileva keisarinna. 

Kungfutsen kirjoituksista löytyy ensimmäinen maininta krysanteemien viljelystä Kiinassa. Hän kuvailee sen "keltaista loistoa" noin 550 eKr. Sitä viljeltiin Kiinan keisarillisissa puutarhoissa. Krysanteemi symboloi kuolemattomuutta ja henkistä voimaa, niinpä sitä pidettiin keisarin kukkana. Sen villi alkuperä on ehkä Kiinassa tai Japanissa. Japanissa krysanteemia kunnioitetaan pitkäikäisyyden symbolina.

1800-luvun loppuun mennessä krysanteemeista on kehitetty satoja uusia muunnoksia Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Maailmalla on lukemattomia krysanteemiyhdistyksiä ja harrastajien ja ammattilaisten kiinnostus uusien risteymien tuottamiseen senkuin jatkuu. Englannissa on krysanteemiyhdistys vuodelta 1846.

Kuvasin eilen Kaisaniemessä krysanteemeja ja daalioita. Minun ongelmani on niitten liian täydellinen kukinto. Ne ovat mielestäni vain ja ainoastaan kauniita, siksi ne eivät ole enää mielenkiintoisia. 

Mutta niihin liittyy onneksi paljon mielenkiintoisia tarinoita, kuten muinainen kiinalainen kaupunki, jonka nimi oli Ju-Xian, joka tarkoitti krysanteemin kaupunkia. Ja kiinalaista krysanteemiviiniä olisi hauska päästä maistamaan, kun he viettävät Double Ninth Festivalia.

Mummi ja minä

Harjoittelin ns. scrapbook-kuvitusten tekoa mummini Alinan syntymäpäivän kunniaksi. Hauskaa hommaa, jota voisi tehdä enemmänkin, kun vaan ehtisi. 

Ennen tehtiin leikkaa liimaa ja askertele tyyliin leikekirjoja, nyt niitä tehdään digitaalisesti. Monet askartelevat niitä edelleen liimaamalla ja ompelemalla. Ne ainakin säilyvät jälkipolville, näistä faileista ei aina voi olla varma. 

Maailman ensimmäinen scrapbooking kauppa avattiin Amerikoissa 1981.  

"Englannin kielen sana scrap tarkoittaa paitsi lehtileikkeitä, valokuvia, postikortteja ja -merkkejä, lippusia ja lappusia ynnä muuta leikekirjan materiaalia, myös tähteitä: ripettä, palaa, murua, hitusta, tilkkua, romua, törkyä, pätkää ja kappaletta. Verbi scrape puolestaan on vaikkapa raaputtamista, kaaputtamista, hinkkaamista, hankaamista, kiillottamista, piirtoa ja paria sanaa." Näin kertoo Turun Sanomien toimittaja Pirjo Vismanen jutussaan, joka kertoo skräppäämisestä. 

Skräppääjillä on paljon blogeja sekä Suomessa, että ympäri maailmaa. Ja tyylilajeja sen mukaan. Aiheina on usein oma perhe, lapset ja onnellinen arki. 

Katselen välillä amerikkalaisen Lilian sivuja Flea Market Studio. Tietysti välillä hiipii mieleen, että aikuinen nainen, jonka päivät täyttyvät oheisesta puuhasta... mutta ehkä se on vain kateuden musta kyy...

Kuvassa olen minä flamenco ryhmämme esityksessä muutama vuosi sitten. Jaska otti sen Espan lavalla. 

Toisessa on isäni äiti, Alina Alexandra Mattila. En osaa sanoa minä vuonna kuva on otettu, mutta hän syntyi Lopella 29.8. 1884. Tässä hän ei ole vielä mennyt naimisiin, joten uskoisin, että se on kuvattu noin 1900 tai 1902. Hän piti kauniista vaatteista, hatuista, leningeistä, joiden röyhelöt oli kunnolla silitetty. Aikuisena hän oli aktiivinen martta.