Perämiehenkadulla kukkii angervo

Olen kukkahattutäti ja kuvaan mielelläni kasveja. Varsinkin kukkia. Katson telkkarista puutarhaohjelmia ja selailen puutarhalehtiä. Mutta olen vain teoreetikko, parvekkeella on pari punttua ja viherkasvitkin vähän niin ja näin.

Kasveihin ja kukkiin liittyy niin paljon mielenkiintoisia juttuja, esimerkiksi tarinat orkideanmetsästäjistä ja kuinka Tohtori Westerlundin kukasta voi hauduttaa teetä, joka tuoksuu sitruunalle ja ruusulle. Ja jos puhutaan Josephinesta muistamme heti orvokit.

Perämiehenkadulla kukkii nyt morsiusangervo tai norjanangervo. Sen vieressä kukkii purppuraisena luultavasti purppuraomenapuu, tästä lajista en ole ihan varma.
Angervot ovat Suomessa hyvin tavallisia, niitä pysähtyy harvemmin edes katsomaan.

Angervoja on monta eri lajia.
Kuten kaljupajuangervo. Olisi kiva tietää mistä tuo kaljupaju nimi on kotoisin. Ruotsiksi se on vain leveälehtinen angervo, bredbladig spirea, eikä kaljuudesta sanota mitään. Kaljupajuangervo kasvaa jokien rannoilla, soilla ja muilla kosteilla kasvupaikoilla ja se on kuulemma hyvä kuumelääke. Lisää hikoilua. Käytetty myös reumalääkkeenä ja ripulin hoitoon.
Sen englantilainen nimi: Bridewort, meadow sweet, meadow queen.

Luonnossa kasvavasta mesiangervosta löydettiin vuonna 1838 salisyylihappoa.
Vuonna 1899 lääketehdas Bayer kehitti lääkkeen (asetyylisalisyylihappon) ja nimitti sen asperiiniksi, joka pohjautuu vanhaan kasvitieteelliseen mesiangervon nimeen Spiraea ulmaria.

Cassun piirustus

Cassu, lapsenlapsi 4 v, tietää, että pidän aina laukussa punaista nenää, että muistaisin olla ottamatta itseäni ja tätä elämää liian vakavasti. Tänään hän toi kolme voikukkaa, jotka oli ystävällisesti poiminut matkalla ja piirsi neukkarin pöydällä minusta kuvan. Ja kuinka ollakaan...

Hattupäinen tyttö

Kevätnäyttely Kaapelilla ja klovneriaa

Käännöshommissa vierähtänyt koko kevät. Kaapelitehtaalla piirustukset on piirretty ja nyt on kevätnäyttely 25.5. asti.

Jokainen sai näyttelyyn yhden työn ja minä laitoin tussityön hattupäisestä tytöstä. Malli oli tosi hyvä ja kaikkien näiden vuosien jälkeen käsialaani on tulossa sitä rentoutta, jota olen hakenut. Ensi syksynä jatkan taas sunnuntaimaalarina.

Eilen aurinkoisena lauantaina kävin päiväkävelyllä ja kävin katsomassa Odd Days tapahtumaa Diana puistossa. Ihan hyvä ajatus, mutta kylmä tuuli ja kalliit hinnat näyttivät pitävän tapahtuman aika pienenä. Eikä oikein ollut mitään veret seisauttavan ihanaa kaupan. Tapahtuman olivat järjestäneet Helsingin Design District keskittymä.

"Se on luovien tekijöiden keskittymä Helsingin sydämessä. Designkortteli on palanen Helsinkiä: 25 katua ja 170 pistettä kartalla koruntekijöistä baarinpitäjiin, gallerioista vaateliikkeisiin ja suunnittelutoimistoista hotelleihin. Tarkkaa rajaa korttelin ympärille ei ole vedetty vaan alue elää ja kehittyy toimijoidensa myötä.

Alueen keskus on kuitenkin kaupunginosien risteyskohdassa oleva Diana-puisto. Sen ympäriltä Designkortteli ulottuu Kaartinkaupungin, Kampin, Punavuoren ja Ullanlinnan suuntaan. Niin koti- kuin ulkomaalaisillekin turisteille Design District merkitsee uutta koettavaa Helsingissä."

Kannatettava perustarkoitus. Mutta UFFin yhden euron päivä tuntui olevan suositumpi, samoin Hietsun kirppari oli täynnä ihmisiä. Selvästi kesä on alkanut.

Illalla olin ystävien kanssa Lilla Teaternissa katsomassa 1-2-3 Schtunk.  Loistavaa klovneriaa yhden näyttelijän voimin. Hävyttömän hauskaa ja taitavaa. Perustui Shakespearen elämään, improvisaatioon ja läsnäoloon. 

Heillä ei ole akrobatianumeroita sillä tavalla kuin ehkä klovniteatterilta odotetaan, vaan homma toimii täysin läsnäolon ja ajoittamisen ehdoilla. Se on älykästä, häijyä ja hauskaa olematta pahasti ilkeää.

Taiteilija Marion Peckin 'Punainen klovni'.

Olen kauan sitten käynyt teatterikorkeassa klovnerian peruskurssin. Olin opettelemassa heittäytymistä, improvisointia ja mokaamista. Tällaisena 152 senttisenä pätkänä on helposti valmis pelle, mutta kurssilla huomasinkin, että en ollut mikään hauska ja iloinen veikko vaan minustahan tuli äkäinen ja äkseeraava klovni, jolle olisi sopinut kolme numeroa liian iso mantteli.

Tiesittekö muuten mitä on koulrofobia? Se tarkoittaa voimakasta klovnien pelkoa. Simpsoneista varmaan monet muistavat sen pelottavan klovnin. Kun Bartin isä Homer, tekee Bartille klovnisängyn, Bart pelkää sitä ja hokee: "Can't sleep. Clown will eat me."

Fellinillä on haikea elokuva Klovnit - onnellisten maailma, 1972. Klovnit elävät niin kauan kuin he saavat joka päivä aplodeja.

”Elämä ei lakkaa olemasta hauskaa kun joku kuolee, eikä se lakkaa olemasta vakavaa, kun joku nauraa.” sanoi Bernhard Shaw.