Olen kukkahattutäti ja kuvaan mielelläni kasveja. Varsinkin kukkia. Katson telkkarista puutarhaohjelmia ja selailen puutarhalehtiä. Mutta olen vain teoreetikko, parvekkeella on pari punttua ja viherkasvitkin vähän niin ja näin.
Kasveihin ja kukkiin liittyy niin paljon mielenkiintoisia juttuja, esimerkiksi tarinat orkideanmetsästäjistä ja kuinka Tohtori Westerlundin kukasta voi hauduttaa teetä, joka tuoksuu sitruunalle ja ruusulle. Ja jos puhutaan Josephinesta muistamme heti orvokit.
Perämiehenkadulla kukkii nyt morsiusangervo tai norjanangervo. Sen vieressä kukkii purppuraisena luultavasti purppuraomenapuu, tästä lajista en ole ihan varma.
Angervot ovat Suomessa hyvin tavallisia, niitä pysähtyy harvemmin edes katsomaan.
Angervoja on monta eri lajia.
Kuten kaljupajuangervo. Olisi kiva tietää mistä tuo kaljupaju nimi on kotoisin. Ruotsiksi se on vain leveälehtinen angervo, bredbladig spirea, eikä kaljuudesta sanota mitään. Kaljupajuangervo kasvaa jokien rannoilla, soilla ja muilla kosteilla kasvupaikoilla ja se on kuulemma hyvä kuumelääke. Lisää hikoilua. Käytetty myös reumalääkkeenä ja ripulin hoitoon.
Sen englantilainen nimi: Bridewort, meadow sweet, meadow queen.
Luonnossa kasvavasta mesiangervosta löydettiin vuonna 1838 salisyylihappoa.
Vuonna 1899 lääketehdas Bayer kehitti lääkkeen (asetyylisalisyylihappon) ja nimitti sen asperiiniksi, joka pohjautuu vanhaan kasvitieteelliseen mesiangervon nimeen Spiraea ulmaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.