Käännöshommissa vierähtänyt koko kevät. Kaapelitehtaalla piirustukset on piirretty ja nyt on kevätnäyttely 25.5. asti.
Jokainen sai näyttelyyn yhden työn ja minä laitoin tussityön hattupäisestä tytöstä. Malli oli tosi hyvä ja kaikkien näiden vuosien jälkeen käsialaani on tulossa sitä rentoutta, jota olen hakenut. Ensi syksynä jatkan taas sunnuntaimaalarina.
Eilen aurinkoisena lauantaina kävin päiväkävelyllä ja kävin katsomassa Odd Days tapahtumaa Diana puistossa. Ihan hyvä ajatus, mutta kylmä tuuli ja kalliit hinnat näyttivät pitävän tapahtuman aika pienenä. Eikä oikein ollut mitään veret seisauttavan ihanaa kaupan. Tapahtuman olivat järjestäneet Helsingin Design District keskittymä.
"Se on luovien tekijöiden keskittymä Helsingin sydämessä. Designkortteli on palanen Helsinkiä: 25 katua ja 170 pistettä kartalla koruntekijöistä baarinpitäjiin, gallerioista vaateliikkeisiin ja suunnittelutoimistoista hotelleihin. Tarkkaa rajaa korttelin ympärille ei ole vedetty vaan alue elää ja kehittyy toimijoidensa myötä.
Alueen keskus on kuitenkin kaupunginosien risteyskohdassa oleva Diana-puisto. Sen ympäriltä Designkortteli ulottuu Kaartinkaupungin, Kampin, Punavuoren ja Ullanlinnan suuntaan. Niin koti- kuin ulkomaalaisillekin turisteille Design District merkitsee uutta koettavaa Helsingissä."
Kannatettava perustarkoitus. Mutta UFFin yhden euron päivä tuntui olevan suositumpi, samoin Hietsun kirppari oli täynnä ihmisiä. Selvästi kesä on alkanut.
Illalla olin ystävien kanssa Lilla Teaternissa katsomassa 1-2-3 Schtunk. Loistavaa klovneriaa yhden näyttelijän voimin. Hävyttömän hauskaa ja taitavaa. Perustui Shakespearen elämään, improvisaatioon ja läsnäoloon.
Heillä ei ole akrobatianumeroita sillä tavalla kuin ehkä klovniteatterilta odotetaan, vaan homma toimii täysin läsnäolon ja ajoittamisen ehdoilla. Se on älykästä, häijyä ja hauskaa olematta pahasti ilkeää.
Taiteilija Marion Peckin 'Punainen klovni'. |
Tiesittekö muuten mitä on koulrofobia? Se tarkoittaa voimakasta klovnien pelkoa. Simpsoneista varmaan monet muistavat sen pelottavan klovnin. Kun Bartin isä Homer, tekee Bartille klovnisängyn, Bart pelkää sitä ja hokee: "Can't sleep. Clown will eat me."
Fellinillä on haikea elokuva Klovnit - onnellisten maailma, 1972. Klovnit elävät niin kauan kuin he saavat joka päivä aplodeja.
”Elämä ei lakkaa olemasta hauskaa kun joku kuolee, eikä se lakkaa olemasta vakavaa, kun joku nauraa.” sanoi Bernhard Shaw.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.