Tukilinjan blogijuttu 13

Siirrän tänne Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.

24.01.2021

Tukilinjan ansiosta Tom of Finlandin maailmaan

Luin 23.1.21 lauantain Hesarista presidentti Trumpin jäähyväistilaisuudessa soitetusta musiikista. Siellä soitettiin pätkä Village People -yhtyeen Y.M.C.A. kappaletta heti Trumpin jäähyväispuheen jälkeen. Village People:in visuaalisuus on kopioitu suoraan suomalaisen Tom of Finlandin eli taiteilija Touko Laaksosen piirroksista. Erityisesti ryhmän ”nahkamies, leatherman” on kuin Tom of Finlandin aikoinaan piirtämä Kake. Kappaleen riimeissä ”voit hengata kaikkien poikien kanssa” ja ”voit tehdä mitä haluat” sisältävät Hesarinkin mukaan kaksoismerkityksen, vaikka sanoittaja on sen kieltänyt. Jutussa ihmeteltiin, mahtoiko Trump tietää Village Peoplen yhteyksistä homoseksuaalisiin fantasioihin.

Minä tutustuin Tom of Finlandin maailmaan tavallaan Tukilinjan ansiosta vuosina 2013-2014. Näin 2013 kesällä Hietalahden kirpputorilla miehen, jonka kaulassa roikkui käsikranaatti. Hän oli komea, pitkähiuksinen, rokkarin näköinen tyyppi, jolla oli mustat nahkaliivit ja bändipaita. Hänen sähköpyörätuolinsa selkämys oli täynnä pieniä pehmoleluja.

Mies oli Kenneth Wickman eli lempinimeltään Wiki. Hänellä oli tapana kurvailla torille katselemaan myyntipöyntiä. Wiki keräili erikoisia tavaroita kuten kaasunaamareita. Samalla tuli tavattua tuttuja. Wikiin oli helppo tutustua, hän oli avoin, ystävällinen ja kohtelias.

Kesän aikana juttelimme kaikenlaista ja Wiki kertoi paljon elämästään. Wiki oli tutustunut taiteilija Touko Laaksoseen 80-luvun loppupuolelle. Wiki oli lupautunut auttamaan Laaksosta, joka oli siinä vaiheessa sairas mies. Heille kehittyi lämmin suhde ja Laaksonen mm. piirsi Wikistä kaksi kuvaa. Joka iltapäivä Wiki meni Laaksosen luo. Hän vei aina samat ostokset: paahtoleipää, keittokinkkua, aurinkohedelmäjogurttia ja persikkanektaria. He joivat yhdessä kahvit ja söivät kaurakeksejä.

Kun tutustuin Wikiin, hän kertoi hoitavansa myös Suomen Tom of Finland -seuran hommia yhdessä silloisen vaimonsa Allison Shulten kanssa. Wiki oli sitä mieltä, että Laaksonen oli lähettänyt hänelle vaimon Amerikasta, koska Schulten oli ollut töissä Tom of Finland Foundationissa Los Angelesissa. Kävi myös ilmi, että tietokone, jolla Wiki hoiti seuran asioita ja yhteyksiä amerikkalaisen säätiön kanssa, oli saatu Tukilinjalta.

Tukilinja-lehti 7-8 / 2013, jossa Wikistä kirjoittamani juttu ja Nick Tulisen hieno mustavalkoinen kuva Wikistä ja hänen vaimostaan Allison Shultesta.

Pakkohan Wikistä oli kirjoittaa myös juttu Tukilinja-lehteen vuonna 2013. Kirjoittamani juttu on luettavissa tästä linkistä alkaen sivulta 18.

Jos haluat lukea enemmän Wikin ja Laaksosen ystävyydestä, katso tämä Iltalehden linkki.

Los Angeles 2014

Vuonna 2014 saimme Jaskan kanssa päähämme, että olisi kai aika mennä naimisiin lähemmäs 30-vuoden yhdessäolon jälkeen. Tajusimme, että meillä on yhteistä omaisuutta ja eläkeikä ovella. Vain vähän meitä vanhempia ystäviä ja sukulaisia kuoli ja omankin ikäisiä alkoi vakavasti sairastella. Mieleen hiipi huoli siitä kuinka tässä itsekullekin käy ja koska. Miten toiselle silloin käy.

Mutta ne häät – tässä iässä. Olemme molemmat pitäneet road tripeistä Yhdysvaltojen hienoissa maisemissa. Itärannikon olimme ajelleet, joten nyt päätimme lähteä länteen. Samalla reissulla voisimme käydä vihittävänä Las Vegasissa. Joten kahdeksas tammikuuta 2014 Lensimme Chicagon kautta Los Angelesiin, josta olimme varanneet auton, jolla hurauttaa Las Vegasiin vihittäväksi. Jos haluat lukea lisää häistämme, klikkaa tätä linkkiä.

Kalifornia kierroksen lopuksi halusin myös poiketa Tom of Finlandin Foundationissa, joka on Los Angelesissa ja viedä sinne Tukilinja-lehti, jossa oli Wikistä kirjoittamani juttu. Pari päivää ennen lentoa takaisin Suomeen ajoimme yhdelle LA:n kukkuloista Laveta Terrace -kadulle. Olin kuvitellut, että Foundation olisi jossain toimistorakennuksessa, mutta Laveta Terrace oli vehreä, palmujen reunustama katu, jonka korkeiden pensasaitojen takana oli omakotitaloja. Epäilin meidän eksyneen. Soitin Foundationin puhelinnumeroon ja selitin, että olemme varmaan väärässä paikassa, mutta toisimme teille pienen tuliaisen Suomesta. Kun puhelimeen vastannut mies ymmärsi missä olimme ja millä asialla, hän kehotti meitä odottamaan hetken. Tuuheimmassa pensasaidassa oli musta portti, joka avautui.

Tom House Laveta Terrace kadulla Los Angelesissa.

Aidan takana oli Tom House, jossa meidät ottivat lämpimästi vastaan Laaksosen monivuotinen ystävä Durk Dehner ja S.R. Sharp. Laaksonen oli asunut talossa eripituisia ajanjaksoja alkaen vuodesta 1978, jolloin hän matkusti ensimmäisen kerran USA:an. Vuonna 1979 Laaksonen ja Dehner perustivat yhdessä Tom of Finland Companyn. Heidän tarkoituksensa oli luetteloida Laaksosen työt, antaa niille turvallinen säilytyspaikka, koska Laaksonen pelkäsi, että hänen sukulaisensa hävittäisivät kuvat hänen kuolemansa jälkeen sekä kerätä kokoelmiin mahdollisimman monta Laaksosen ympäri maailmaa levinnyttä työtä. Vuonna 1984 Tom of Finland Foundation alkoi kerätä, tallettaa ja esitellä myös muuta homoeroottista taidetta.

Dehnerin kanssa katselemme Laaksosen valokuvakansiota Laaksosen ullakkohuoneessa, jossa hän nukkui ja työskenteli käydessään Los Angelesissa.

Ja sitä tässä talossa riitti. Kylpyhuoneen hanoja myöten. Tunnelma oli muuten kuin missä tahansa viihtyisässä kulttuurikodissa. Seinät olivat tauluja täynnä, lattialla oli itämaisia mattoja ja mustia muhkeita nahkanojatuoleja. Pöydillä kirjoja ja koriste-esineitä. Dehner ja Sharp olivat ilmeisen ilahtuneita suomalaisista vieraista. He esittelivät taloaan ja veivät meidät myös Laaksosen ullakolla sijaitsevaan työhuoneeseen. Siellä roikkui hänen asepukunsa ja sotilassaappaansa. Huone oli sen näköinen, että Laaksonen oli vain mennyt vähäksi aikaa jonnekin. Luonnoskirjat, valokuvakansiot ja mapit olivat hyllyissä ja ikkunan edessä olevalla pöydällä, jolla Laaksonen oli piirtänyt Yhdysvaltain vuosinaan.

S.R. Sharp, minä ja Durk Dehner Tom Housin puutarhassa eli Pleasure Parkissa.

Meidät pyydettiin myös lounaalle ja meille esiteltiin talon puutarha, Pleasure Park, jossa kuulemma pidetään aika-ajoin erilaisia juhlia. Puutarhasta näkyi myös Mount Lee kukkula ja sen kuuluisa Hollywood-kyltti. Olimme aivan pyörryksissä kaikesta vieraanvaraisuudesta ja mukavasta päivästä, josta tuli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista häittemme lisäksi.