Ihania naisia

Suomi-Benin ystävyysseuran uusi kalenteri on ilmestynyt. Tänä vuonna sen aiheena on Ihanat Afrikan Naiset – hienot kampaukset ja näyttävät päähineet.

Kannessa on valokuvaaja Kari Haklin upea muotokuva. Korkeaa ikää kunnioitetaan kaikkialla Afrikassa ja vanhojen naisten viisautta arvostetaan. Voi kun meilläkin!

Minä, joka olen haaveillut feikistä leoparditurkista sain antaa kuvan syyskuun kalenteritytölle. Kuvasin hänet suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon pihajuhlissa Grand Popossa. Hänellä oli hauska leopardkuvioinen lippis.

Kalenteria voi tilata Irene Koumouluolta  irene.koumolou@pp.inet.fi, puh. 0400-212 462. Kalenteri maksaa 15 €/kpl ja siitä kertyneet varat käytetään Grand Popon -kylän  koulujen ja koululaisten auttamiseksi. Pakollinen koulupuku maksaa noin kymmenen euroa ja kirjoja on vaikea saada. Koska kotona tarvitaan usein myös lasten työpanosta jokapäiväiseen elantoon, kouluun ei ole aina varaa. Etenkin tytöt lopettavat usein koulun poikia aiemmin.

Länsi-Afrikka on taas muutenkin esillä Helsingissä. Amos Andersonin taidemuseossa on tammikuun loppuun asti näyttely Mami Wata ja jumalan puupalikat. Kirjailija Juha Vakkurin ja toimittaja Matti-Juhani Karilan yksityiskokoelmista kootussa näyttelyssä esitellään länsiafrikkalaista veistotaidetta kahden erilaisen keräilijän silmin.

Kävin avajaisissa tapaamassa tuttuja ja katsomassa näitä hauskoja ja kauniita puupalikoita. Vuonna 2008 saimme Ilkan kanssa valmiiksi tv-ohjelman Merenneito, käärme ja peili. Se liittyy vedenjumalatar Mami Wataan. Aiheesta on lisää tämän blogin Deep Blue sivulla.

Kokowin alttari Mami Watalle. Keskellä kaksoisnukke. Alttarille on kerätty kaikkea mistä Mami Wata pitää. 

Kuvausreissulla pääsimme katsomaan paikallisen naisen, Kokowin, Mami Watalle kokoamaa kotialttaria ja pientä rituaalia, jossa Mami Watalle annettiin uhrilahjoja. Ne olivat mm. savukkeita, hajuvettä, talkkia ja kaurisimpukoita. 

Vedenjumalatar Mami Wata pitää kauniista länsimaisista tavaroista, kuten kosmetiikasta, limpparista, tekokukista ja peileistä. Hän palkitsee seuraajiaan hyvällä onnella. Mami Wata on kummallisella tavalla hyvin länsimainen, koska hän lupaa ihmisille nopeaa menestystä. Häntä voi lähestyä uhrilahjoin, kun tarvitsee vaikka uuden auton.

Mitenköhän Amos Andersonin museo suhtautuisi, kun vitriinien eteen alkaisi kerääntyä Cocispulloja, karkkia ja hajuvesiä? Autoa olen tässä ajatellut...