 |
| Kuva: UNHCR, The UN Refugee Agency, Maailman pakolaispäivä 2011 |
Tänään on Maailman pakolaispäivä. Haluan osoittaa myötuntoa kaikkia maailman pakolaisia kohtaan ja olen kiitollinen siitä, että minun lapseni tai lapsenlapseni eivät toivottavasti joudu pakolaisiksi.
Konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2009 lopulla 43,3 miljoonaa. He tulevat myös tänne, vaikka vastustajia olisi kuinka. He ovat paenneet kotimaastaan, koska heillä on perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi. Yleensä rodun, etnisyyden, uskonnon, kansalaisuuden tai poliittisen mielipiteen takia.
Vuonna 2010 Suomessa tehtiin myönteisiä turvapaikkapäätöksiä 1784 kappaletta. Määrä on niin pieni, että se ei ole kansantaloudellisesti merkittävä. Haluaisin tietää kuinka moni heistä on vammainen.
En edes yritä sanoa mielipidettä neutraalisti ja älykkäästi, koska kaikki ne, jotka vastustavat pakolaisten ottamista Suomeen leimaavat minut joka tapauksessa hyysääväksi kukkahattutädiksi. Olen kukkahattutäti. Häpeän jokaista rasistista ajatusta lähipiirissäni ja itsessäni. Häpeän sitä, että olen osa sellaisen muutoksen Suomea, joka vastustaa pakolaisten ottamista tänne.
Suomi, jossa olisi pelkästään sisäsiittoisia suomalaisia on pelottavan näköalaton ajatus. Suljettu yhteiskunta on meille kaikille vaarallinen henkisesti ja fyysisesti.
Ei ole olemassa laittomia pakolaisia. Ihminen, joka hakee turvapaikkaa, ei oleskele maassa laittomasti. Yksikin pakolainen ilman toivoa on yksi liikaa, on päivän teema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.