Juhannukseksi Istanbuliin

Olen pakannut, ostanut Orhan Pamukin Istanbul - Muistot ja kaupunki, kartan, tulostanut ravintoloiden osoitteita, kopioinut juttuja Topkapin palatsin celadon astioista ja tavoitellut Vefa Özneä, joka oli naapureittemme oppaana ja taksikuskina heidän Istanbul reissullaan.

Miksi haluan Istanbuliin? Haluan aina jonnekin, tällä kertaa sinne, koska en ole aikaisemmin käynyt. Istanbul on lapsuuttani. Silloin Istanbul oli jotain äärettömän kaukaista ja ihmeellistä. 

Isäni istui vappuna haalistunut kreppipaperinen fetsi päässään, tukevasti päissään ja äitini paheksui. Hän paheksui sekä känniä että fetsiä. Ymmärsin, että hattuun liittyi myös joku poliittinen näkemys, josta äiti ei pitänyt. Hänestä fetsin käyttö oli tyhmä vitsi. Ehkä juuri äidin kiusaksi isä pakkasi aina fetsin takaisin laatikkoon ja kaivoi sen taas esiin seuraavana vappuna.

Üsküdar, juskadaara, kuten me sitä hoilasimme, oli meille siihen aikaan  eksoottisin mahdollinen iskelmä. Vieno Kekkonen lauloi kuinka lyhdyt välkkyivät Bosporin pintaan ja minareettien tornit kertoivat sulttaanien loistosta. "Kuiskaa siellä ikivanha tammi huumasta haaremien."