Viihtyisä videojuhannus

Vietin viihtyisän video-Juhannuksen. Ei sadetta, ei itikoita eikä ulkovessaa.

Katsoin kelpo eväiden, kuten kylmän roseen ja paistettujen camembert juustojen kera Julie & Julia ja Precious-leffat.

Omistan ihanan Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet vuodelta 1961 ja uppouduin välittömästi helmet kaulassa kimalten oikeaoppisen burgundinpadan ja uppomunien salaisuuksiin. 

Olen käyttänyt reseptikääntämisissäni paljonkin Julian kirjaa. Sieltä löytyy kaikki, kuten vaikka blanchir tai incorporer.

Juhannuksena, jos koskaan, voi jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettajana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian, kuten Julia Child sanoo esipuheessaan keittokirjassa, joka on tarkoitetu ruuanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaisia.

Oscar-voittaja Precious oli tarina selviytymisestä, unelmista ja ennen kaikkea toivosta.

Aluksi tuntuu, ettei moista kauheutta voi edes katsoa, mutta se on niin syvästi inhimillinen eikä sorru sentimentaalisuuteen, että siihen koukuttuu. On pakko katsoa kuinka Preciousin käy.

Maaliskuussa Precious voitti parhaan elokuvan palkinnon Independent Spirit Awards -kilpailussa Los Angelesissa. Precious pokkasi yhteensä viisi palkintoa. Parhaan elokuvan lisäksi se palkittiin myös parhaasta ohjaajasta ja käsikirjoituksesta. Leffan näyttelijöistä pääosan esittäjä, aivan uskomaton Gabourey Sidibe sai parhaan naispääosan ja hänen traagista hirviöäitiään esittänyt Mo'Nique parhaan naissivuosan palkinnon.

Elokuva on omistettu kaikille kallisarvoisille tytöille.