Sivut

torstai 4. tammikuuta 2024

Luumuiset jälkiruoat

Kälyni Hanna teki joka joulu Katariinan luumuja. Hannan kuoleman jälkeen heräsi huoli perinteen jatkumisesta. Kuka nyt tekisi joulupöytään Katariinan luumuja? Hapuilevien vuosien jälkeen, pienen mutkan kautta, Hannan käsin kirjoittama resepti tuli minulle. Minun tekemäni Katariinan luumut hyväksyttiin, vaikka olinkin lorauttanut niihin espanjalaista brandyä enkä aitoa konjakkia kuten Hanna. Sain jopa kehuja siitä, että olin todellakin täyttänyt jokaisen luumun, enkä oikaissut missään.

Väskynä

Kuivatut luumut ovat ruotsiksi katrinplommon tai sviskon, josta suomen kielen sana väskynä on vääntynyt. Kuivatut luumut kaupan pusseissa ovat usein hyvin makeaa lajiketta, Prunus domesticaa ja ne tulevat meille Kaliforniasta tai Chilestä. Alun perin luumut saapuivat läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa kasvatettiin luumuja.

Väskynäsoppa tarkoittaa luumukiisseliä, mutta paikkakunnasta ja kiisselin tekijästä riippuen siinä voi olla rusinoita tai sekahedelmiä. Joulun aikaan se maistuu monelle riisipuuron kera.


Myyränpesä

Katriinan luumuistakin on erilaisia versioita. Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta löytyy vastaavanlainen jälkiruoka nimellä Myyränpesä. Hassu nimi tulee ajatuksesta, että ryppyiset luumut ovat kuin pieniä myyriä, jotka ovat piilossa mullan alla. “Multa” on kermavaahtoa ja suklaaraastetta, joka peittää luumut. Sparre ripotteli suklaaraasteen joukkoon myös raastettua ruisleipää.

Ruotsistahan Katriinan luumut ja myyränpesä, mullvad dessert, ovat tulleet meille. Siellä luumut täytetään manteleilla tai mantelimassalla ja ne peitetään kerma- tai vaniljahyytelöllä.

Lurituri
Bloggari Amalfin sitruunat kertoi tammikuussa vuonna 2015 todella hauskan tarinan myyränpesästä, joka oli Luriturin lempiruoka. Lurituri oli kirjailija Gunnel Linden kirjoittama lastenkirja vuodelta 1959. Se on tuttu monelle minun ikäpolveni edustajalle. Siteeraan tässä suoraan Amalfin sitruunoiden blogista:


– Ja nyt syödään syntymäpäiväruokaa, sanoi Lurituri. Hän asetti suuren lautasensa laatikkopöydälle.
– Mitä se on? kysyi Sirkkuliisa.
Lurituri vastasi:

En yhtään lasta maailmassa tiedä,

joka ei kermajäätelöä siedä,
ja toiset hyytelöä rakastaa.
Vaan minä tiedän vielä parempaa!

On mulla lempiruoka "myyränpesä"
se maistuu, oli talvi taikka kesä.
Ja aivan multa kasalta se näyttää,
kun suuren vadin pöydällä se täyttää.

Sen kasan alla asuu myyräkansa
- on marenkia kasa kokonansa,
sen päällä vispattuina kermapilvet,
ja kaiken kattaa mustat suklaakilvet.

Ja mitä nämä myyrät ovat oikein?
Luumuja kurttunaamoin soikein.
Ne löydät pesän alta syvältä.
No, eikös kuulostakin hyvältä?


Ja sitten Sirkkuliisa ja Lurituri ja Hömppö söivät myyränpesää rappusten alla, kunnes ei enää ollut yhtään ainoata marenkia eikä tippaakaan vispattua kermaa eikä muruakaan suklaata jäljellä.

Luriturin myyränpesäherkussa oli siis vielä marenkiakin.

Äitini Ruth oli suomenruotsalainen, joka oppi ruoanlaittoa ja suomea vasta, kun hän oli Englannissa piikomassa ennen toista maailmansotaa. Siellä hän tapasi suomalaistyttöjä. Mamma Ruthin suomenkieli oli vähän kankeaa aika pitkään. Löysin hänen reseptivihostaan tämän samaisen jälkiruoan, mutta hän oli kirjoittanut: Jälkiruoka “Myyränperä”.

Kälyni Hannan Katariinan luumut 

– Kivettömiä kuivattuja luumuja noin 6 kpl / henkilö (vähintään) 
– Liota ainakin 2 tuntia. 
– Laita luumut kattilaan ja lisää vettä kunnolla; vaikka 2-3 cm yli luumujen pinnan. – Sokeria (aika paljon; sitä voi lisätä) aloita varovasti. (Noin 1,5-2 dl / luumupussi) – Puolikas sitruuna / luumupussi. 
– 2 kanelitankoa / luumupussi 
Keitä luumuja 5-10 minuuttia; ehkä;
luumut eivät saa olla liian pehmeitä; 5 minuuttia riittää!! 
– Jäähdytä luumut liemessä. 
– Kuorittuja manteleita. Laita jokaiseen luumuun manteli. 
– Lado täytetyt luumut putipuhtaaseen purkkiin; kaada lientä päälle. 
– Lisää konjakkia (ei liikaa) maun mukaan “glunts glunts...” 
– Säilyy viikon; parhaat samana päivänä. 
– Tarjoa kermavaahdon kera.

Eva Mannerheim Sparren Myyränpesä

Kuivattuja luumuja. Manteleita. Raastittua suklaata ja ruisleipää.

Luumut pannaan joksikin tunniksi veteen likoon, keitetään sitten pehmeiksi ja niistä poistetaan kivet. Kivien sijaan pannaan manteleita.

Luumut asetetaan kulhoon, peitetään vahvalla kuohukermakerroksella ja päälle ripotellaan raastittua suklaata ja ruisleipää.

Vaniljakiisseliä sopii kaataa luumuille, ennen kuin ne peitetään kermalla.


Mamma Ruthin Myyränperä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista.