Harjoittelin ns. scrapbook-kuvitusten tekoa mummini Alinan syntymäpäivän kunniaksi. Hauskaa hommaa, jota voisi tehdä enemmänkin, kun vaan ehtisi.
Ennen tehtiin leikkaa liimaa ja askertele tyyliin leikekirjoja, nyt niitä tehdään digitaalisesti. Monet askartelevat niitä edelleen liimaamalla ja ompelemalla. Ne ainakin säilyvät jälkipolville, näistä faileista ei aina voi olla varma.
Maailman ensimmäinen scrapbooking kauppa avattiin Amerikoissa 1981.
"Englannin kielen sana scrap tarkoittaa paitsi lehtileikkeitä, valokuvia, postikortteja ja -merkkejä, lippusia ja lappusia ynnä muuta leikekirjan materiaalia, myös tähteitä: ripettä, palaa, murua, hitusta, tilkkua, romua, törkyä, pätkää ja kappaletta. Verbi scrape puolestaan on vaikkapa raaputtamista, kaaputtamista, hinkkaamista, hankaamista, kiillottamista, piirtoa ja paria sanaa." Näin kertoo Turun Sanomien toimittaja Pirjo Vismanen jutussaan, joka kertoo skräppäämisestä.
Skräppääjillä on paljon blogeja sekä Suomessa, että ympäri maailmaa. Ja tyylilajeja sen mukaan. Aiheina on usein oma perhe, lapset ja onnellinen arki.
Katselen välillä amerikkalaisen Lilian sivuja Flea Market Studio. Tietysti välillä hiipii mieleen, että aikuinen nainen, jonka päivät täyttyvät oheisesta puuhasta... mutta ehkä se on vain kateuden musta kyy...
Kuvassa olen minä flamenco ryhmämme esityksessä muutama vuosi sitten. Jaska otti sen Espan lavalla.
Toisessa on isäni äiti, Alina Alexandra Mattila. En osaa sanoa minä vuonna kuva on otettu, mutta hän syntyi Lopella 29.8. 1884. Tässä hän ei ole vielä mennyt naimisiin, joten uskoisin, että se on kuvattu noin 1900 tai 1902. Hän piti kauniista vaatteista, hatuista, leningeistä, joiden röyhelöt oli kunnolla silitetty. Aikuisena hän oli aktiivinen martta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista.