tag:blogger.com,1999:blog-78949681227123675692024-03-01T17:24:24.780+02:00Habitus miserabilis69 vuotiaan kurttuisen naisen juttuja. Olen ollut yrittäjä noin 35 vuotta. Minua kiinnostaa minkälaista on elää vammaisena ihmisenä ja kirjoitan mielelläni aiheesta lehtijuttuja. Viimeaikoina olemme Jaskan kanssa hidastaneet, hän meloo ja minä kirjoitan ja sometan tilauksesta. Emme ole ikinuoria, mutta vanheneminenkin on mielenkiintoista. Terveisin, RiittaRiittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.comBlogger189125tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-91038764434106976872024-03-01T17:07:00.002+02:002024-03-01T17:23:51.390+02:00Ihminen on vain turhuutta ja heijastusta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhISTQIcMA8Tl3Ob9ipODTxsNdeP3Nm_l7tT_mAyYcl0tDHP8iGPnlE5ZMtmuBH496MVLI2o161x1vMpzQRVoYs98zc86ER7fz3fE3V7uBKcg4sRZUY14IUZmVv-hlHQP6obJzIB2fD_XKuJmt0oMR_-vqpFGgjtiI7CMDMJ9xI2XMFxW808eO8ten7beo/s1717/W_Peili_03.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1717" data-original-width="1417" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhISTQIcMA8Tl3Ob9ipODTxsNdeP3Nm_l7tT_mAyYcl0tDHP8iGPnlE5ZMtmuBH496MVLI2o161x1vMpzQRVoYs98zc86ER7fz3fE3V7uBKcg4sRZUY14IUZmVv-hlHQP6obJzIB2fD_XKuJmt0oMR_-vqpFGgjtiI7CMDMJ9xI2XMFxW808eO8ten7beo/w330-h400/W_Peili_03.jpg" width="330" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="color: #e69138; font-family: georgia; text-align: left;"><b>Olin vieraan naisen</b></span><span style="font-family: verdana; text-align: left;"> kanssa hississä ja vilkaisin hissin peiliin. Pienen tauon jälkeen nainen sanoi: "Mä en koskaan katso itseäni hissinpeilistä." Hämäännyin – hän oli huomannut, että minä katsoin ja hän koki asiakseen kommentoida. On totta, että jos olemme vieraiden ihmisten kanssa hississä, varsinkin jos meitä on enemmän, emme katsele itseämme peilistä, paitsi ehkä salaa. Hississä peilailu muiden nähden on ikään kuin liian henkilökohtaista. Tuntuu hassulta, jos joku hiljaisen hissimatkan aikana katsoo peiliin, korjailee pipon asentoa tai jopa tarkistaa onko hampaiden väliin jäänyt jotain. Mutta jos mies korjaa solmiota, se ei ole noloa, hän on muka menossa tärkeisiin. Jos nainen katsoo, ettei hänellä ole huulipunaa hampaissa, se on turhamaista ja herättää ajatuksen, että olisi nyt katsonut tonkin valmiiksi vessan peilistä. Kun olemme hississä yksin, voimme tarkistaa ihan rauhassa kaikki. </span></div><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqqEQ5LPrUSGHoOtehSgYopE2kTJt3aEhWQYfWeRqKN3qybKiHbSdd3IdhNJI-pFLULT1ojJEC69YAsaOU1n39S6LXWqUQkvKw4bNjDHcqinjbJxvl3ncfGnEvqoLrlIqeYiumoY4BLMv7Bagc0LF2Yx_VyJCFARookYdK3qg8jDollU_IXpkYKxYkM14/s2630/W_Peili_05.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2630" data-original-width="2616" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqqEQ5LPrUSGHoOtehSgYopE2kTJt3aEhWQYfWeRqKN3qybKiHbSdd3IdhNJI-pFLULT1ojJEC69YAsaOU1n39S6LXWqUQkvKw4bNjDHcqinjbJxvl3ncfGnEvqoLrlIqeYiumoY4BLMv7Bagc0LF2Yx_VyJCFARookYdK3qg8jDollU_IXpkYKxYkM14/w398-h400/W_Peili_05.jpg" width="398" /></a></div><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Ärsyynnyin naisen</b></span><span style="font-family: verdana;"> kommentista ja mieleni teki sanoa, että minäpä katson, oikein tuijotan aina koko hissimatkan. Se on itseasiassa totta, minä katselen itseäni hissin peilistä. Mutta nössönä en vastannut naiselle mitään, poistuimme hissistä hiljaisuuden vallitessa. Näin jälkeenpäin minulla on asiasta paljonkin sanomista, kuten huomaatte.<br /><br />Hissiselfieitä en ole vielä ottanut, mutta jos osun hauskaan hissiin, niin aion kokeilla. Vessanpeiliselfieitä olen kyllä ottanut.</span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">On tavallaan outoa kokea vielä 2000-luvulla paheksumista siitä, että katselee itseään peilistä. Historian mukaan meillä on ollut peilejä vähintään 1500-luvulta alkaen ja ennen sitäkin ihmiset katselivat miten heidän kuvansa heijastui metallista tai veden pinnasta. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kiersin kodin ja laskin, että minulla on kotona noin 18 peiliä. Olen varmaan jokaisesta katsonut itseäni. Haluaisin vielä venetsialaisen kristallipeilin, mutta jos pitäisi valita peili tai hauska reissu, valitsen reissun. Hintaluokka on suht sama.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfjBZv3vIbXV_vEeoWQrIDBm-O4TkLVAphjbf9yXWoQj1k4hyphenhyphen-sjE1zuzGYawvLAjfKvFEckPYPG4W-a2-uLXLW8Hb63NhQaqLKihIeG_wUBkYc_Spxk3wnGIMCO9s_jN8BO3oeg49Qa74OZkDD3I6XVWp5bMo6IchaxDFo4Z9m86EzWwVrxmt-qOeSbk/s3648/W_Peili_01%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="2736" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfjBZv3vIbXV_vEeoWQrIDBm-O4TkLVAphjbf9yXWoQj1k4hyphenhyphen-sjE1zuzGYawvLAjfKvFEckPYPG4W-a2-uLXLW8Hb63NhQaqLKihIeG_wUBkYc_Spxk3wnGIMCO9s_jN8BO3oeg49Qa74OZkDD3I6XVWp5bMo6IchaxDFo4Z9m86EzWwVrxmt-qOeSbk/w300-h400/W_Peili_01%20(1).jpg" width="300" /></a></div><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #e69138;">Suurin osa</span> </b></span><span style="font-family: verdana;">ihmisistä ottaa ns. peili-ilmeen. Se voi olla kulmakarvojen kohottamista tai pään kääntö "kauniimmalle" puolelle tms. Sen huomaa ihmisten ottamista Instan peiliselfieissä, jos ei ole hoksannut omaansa. Mietin jo sellaista performanssia, jossa ihmisryhmä isossa hississä kääntyy yhtäaikaa peiliin päin ja jokainen ottaa oman peili-ilmeensä. Sitten he kääntyvät peilistä pois ja ovat kuten tavallisesti. Väitän, että ne kaksi kuvaa olisivat aivan erilaisia. </span><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgedBZ2zQ0o5vV-ngcnABLHv6wGeV1wqqcLEXLnWtgqLrtsxlsxUF7U7Kd8fG_Wfk0zdkmagyw9m8l_DknmpVNUEsO7g2tSBxEB0nGLrtftpZhCjgmlSfbXMDObB3k5pdzIHu9ySV0e6foteQoF_RWTs7c5GkNtsqSfADvATJAzpwnst5Kbquv1rkkjJ18/s4000/W_Peili_04.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgedBZ2zQ0o5vV-ngcnABLHv6wGeV1wqqcLEXLnWtgqLrtsxlsxUF7U7Kd8fG_Wfk0zdkmagyw9m8l_DknmpVNUEsO7g2tSBxEB0nGLrtftpZhCjgmlSfbXMDObB3k5pdzIHu9ySV0e6foteQoF_RWTs7c5GkNtsqSfADvATJAzpwnst5Kbquv1rkkjJ18/w400-h300/W_Peili_04.jpg" width="400" /></a></div><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Peileistä ja seksistä</b></span><span style="font-family: verdana;"> voisi kirjoittaa pitkään, mutta te saatte kuvitella ne jutut ihan itse. Casanova kuulemma saatteli uuden valloituksensa kahdeksankulmaiseen huoneeseen, joka oli upotettu ja ripustettu täyteen peilejä. </span><p></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-24774021306692211642024-01-06T18:06:00.000+02:002024-01-06T18:06:27.392+02:00Vuoden väri 2024<p><span style="background-color: white; white-space-collapse: preserve;"><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Joka vuosi Pantonen</b></span><span style="color: #050505; font-family: verdana;"> väri-instituutin asiantuntijaraati valitsee vuoden värin. Tänä vuonna se on pehmeän persikkainen Peach Fuzz, PANTONE 13-1023. </span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZB5wbg7kvzevIa0Mzl2iZ2yP9QEM3OVg1aZozvn_5THaHWz4ALZihEtoh9mqLC_pxfPA86LY16Fn8Dw9bvRM9DFtM-gh8d9qRTM_hWg5LUCNwZAIBbxe4s2nn2t3X7NRQqUg3n1Dm_rzOZlsvNLuu6IldPVyBOineguhptYiP9Hdi3U7SqJn5mXtlJvY/s2925/IMG_20240105_194405%20kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2925" data-original-width="2925" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZB5wbg7kvzevIa0Mzl2iZ2yP9QEM3OVg1aZozvn_5THaHWz4ALZihEtoh9mqLC_pxfPA86LY16Fn8Dw9bvRM9DFtM-gh8d9qRTM_hWg5LUCNwZAIBbxe4s2nn2t3X7NRQqUg3n1Dm_rzOZlsvNLuu6IldPVyBOineguhptYiP9Hdi3U7SqJn5mXtlJvY/w400-h400/IMG_20240105_194405%20kopio.jpg" width="400" /></a></div><span style="background-color: white; color: #050505; white-space-collapse: preserve;"><p><span style="font-family: verdana;">Se miten väri valitaan perustuu luultavasti megatrendien ja heikkojen signaalien analysointiin ja tulkitsemiseen.</span></p></span><p></p><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #050505;">Pantonen <a href="https://www.pantone.com/articles/color-of-the-year/what-is-peach-fuzz">toimitusjohtaja </a></span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.pantone.com/articles/color-of-the-year/what-is-peach-fuzz">Leatrice Eiseman</a></span></b><span style="color: #050505;"> sanoo, että Peach Fuzz välittää ystävällisyyden ja yhteisöllisyyden tunteita ja se korostaa haluamme olla muiden kanssa tai nauttia hiljaisista hetkistä. Koska elämme myllerrysten </span><span style="color: #050505;"><a style="color: #385898; cursor: pointer;" tabindex="-1"></a></span><span style="color: #050505;">aikaa, tarvitsemme myötätuntoa ja mielikuvaa rauhallisemmasta tulevaisuudesta. Se on kuulemma väri, joka myös lohduttaa, keskittyy kehon ja sielun hoitamiseen ja tuo kauneutta digitaaliseen maailmaan.
</span></span></div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto"><span style="font-family: verdana;">Värien selitykset ja kuvailut ovat melko pitkiä ja tämän värin kohdalla erityisen runollisia.</span></div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto"><span style="font-family: verdana;">Ensimmäiseksi katsoin omaan vaatekaappiini, koska vuoden väri on aina tulevien trendien ykkösväri. Jostain syystä väri toi mieleeni vanhojen naisten alusvaatteet, mutta minulta ei löytynyt edes tämän värisiä mummokalsareita. Muistattehan Bridget Jonesin kuuluisat granny pantsit? Äärettömän mukavat päällä ja onhan minullakin niitä mustina. </span><span style="font-family: inherit; font-size: 18.75px;">
</span><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="font-family: inherit; font-size: 18.75px; margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn0W8hu3UjhAIs4d_qfPP0jpOJc2gMy6zcxZqVkml8pBwt553x6lzYBmVpDo3lE63flvE2ty0ZrGl9qZyD-UPgFphX9rT9T_ZQmDJ6dNVQCpSChxXacuUFwgB9REfrYteMITQD_rTQ5eNfZg_bsafTvSAvSD_fKNxF1KiJRaxbLXthg_fqKCHd6NLBMuQ/s630/Jenny_Saville_-_Flickr_-_Diego_Carannante.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn0W8hu3UjhAIs4d_qfPP0jpOJc2gMy6zcxZqVkml8pBwt553x6lzYBmVpDo3lE63flvE2ty0ZrGl9qZyD-UPgFphX9rT9T_ZQmDJ6dNVQCpSChxXacuUFwgB9REfrYteMITQD_rTQ5eNfZg_bsafTvSAvSD_fKNxF1KiJRaxbLXthg_fqKCHd6NLBMuQ/w318-h400/Jenny_Saville_-_Flickr_-_Diego_Carannante.jpg" width="318" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jenny Saville, Torso, 2004-2005</td></tr></tbody></table></div><div dir="auto" style="font-family: inherit; font-size: 18.75px;"><br /></div><div dir="auto"><span style="font-family: verdana;">Peach Fuzz on mielestäni hyvin lihaisa väri. Sen mehevyyttä löytyy esimerkiksi Jenny Savillen teoksista ja Patricia Piccininin hahmoista. Suomalainen taiteilija Emma Ainala pitää myös tästä väristä, mutta usein se taittuu hempeämmin pinkkiin. </span></div></div><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"><div dir="auto"><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; font-size: 18.75px; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm8yBXk0X4bibdy8UeMbFHTJAbM554N2ZMQUkY1gKEH13CIR8ekw_kwfNsdjS8GrvXEI8aI7rY2uYYc0_nPBDHLjO_vX5nxUeannTTn9yMTNqujKZ1Yw7Nww2gUb7LTFg7vHFoMkeNF2HLbei9vzz7GNoMuVJoSf2bQDEVo1t9tVFnfA0PQjxfUmUh24E/s1040/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-6%20kello%2016.04.30.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1040" data-original-width="986" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm8yBXk0X4bibdy8UeMbFHTJAbM554N2ZMQUkY1gKEH13CIR8ekw_kwfNsdjS8GrvXEI8aI7rY2uYYc0_nPBDHLjO_vX5nxUeannTTn9yMTNqujKZ1Yw7Nww2gUb7LTFg7vHFoMkeNF2HLbei9vzz7GNoMuVJoSf2bQDEVo1t9tVFnfA0PQjxfUmUh24E/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-6%20kello%2016.04.30.png" width="303" /></a>
</div><span style="font-family: verdana;">Lapsena halusin aina ihonvärisiä puukyniä, niissä oli jotain hienoa. Ehkä se johtui siitä, että lempipuuhaani oli värittää romanttisia sarjakuvavihkoja. Suomessa ne olivat mustavalkoisia ja mielestäni paljon kivempia kuin oikeat värityskirjat. </span></div><div dir="auto"><span style="font-family: verdana;">Sarjiksissa oli tietysti paljon lähikuvia ja ihonväriset puukynäni olivat kovassa käytössä.
</span><span style="font-family: inherit; font-size: 18.75px;">
</span><div class="separator" style="clear: both; font-family: inherit; font-size: 18.75px; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSC4yqApKonimchTlT2upv0ci8jVMeBABObf34gizxgMhecTtENFuXHKtmFJAganByFT87spgvIo7_L5Jv-uWws9VK40M15-YjSju9RdUXmjedJMq97cdTUGCNV6gr7t_SMI5G4cwdbceqBsGAUA0drx6ueLIrfwoFv0H1hOJ8b0setD98GLU23-7Beno/s1440/417692228_10160217354677815_5592012619664166977_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSC4yqApKonimchTlT2upv0ci8jVMeBABObf34gizxgMhecTtENFuXHKtmFJAganByFT87spgvIo7_L5Jv-uWws9VK40M15-YjSju9RdUXmjedJMq97cdTUGCNV6gr7t_SMI5G4cwdbceqBsGAUA0drx6ueLIrfwoFv0H1hOJ8b0setD98GLU23-7Beno/w400-h400/417692228_10160217354677815_5592012619664166977_n.jpg" width="400" /></a>
</div><span style="font-family: verdana;">Jotain persikkaisia tavaroita löysin kodistani. Taideteollisen myyjäisistä taiteilija Hemuloordilta ostamani silmän, nännin näköisiä rintakoruja, hammaskeijurasian, ihonvärisiä kyniä, hammastahnatuubin, Jaskan äidin maalaaman maljakon ja uskoisin, että lankalaatikossa on jotain tuon sävyistä puuvillalankaa. </span></div></div><br />Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-86695928331930613512024-01-04T02:16:00.006+02:002024-01-04T12:30:58.665+02:00Luumuiset jälkiruoat <span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Kälyni Hanna</b></span><span style="font-family: verdana;"> teki joka joulu Katariinan luumuja. Hannan kuoleman jälkeen heräsi huoli perinteen jatkumisesta. Kuka nyt tekisi joulupöytään Katariinan luumuja?
Hapuilevien vuosien jälkeen, pienen mutkan kautta, Hannan käsin kirjoittama resepti tuli minulle. Minun tekemäni Katariinan luumut hyväksyttiin, vaikka olinkin lorauttanut niihin espanjalaista brandyä enkä aitoa konjakkia kuten Hanna. Sain jopa kehuja siitä, että olin todellakin täyttänyt jokaisen luumun, enkä oikaissut missään.
<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm9S2-4j8qOM_S-PFt_MGL29UJZoHgwbqG2o549YCkW0_ajzgQWIkSwQZsqf6oZqnld6hy1irg1-7U08LToIni-SWNO6RxDm_p5_4fbY8AiqNCfP4rXtEvsF7tnbnhMT-tnf2pSTbu7ytWmIdhYFqeb8S1Ed182s4lFXLbeVenkO400un_yAu5U_8-aoU/s3648/Katariina.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="2736" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgm9S2-4j8qOM_S-PFt_MGL29UJZoHgwbqG2o549YCkW0_ajzgQWIkSwQZsqf6oZqnld6hy1irg1-7U08LToIni-SWNO6RxDm_p5_4fbY8AiqNCfP4rXtEvsF7tnbnhMT-tnf2pSTbu7ytWmIdhYFqeb8S1Ed182s4lFXLbeVenkO400un_yAu5U_8-aoU/w300-h400/Katariina.jpg" width="300" /></a></div></span><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Väskynä
</b></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Kuivatut luumut ovat ruotsiksi katrinplommon tai sviskon, josta suomen kielen sana väskynä on vääntynyt. Kuivatut luumut kaupan pusseissa ovat usein hyvin makeaa lajiketta, Prunus domesticaa ja ne tulevat meille Kaliforniasta tai Chilestä. Alun perin luumut saapuivat läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa kasvatettiin luumuja. <br /><br />Väskynäsoppa tarkoittaa luumukiisseliä, mutta paikkakunnasta ja kiisselin tekijästä riippuen siinä voi olla rusinoita tai sekahedelmiä. Joulun aikaan se maistuu monelle riisipuuron kera. </span><br /><br /><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Myyränpesä
</b></span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Katriinan luumuistakin on erilaisia versioita. Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta löytyy vastaavanlainen jälkiruoka nimellä Myyränpesä. Hassu nimi tulee ajatuksesta, että ryppyiset luumut ovat kuin pieniä myyriä, jotka ovat piilossa mullan alla. “Multa” on kermavaahtoa ja suklaaraastetta, joka peittää luumut. Sparre ripotteli suklaaraasteen joukkoon myös raastettua ruisleipää. <br /><br />Ruotsistahan Katriinan luumut ja myyränpesä, mullvad dessert, ovat tulleet meille. Siellä luumut täytetään manteleilla tai mantelimassalla ja ne peitetään kerma- tai vaniljahyytelöllä. <br /></span><br /><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Lurituri</b></span><br /><span style="font-family: verdana;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnuV8DpAcOQqQX8ls-tdY8cOvi0zVUteXc-xceOoJ-M-gvW6hpVyAemz4BL6osbv2H_YohGAqpjGWGaPUMuudOsgQvbod5_pWRTdPnSfzo4pAzbK_PmXi8xvjacf2K1JH5vwZK3iFMKXxw-o1hqGR776AQY5zBYKilMYapgeipCG4Y27BZ_-XnNvH6GjA/s1181/Lurituri.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1181" data-original-width="658" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnuV8DpAcOQqQX8ls-tdY8cOvi0zVUteXc-xceOoJ-M-gvW6hpVyAemz4BL6osbv2H_YohGAqpjGWGaPUMuudOsgQvbod5_pWRTdPnSfzo4pAzbK_PmXi8xvjacf2K1JH5vwZK3iFMKXxw-o1hqGR776AQY5zBYKilMYapgeipCG4Y27BZ_-XnNvH6GjA/w103-h185/Lurituri.jpg" width="103" /></a></div>Bloggari <a href="https://amalfinsitruunat.blogspot.com/2015/01/kirjoja-ja-ruokaa-myyranpesa.html">Amalfin sitruunat</a> kertoi tammikuussa vuonna 2015 todella hauskan tarinan myyränpesästä, joka oli Luriturin lempiruoka. Lurituri oli kirjailija Gunnel Linden kirjoittama lastenkirja vuodelta 1959. Se on tuttu monelle minun ikäpolveni edustajalle. Siteeraan tässä suoraan Amalfin sitruunoiden blogista: </span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">– Ja nyt syödään syntymäpäiväruokaa, sanoi Lurituri. Hän asetti suuren lautasensa laatikkopöydälle.
</span><br /><span style="font-family: verdana;">– Mitä se on? kysyi Sirkkuliisa.
</span><br /><span style="font-family: verdana;">Lurituri vastasi:
</span><br /><i><span style="font-family: verdana;"><br />En yhtään lasta maailmassa tiedä,
</span><br /><span style="font-family: verdana;">joka ei kermajäätelöä siedä,
</span><br /><span style="font-family: verdana;">ja toiset hyytelöä rakastaa.
</span><br /><span style="font-family: verdana;">Vaan minä tiedän vielä parempaa!
</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">On mulla lempiruoka "myyränpesä"
</span><br /><span style="font-family: verdana;">se maistuu, oli talvi taikka kesä.
</span><br /><span style="font-family: verdana;">Ja aivan multa kasalta se näyttää,
</span><br /><span style="font-family: verdana;">kun suuren vadin pöydällä se täyttää.
</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Sen kasan alla asuu myyräkansa
</span><br /><span style="font-family: verdana;">- on marenkia kasa kokonansa,
</span><br /><span style="font-family: verdana;">sen päällä vispattuina kermapilvet,
</span><br /><span style="font-family: verdana;">ja kaiken kattaa mustat suklaakilvet.
</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Ja mitä nämä myyrät ovat oikein?
</span><br /><span style="font-family: verdana;">Luumuja kurttunaamoin soikein.
</span><br /><span style="font-family: verdana;">Ne löydät pesän alta syvältä.
</span><br /><span style="font-family: verdana;">No, eikös kuulostakin hyvältä?
</span></i><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Ja sitten Sirkkuliisa ja Lurituri ja Hömppö söivät myyränpesää rappusten alla, kunnes ei enää ollut yhtään ainoata marenkia eikä tippaakaan vispattua kermaa eikä muruakaan suklaata jäljellä.
</span><br /><br /><span style="font-family: verdana;">Luriturin myyränpesäherkussa oli siis vielä marenkiakin. </span><br /><br /><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Äitini Ruth</b></span><span style="font-family: verdana;"> oli suomenruotsalainen, joka oppi ruoanlaittoa ja suomea vasta, kun hän oli Englannissa piikomassa ennen toista maailmansotaa. Siellä hän tapasi suomalaistyttöjä. Mamma Ruthin suomenkieli oli vähän kankeaa aika pitkään. Löysin hänen reseptivihostaan tämän samaisen jälkiruoan, mutta hän oli kirjoittanut: Jälkiruoka “Myyränperä”.
<br /></span><br /><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Kälyni Hannan Katariinan luumut </b></span><br /><br /><div><span style="font-family: verdana;">– Kivettömiä kuivattuja luumuja noin 6 kpl / henkilö (vähintään) </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Liota ainakin 2 tuntia. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Laita luumut kattilaan ja lisää vettä kunnolla; vaikka 2-3 cm yli luumujen pinnan.
– Sokeria (aika paljon; sitä voi lisätä) aloita varovasti. (Noin 1,5-2 dl / luumupussi)
– Puolikas sitruuna / luumupussi. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– 2 kanelitankoa / luumupussi </span></div><div><span style="font-family: verdana;">Keitä luumuja 5-10 minuuttia; ehkä; <br />luumut eivät saa olla liian pehmeitä; 5 minuuttia riittää!! </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Jäähdytä luumut liemessä. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Kuorittuja manteleita. Laita jokaiseen luumuun manteli. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Lado täytetyt luumut putipuhtaaseen purkkiin; kaada lientä päälle. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Lisää konjakkia (ei liikaa) maun mukaan “glunts glunts...” </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Säilyy viikon; parhaat samana päivänä. </span></div><div><span style="font-family: verdana;">– Tarjoa kermavaahdon kera.
<br /></span><br /><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Eva Mannerheim Sparren Myyränpesä
<br /></b></span><br /><span style="font-family: verdana;">Kuivattuja luumuja. Manteleita. Raastittua suklaata ja ruisleipää.
<br /><br />Luumut pannaan joksikin tunniksi veteen likoon, keitetään sitten pehmeiksi ja niistä poistetaan kivet. Kivien sijaan pannaan manteleita.
<br /><br />Luumut asetetaan kulhoon, peitetään vahvalla kuohukermakerroksella ja päälle ripotellaan raastittua suklaata ja ruisleipää. <br /><br />Vaniljakiisseliä sopii kaataa luumuille, ennen kuin ne peitetään kermalla.
</span><br /><br /><span style="color: #e69138; font-family: georgia;"><b>Mamma Ruthin Myyränperä</b></span></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_L4E_9r4l_rc45jsExF3HrzDD3KgJBSYEYWa2F35ZvE8uuRYx1bGFKb4oa7dscaLUBOw4DL8ia_PA7Zs7DOD9mZh_CR3Nbl1bFSQTm_kWcW37JzIpymPaANzgNWGq2yEGHwhXSJ5t0Vk8Mg9SRIThMllBBN-l47I6E9xo0plo1-gEWmnG8w8zL5xiYpU/s3648/Myyranpera.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="2736" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_L4E_9r4l_rc45jsExF3HrzDD3KgJBSYEYWa2F35ZvE8uuRYx1bGFKb4oa7dscaLUBOw4DL8ia_PA7Zs7DOD9mZh_CR3Nbl1bFSQTm_kWcW37JzIpymPaANzgNWGq2yEGHwhXSJ5t0Vk8Mg9SRIThMllBBN-l47I6E9xo0plo1-gEWmnG8w8zL5xiYpU/w480-h640/Myyranpera.jpg" width="480" /></a></div>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-58014539442610808032021-08-21T22:34:00.002+03:002021-08-21T22:37:15.548+03:00Ensimmäinen kipumuisto<p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWr8_a4LbAMrJGNf54A4Moiln3jJr2rbyx166YbAa_P0db5Co_W-iZIP5ZoD0BTiGviiu1zTvwwSCc6A7qVqOSxNUIF9HvaB3er25RJjDSmpn7PjIClJLvT3E9pPWA4XxorYMKKFAknp8/s1699/Mina%25CC%2588itte.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1699" data-original-width="1276" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWr8_a4LbAMrJGNf54A4Moiln3jJr2rbyx166YbAa_P0db5Co_W-iZIP5ZoD0BTiGviiu1zTvwwSCc6A7qVqOSxNUIF9HvaB3er25RJjDSmpn7PjIClJLvT3E9pPWA4XxorYMKKFAknp8/w300-h400/Mina%25CC%2588itte.jpg" width="300"></a></span></div><span style="font-family: verdana;">Ensimmäinen kipumuistoni on noin vuoden 1959 kesältä. Olimme perheen kanssa Leppävaarassa Mummin ja Fafan huvilalla. Minulla oli naapurissa kavereita, joiden kanssa kävin leikkimässä. Olimme piilosilla ja talon takana kompastuin ja kaaduin. Jalkaan sattui oudosti.<br><br>Itkin enkä päässyt ylös ja joku leikkikavereistani juoksi hakemaan aikuisen apuun. Hän kantoi minut huvilamme kuistille ja pani minut istumaan penkille. Isä taisi arvata mitä jalalle oli tapahtunut ja kuistilla syntyi kalabaliikki – mummi, vanhempani, täti ja setä ihmettelivät kuinka minut saataisiin lääkäriin. Leppävaara oli siihen aikaan maaseutua. Kaikki ymmärsivät, että nyt minuun oli sattunut niin pahasti, ettei kukaan alkanut tutkia bussiaikatauluja. Busseja kulki muutenkin harvakseltaan ja pysäkille oli reilusti matkaa. <br><br>Autoa meillä ei ollut. Sedällä oli liiterissä sivuvaunullinen moottoripyörä, mutta sitä ei edes harkittu. Ambulanssia ei ollut tapana soittaa, ellei ollut aivan hengen lähdöstä kyse. Itkin sen verran äänekkäästi, että kävi selväksi etten ollut kuolemassa. Vanhempani tilasivat taksin ja äiti vei minut lasten tapaturma-asemalle Helsinkiin. Sääriluuni oli murtunut tai poikki, kuten silloin sanottiin. Sillä reissulla minut otettiin ensimmäisen kerran osastolle Auroran lasten sairaalaan. <br><br></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJHYUiTRj4Ta_dTjsKGlD6Li1rOJNm_UvPmZE40tLhAgsEXNKlnWIRKVqEAF-zyLGhp-8FCLQfQ8yXnLYQ-8Bbh4t5RbzyKqS3axrrFv2rUW3ONnL8Vt9nMH92Lqmy77Q2W0cJ2pdOrqM/s1701/Mamma.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1276" data-original-width="1701" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJHYUiTRj4Ta_dTjsKGlD6Li1rOJNm_UvPmZE40tLhAgsEXNKlnWIRKVqEAF-zyLGhp-8FCLQfQ8yXnLYQ-8Bbh4t5RbzyKqS3axrrFv2rUW3ONnL8Vt9nMH92Lqmy77Q2W0cJ2pdOrqM/w640-h480/Mamma.jpg" width="640"></a></div><p><span style="font-family: verdana;">Muistan luunmurtuman aiheuttaman erityisen kivun, joka valitettavasti tuli vuosien varrella liiankin tutuksi. Kun luu murtuu, kipu on aivan erilainen kuin muut kivut. Mielestäni murtumakipu tuntuu sakealta ja se täyttää tajunnan kuin salamanisku. Näkökenttä supistuu ja todellisuus muuttuu jotenkin toiseksi. Kasvojen ja kaulan ihosta purskahtaa kylmä hiki. Äitikin kertoi, että aina, kun minulla oli luunmurtuma, otsani oli kylmä ja kostea. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ilmeisesti ne ovat shokkitilan aiheuttamia oireita, mutta kertaakaan nämä tuntemukset eivät ole olleet väärässä, aina on löytynyt luun murtuma. Oireet ovat tosin lievempiä, kun pienet luut murtuvat, kuten sormet, varpaat tai jalkapöydän luut. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Yllättäen sain asialle tieteellisen selityksen tv-sarjasta <a href="https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000008177104.html" target="_blank">Professori T.</a> Siinä Cambridgen yliopiston rikosoikeudellinen professori Tempest selittää miksi näkökenttä supistuu trauman yhteydessä: <i>“Hypotalamuksen signaalin seurauksena alkaa erittyä kortisolia, joka johtaa tunnelinäköön.”</i></span></p><p><span style="font-family: verdana;">En ole koskaan laskenut murtumiani, mutta niitä on ollut kymmeniä. Lapsena usein, murrosiässä harvemmin ja aikuisiän selvisin vain muutamilla melko pienillä murtumilla. Suurin murtuma tapahtui, kun olin 60-vuotias. Siitä olen kirjoittanut tänne <a href="https://habitusmiserabilis.blogspot.com/2016/03/todellisuuden-pikakurssi.html" target="_blank">blogiin maaliskuussa 2016</a>. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b>Traumaterapiaa kotikonstein</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Vanhemmiten kaikkien ihmisten vartalot muuttuvat. Perussairauteni, <a href="https://oi-yhdistys.fi/" target="_blank">osteogenesis imperfectan </a>vuoksi, minun vartaloni muuttuu nopeammin kuin monen muun. Skolioosi painaa minut kumaraan ja olen lyhentynyt monta katkeraa senttiä. Valitin sitä kerran nuoremmalle tyttärelleni, joka vain vilkaisi ylös puuhistaan ja tokaisi: <i>“Vittumaisuus tiivistyy.”</i></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ikä vääntää kuluneet nikamat enemmän kierteelle ja ahtaalle jäävät hermot tekevät öistä tai päivistä vaikeita. En aina pysty makaamaan sängyssä suorana, en kyljelläni enkä missään nimessä vatsallani. Kaikki entinen sängyssä viihtyminen, lojuminen, lukeminen, syöminen ja netissä roikkuminen on muuttunut epävarmaksi. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Kivut ja unen puute ovat hyydyttäneet huumorintajuni ja jaksamisen. Välillä tuntuu, että muistikin pätkii. Tavallisesti nukun selälläni, välillä jalat kuutionmuotoisen psoastyynyn päällä. Ilman tukevaa annosta erilaisia kipulääkkeitä en aina pystyi siihenkään. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jotkut, joilla on sama sairaus kuin minulla, ovat purkaneet sairauden ja kipujen aiheuttamia tuntoja traumaterapiassa ja saaneet siitä apua. Itse en ole vielä valmis siihen. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kipulääkärini kehoituksesta, tarkoitukseni on kirjoittaa kivusta ja siihen liittyvistä muistoista ja ajatuksista. Lääkärini ei varmaan tarkoittanut blogia, vaan enemmänkin päiväkirjamaista tajunnanvirtaa, mutta yrityksistä huolimatta, se ei tule minulta luontevasti. </span><span style="font-family: verdana;">Yritän nyt olla tottelevainen potilas ja kokeilen, josko kirjoittaminen olisi minulle sopivaa traumaterapiaa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b>Kipsattuna kesäkuumalla</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Helteillä nuokuin koneella ja roikuin Facebookissa. Yritin muistella onko minulla ollut jonain kesänä murtuma ja oliko se kipsattu. Lämpimässä säässä kipsi on harmillisen kuuma. </span><span style="font-family: verdana;">En muista onko minulla ollut, mutta muistan, että isälläni on. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Aikoinaan hän mursi kesällä olkavartensa. Isä kompastui Kaivopuiston shakkikentällä takanaan olleeseen hevoseen. Hänellä oli tapana pelata Kaivopuistossa puistoshakkia paikallisten ukkojen kanssa. Nappulat olivat melkein pikkulapsen kokoisia ja shakkilauta oli laatoitettu hiekkakentän reunaan. Isän olkavarsi kipsattiin ja käsi pantiin kantositeeseen. Hän pääsi taas takaisin pelikentälle. Shakki vaati vain terävää päätä ja isoja nappuloita saattoi työntää yhdellä kädellä ja auttaa tarvittaessa vaikka jaloilla. Vähän kömpelömpää se oli, mutta hauskempaa kuin kotona istuminen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Iltaisin isä luki dekkareita, poltteli pilliklubia ja rapsutteli sukkapuikolla kutisevaa kättä kipsin alta. Se on taitolaji, joka pitää tehdä varovasti. Jos kipsin alla iho menee rikki, pienikin haava tulehtuu helposti ja kipsi pitää poistaa ja kipsata uudestaan. Se on vähän noloa meille puoliammattilaisille kipsin alta rapsuttelijoita. Voin kehua olevani siinä lajissa taitava, osaan rapsuttaa varovasti sekä sukkapuikolla, että metalliviivottimella. </span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-83154472836444553702021-08-21T22:04:00.000+03:002021-08-21T22:07:22.964+03:00Tukilinjan blogijuttu 15<p><span style="font-family: verdana;">Siirrän tänne Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1219" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjJLBJOEvmDBg9a8fXXfdAFUfMdZhtCNAFRMlHkdmMOLH5QK8VumoEXXb-2VN76Cy-R_ttj2ZYPRb_omNmSxuP7tS7Blx4GMyyAodMtVOOsmCHJPP8203ZOEbShTz8zhjYNdHzkkyg48g/w640-h404/Rakas+ruoka.jpg" width="640"></div><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: x-small;">31.01.2021</span></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><b>Kaikki hauska on hyvä vatsalle!</b></span></p><p><b><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"></span></b></p><p><span style="font-family: verdana;">Nyt on tullut aika kiittää seuraajiani. Tämä on viimeinen Tukilinjan vierasbloggarijuttuni.<br></span><span style="font-family: verdana;">Kirjoitukseni otsikko on Muumimamman viisaus <b><span style="color: #666666;">Tove Janssonin</span></b> kirjasta Muumipapan urotyöt. Kuten Muumimammastakin, mielestäni ruoka on tapa ilmaista tunteita. Joskus ajattelen, että se on sukupolvikysymys, koska osaan paremmin tehdä läheisilleni hyvää ruokaa kuin leperrellä. Yhdistän mielessäni ruoan ja rakkauden.<br></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1503" data-original-width="1984" height="484" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmUzTKElsvQx4my66D6FodnJE0pi1Xj_ii8eufDUB1JOA-17GzsIhorCA8mVXL3wkHwVye9dFyfkADZPOlERH8Ekzq41GzRR_bl9w8xydLDx7ZrBqXItEvwiKpEoXV9jv3nFlW1XU7ZQk/w640-h484/aamiainen.jpg" width="640"></div><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Ruoanvalmistus, kattaus, tarjoileminen ja ateriointi ovat hyvin ilmaisuvoimaisia. Kaunis asettelu on jo puoliruokaa. Oman äitini tapa tehdä ruokaa, kertoi minulle lapsena millä tuulella hän oli tai oliko hän vain väsynyt työpäivän jälkeen. Lapsuuden kodissani puhuimme paljon ruoasta. Äiti kertoi ruokamuistoja lapsuudestaan ja matkoilta. Hän kertoi sukulaisista värikkäitä tarinoita ruoan kautta, se toi esiin heidän todellisen persoonansa. Muistan vieläkin erään tädin, joka äidin mielestä vain liotti siankylkeä kuumassa vedessä ja syötti sen perheelleen läskisoosina.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Oli myös jännittävää, kun äiti kesäisin kaatoi kylpyammeeseen ämpärillisen eläviä rapuja. Pimeässä kylpyhuoneessa ravut rapisivat pelottavasti ammeen pohjalla. Välillä niitä suihkuteltiin. Idea oli, että niiden suolet tyhjenevät ennen keittämistä, kun ne ovat olleet ammeessa jonkun aikaa. Eihän kukaan halua syödä ravunkakkaa.<br></span><span style="font-family: verdana;"><br>Viime viikolla viestittelin lapsuudenkotini naapurissa asuneen pojan, nyt jo eläkkeellä olevan miehen kanssa. Hän muisteli, että äitini oli pelotellut rapussa naapurin lapsia ravuilla. Voin hyvin kuvitella, kuinka äidillä on ollut saksiaan heiluttelevat ravut molemmissa käsissä: </span><i style="font-family: verdana;">“Ne tulevat napsaisemaan sinun nenäsi.”</i></p><p><span style="font-family: verdana;">Ei äiti mikään huippukokki ollut, mutta sitäkin yritteliäämpi. Se oli kuitenkin hän, joka istutti minuun rakkauden ruokaan ja ajatuksen siitä, että ruoka on paljon muutakin kuin ruumiin ravintoa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nykyisin mediat tulvivat ruokaohjelmia. Olen otollista kohderyhmää. Eniten pidän niistä, joissa reissataan ympäri maailmaa ja syödään mitä erikoisempia ruokia. En lakkaa ihmettelemästä ihmisten kekseliäisyyttä. Katson myös kaikki ruokiin liittyvät elokuvat mitä löydän. Viimeksi katsoin Netflixistä ranskalaisen leffan Makuja ja värejä. Siinä nuori Simone kerää rohkeutta kertoakseen vanhanaikaisille juutalaisvanhemmilleen lesboudestaan. Yllättäen hän kuitenkin ihastuu senegalilaiseen mieskokkiin. Elokuva ei ole Netflixin parhaasta päästä, mutta se on kepeä ja hauska. Opin siitä länsiafrikkalaisen mausteen, joka valmistetaan néré-puun hedelmien siemenistä. Maustetta kutsutaan Senegalissa nététouksi, Nigeriassa dawadawaksi ja Ghanassa sumbalaksi. Kun taas pääsen Kallion etnisiin kauppoihin, käyn kyselemässä tätä maustetta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Syvimmän vaikutuksen minuun on tehnyt tanskalainen elokuva <a href="https://www.youtube.com/watch?v=RDpnvLEcGt0" target="_blank">Ranskalainen illallinen</a> vuodelta 1987. Se perustuu <b><span style="color: #666666;">Karen Blixenin</span></b> novelliin Babetten pidot, kirjasta Kohtalotarinoita vuodelta 1958. Elokuva todistaa, että ruoka on aistillisuutta ja viettelystä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Babette on joutunut pakenemaan Pariisin kommuunin kukistumisen kahinoita Ranskasta Tanskaan Jyllannin saarelle 1871. Hän pääsee puritaanisen uskonnollisen yhteisön suojiin. Kun Babette on vuosia palvellut palkatta lahkon johtajan vanhoja tyttäriä, hän saa yllättäen arpajaisvoiton. Babette uhraa koko summan herkulliseen illalliseen, jonka hän haluaa valmistaa ja tarjoilla ahdasmielisille kyläläisille, jotka ovat siihen asti syöneet vain liotettua turskaa ja kuivasta, liotetusta ruisleivästä tehtyä puuroa, øllebrødiä. Keskenäänkin riitaiset ja kyräilevät kyläläiset osallistuvat valmiiksi paheksuen illallisille. He ovat tietysti ahneina ja uteliaina. Kyläläiset päättävät, että he syövät kuin heillä ei olisi makuaistia ollenkaan. En voi spoilata teiltä koko leffaa, jos päätätte hommata tämän ihanan elokuvan. Babette on ihminen, joka <i>“kykeni muuttamaan ruokailun rakkaussuhteeksi, jolloin ei enää pystynyt erottamaan toisistaan fyysistä ja henkistä ruokahalua.”</i></span></p><p><span style="font-family: verdana;">En valitettavasti löytänyt elokuvaa nettivuokraamoista, mutta dvd on ostettavissa nettikaupoista.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nuorempi tyttäreni on perinyt rakkauden ruokaan. Olin vähän hämmästynyt, kun hän ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen ei halunnut viettää vapaavuotta ja matkustella. Hän halusi talouskouluun ja sinne hän meni. Ei hän ammattia sieltä hakenut, vaan halusi omaksi ilokseen oppia ruoanvalmistuksen perusteet. Hän on meidän perheemme paras ruoanlaittaja. Hän osaa Sous de Vide -tyhjiökypsentämisen ja kokeilee kaikkia eteen tulevia raaka-aineita. Saan silloin tällöin WhatsApilla kuvia hänen upeista annoksistaan. Olen usein marissut, että miksi hän ei asu lähempänä, vanha äiti voisi livahtaa pöytään tuon tuosta. Vanhempi tyttäreni on puolestaan paras upeiden kakkujen tekijä. </span><span style="font-family: verdana;">Itse olen kuin oma äitini, innokas, mutta en niin taitava.<br></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="968" data-original-width="1219" height="508" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWySc5Bwo8HT7DOA-5OJBpyP5KqOaP1TgjTrU_e2B3H26SV5JcQe120wiFnYjpInfka8rRvowtpmW5OzfQ4USLnU1plYpSfCiSeyI5u1vf7-VQsLnbcWIdMfsCk266ELjgcu41apkNUyU/w640-h508/Nakkisoosi.jpg" width="640"></div><p><span style="font-family: verdana;">Uskon myös lohturuokaan. Kun olen ollut sairaalassa haaleiden sosekeittojen ja veteen keitetyn puuron varassa, alan haaveilla pihveistä, munasillileivistä, paistetusta kuhasta, muusista, jossa on täysmaitoa, voita ja muskottia, prinsessaleivoksista, kokonaisena paistetusta kanasta ja punaviinistä. Suklaasta ei yleensä ole pulaa, sitä kyllä usein tuodaan potilaalle.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tänä talvena jatkuvat koronauutiset ja vaarallisen liukkaat lumiset kelit ovat mielestäni aivan riittävä syy lohturuoalle. Harmaa taivas ja jatkuva lumisade vie minut keittiön suojaan. Katson jääkaappiin ja mietin mitä herkkuja tällä kertaa tekisi. Tai laiskuuden iskiessä selaan kännystä ruokalähettien tarjontaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kevättä kohti, iloa ja valoa! 🌷 Terveisin Riitta</span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-43847488859917549792021-08-21T21:44:00.000+03:002021-08-21T21:44:14.897+03:00Tukilinjan blogijuttu 14<p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Siirrän tänne Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqw1yAt7ylnW-R0yWOWV45PSv8JNdxlk0wpOWSASbzdfSKEsoJCksVFyr3Jv0ELiC-ratEUmzxt2Y6Ki-iVL2pT76bZ1vXacPvPJpCHj5mkXHas4yFnN4H-AQ1GFbBb528Bml3ikRnj_8/s2048/TENS+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1290" data-original-width="2048" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqw1yAt7ylnW-R0yWOWV45PSv8JNdxlk0wpOWSASbzdfSKEsoJCksVFyr3Jv0ELiC-ratEUmzxt2Y6Ki-iVL2pT76bZ1vXacPvPJpCHj5mkXHas4yFnN4H-AQ1GFbBb528Bml3ikRnj_8/w640-h404/TENS+%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div><br /><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br /></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: x-small;">27.01.2021</span></span></p><p><span style="color: #3d85c6; font-family: verdana; font-size: medium;"><b>TENS-laitteella sähköä kipukohtiin</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Puhelimessani herätystä toimittava linnunliverrys tunkeutui uneen ja luulin, että se kuuluu juoneen, mutta ei. Aikaisen ylösnousun syy oli lääkärin vastaanotto HUSin fysiatrian polilla. Miksiköhän sairaaloissa kaikki asiat tapahtuvat kukonlaulun aikaan?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kun viimeksi olin osastohoidossa Töölön sairaalassa, touhu alkoi siellä kuuden ja seitsemän aikoihin joka päivä. Ennen kuin tajusi olevansa hereillä, rämiseviä labrakärryjä työntävä pistäjähenkilö seisoi sängyn vieressä. Heti olisi pitänyt muistaa oma sosiaaliturvatunnus. Käsivarteen nirskahti kiristysside ja sen perään neula. Siihen heräsi varmasti. Koko aamupäivä oli hulinaa. Iltapäivisin ei sitten tapahtunut juuri mitään.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tänään fysiatrian polilla oli hiljaista kuin pyhäaamuna. Näin ehkä kolme ihmistä. Selvä vanhuuden merkki kulumien ja kolotusten lisäksi on, että nuoret mieslääkärit ovat mielestäni muuttuneet vallan hurmaaviksi. Tämänpäiväinen oli ihan erityisen viehättävä tapaus, kohtelias, kiinnostunut ja ystävällinen. Ei elettäkään siihen suuntaan, että taas joku vanha vaivainen nainen. Maskin takia en tosin nähnyt kuin kauniit silmät ja siististi kammatut hiukset.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Seurusteltuamme mielestäni tavanomaista pitempään, reilusti yli 15 minuuttia, lähdin vastaanotolta yhtä kipeänä kuin sinne mennessä. Mutta hyvällä mielellä ja uusi kipulääkeresepti kassissa. Olin lisäksi saanut kallisarvoista toivoa ettei koko loppuikä ehkä ole kipujen kanssa kärvistelyä – tai sitten on.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olen kiinnostunut kaikenlaisesta tekniikasta. Jos jonkun homman voi hoitaa jollain härpäkkeellä, luen siitä heti lisää. Olin kysynyt lääkärin mielipidettä sähköistä hermostimulaatiota tuottavasta TENS-laitteesta, jonka olen kuullut auttavan kipuun.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Hänestä se ei ollut hullumpi idea. Ei se tietysti mitään paranna ja helpotuskin voi olla lyhytaikainen, mutta jo pienikin mahdollisuus vähentää kipulääkkeitä on kokeilemisen arvoinen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">TENS-laitteet olivat muutama vuosi sitten vielä kalliita. Nyt niitä myydään kohtuulliseen hintaan tavallisissa kodinkonekaupoissa. Laite on yksi vaihtoehto itse toteutettavaan kivunhoitoon.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><a href="http://Kipumatkalla.fi">Kipumatkalla.fi</a> -sivustolla kerrotaan, että TENS-laitteita suosittelevat kipuklinikat ja fysioterapeutit ympäri Suomea. Sivulla lukee myös, että transkutaaninen (ihon läpäisevä) sähköinen hermostimulaatio (transcutaneous electrical nerve stimulation, TENS) on tekniikka, joka toimii kolmella tavalla:</span></p><p><span style="font-family: verdana;">1.) kipusignaalien kulku aivoihin häiriintyy<br /></span><span style="font-family: verdana;">2.) endorfiinien eli elimistön omien kipulääkkeiden tuotanto kiihtyy<br /></span><span style="font-family: verdana;">3.) verenkierto tehostuu</span></p><p><span style="font-family: verdana;">TENS-laite lähettää elektrodien kautta ihon läpi kivun lähteeseeseen heikon sähköimpulssin. Sähkö stimuloi kosketus- ja lämpötila-aistimuksia välittäviä hermoja. Nämä hermot kytkeytyvät samoihin selkäytimen kohtiin kuin kipua välittävät hermot. Tuntohermon voimakas signaali vapauttaa selkäytimessä kemiallisia yhdisteitä, jotka häiritsevät kipusignaalin kulkua selkäydintä pitkin aivoihin. Tämä ilmiö tunnetaan ”kipuporttina”.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kipuportin avulla TENS-laite lievittää kipua päällä ollessaan. Vaikutus laantuu 1–2 tunnin kuluttua. Sen jälkeen voi kokeilla tunnin taukoa ja jatkaa hoitoa sen jälkeen. TENS-hoitoa voi käyttää useita kertoja päivässä.<br /></span><span style="font-family: verdana;">(Lähde <a href="http://omron-healthcare.fi">omron-healthcare.fi</a>)</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kaikki tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että menin samantien ostamaan oman TENS-laitteen. Stimulaatiolätkät, eli ne elektrodit, voi laittaa vain puhtaalle iholle. Joten ensin jynssäsin nahkani kuumassa suihkussa, joka myös auttaa kipuih rentouttamalla lihasten pintajännityksiä, joita väistämättä tulee, kun johonkin sattuu.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Minua on aikoinaan paikattu kuudella metallilaatalla. Ehdin miettiä, että miten ne mahtavat reagoida sähköisiin stimulaatioihin. Mutta pellit ovat kestäneet tullien läpivalaisulaitteita, röntgeniä ja magneettikuvaustakin, joten tuskin neljästä AAA-paristosta voi saada hirmuista sähköshokkia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Miltä se sitten tuntuu? Ensin tosi tahmealta. Elektrodien ihoon kiinnittyvät lätkät ovat hyvin tahmeita, jotta ne tarttuvat tiiviisti. Tahmeuden takia ne tarttuvat myös sormiin ja sormet piti irrottaa varovasti, kun lätkät olivat paikoillaan. Aloitin niin pienellä milliamppeeriteholla (mA) etten aluksi tuntenut yhtään miltään. Lisäsin tehoa ja sitten alkoi tuntua hauskaa kihelmöintiä ja pieniä naputuksia. Niksuttelin lisää amppeereita – kihelmöinti ja napsutukset voimistuivat. Se tuntui mukavalta, eikä sattunut yhtään. Otin ennen nukkumaan menoa kaksi puolen tunnin sarjaa. En osaa sanoa auttoiko kipuun, koska tänään oli muutenkin melko hyvä päivä ja minulla oli se uusi kipulääkekin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Aion jatkaa ja kokeilla kuinka paljon TENS-hoitoa tarvitsen, jotta voin jättää jonkun pillerin pois. Ei mitään laitetta kertakokeilemalla opi käyttämään niin, että varmasti tietäisi kuinka se toimii ja tehoaa. Ainakin se tuntuu mukavalta ja kun taas tulee pahempia päiviä, niin kuulemma laitteen hyödyt tulevat paremmin esiin. Toivotaan näin.</span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-77555482368483612952021-08-21T21:11:00.001+03:002021-08-21T21:32:33.151+03:00Tukilinjan blogijuttu 13<p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana; font-size: x-small;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; font-size: x-small; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana; font-size: x-small;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.<br></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6VIlwPtLf8OQy34okgJyYDdEgMVsy3tap5mSC2tqjB-U_BsdurAsXkLCmGhfCE4zj2UIrycuVb8epl3mYEpIUhBkD8jPmvFTA-qoAyDbgJMZZNB9IhxqwmZmS0qOBJCtiT0EbCttQSlM/s1219/Tom_07.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1219" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6VIlwPtLf8OQy34okgJyYDdEgMVsy3tap5mSC2tqjB-U_BsdurAsXkLCmGhfCE4zj2UIrycuVb8epl3mYEpIUhBkD8jPmvFTA-qoAyDbgJMZZNB9IhxqwmZmS0qOBJCtiT0EbCttQSlM/w640-h404/Tom_07.JPG" width="640"></a></div><br><span style="font-family: verdana; font-size: small;"><br></span><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div>24.01.2021<p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana; font-size: medium;"><b>Tukilinjan ansiosta Tom of Finlandin maailmaan</b></span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Luin 23.1.21 lauantain Hesarista presidentti <b><span style="color: #666666;">Trumpin</span></b> jäähyväistilaisuudessa <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007758786.html" target="_blank">soitetusta musiikista.</a> Siellä soitettiin pätkä Village People -yhtyeen Y.M.C.A. kappaletta heti Trumpin jäähyväispuheen jälkeen. Village People:in visuaalisuus on kopioitu suoraan suomalaisen <b><span style="color: #666666;">Tom of Finlandin</span></b> eli taiteilija <b><span style="color: #666666;">Touko Laaksosen</span></b> piirroksista. Erityisesti ryhmän ”nahkamies, leatherman” on kuin Tom of Finlandin aikoinaan piirtämä Kake. Kappaleen riimeissä ”voit hengata kaikkien poikien kanssa” ja ”voit tehdä mitä haluat” sisältävät Hesarinkin mukaan kaksoismerkityksen, vaikka sanoittaja on sen kieltänyt. Jutussa ihmeteltiin, mahtoiko Trump tietää Village Peoplen yhteyksistä homoseksuaalisiin fantasioihin.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Minä tutustuin Tom of Finlandin maailmaan tavallaan Tukilinjan ansiosta vuosina 2013-2014. Näin 2013 kesällä Hietalahden kirpputorilla miehen, jonka kaulassa roikkui käsikranaatti. Hän oli komea, pitkähiuksinen, rokkarin näköinen tyyppi, jolla oli mustat nahkaliivit ja bändipaita. Hänen sähköpyörätuolinsa selkämys oli täynnä pieniä pehmoleluja.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Mies oli <b><span style="color: #666666;">Kenneth Wickman</span></b> eli lempinimeltään Wiki. Hänellä oli tapana kurvailla torille katselemaan myyntipöyntiä. Wiki keräili erikoisia tavaroita kuten kaasunaamareita. Samalla tuli tavattua tuttuja. Wikiin oli helppo tutustua, hän oli avoin, ystävällinen ja kohtelias.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Kesän aikana juttelimme kaikenlaista ja Wiki kertoi paljon elämästään. Wiki oli tutustunut taiteilija Touko Laaksoseen 80-luvun loppupuolelle. Wiki oli lupautunut auttamaan Laaksosta, joka oli siinä vaiheessa sairas mies. Heille kehittyi lämmin suhde ja Laaksonen mm. piirsi Wikistä kaksi kuvaa. Joka iltapäivä Wiki meni Laaksosen luo. Hän vei aina samat ostokset: paahtoleipää, keittokinkkua, aurinkohedelmäjogurttia ja persikkanektaria. He joivat yhdessä kahvit ja söivät kaurakeksejä.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Kun tutustuin Wikiin, hän kertoi hoitavansa myös Suomen Tom of Finland -seuran hommia yhdessä silloisen vaimonsa <b><span style="color: #666666;">Allison Shulten</span></b> kanssa. Wiki oli sitä mieltä, että Laaksonen oli lähettänyt hänelle vaimon Amerikasta, koska Schulten oli ollut töissä Tom of Finland Foundationissa Los Angelesissa. Kävi myös ilmi, että tietokone, jolla Wiki hoiti seuran asioita ja yhteyksiä amerikkalaisen säätiön kanssa, oli saatu Tukilinjalta.<br><br></span></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOzDuAlCfYohRcHpK5oLQBAsUHXQ-a_4TUPdmcWyHiohswosK68uGlL9bUwAq3EHGkGr4NGRHrpVhyNOtc9utB0JD46yy0LNLGMIjukbbMX328nA-8tzj37gSrXd8c4M9LCoz8jtRnrow/s1157/Tom_01.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1157" height="470" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOzDuAlCfYohRcHpK5oLQBAsUHXQ-a_4TUPdmcWyHiohswosK68uGlL9bUwAq3EHGkGr4NGRHrpVhyNOtc9utB0JD46yy0LNLGMIjukbbMX328nA-8tzj37gSrXd8c4M9LCoz8jtRnrow/w640-h470/Tom_01.JPG" width="640"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;">Tukilinja-lehti 7-8 / 2013, jossa Wikistä kirjoittamani juttu ja Nick Tulisen hieno mustavalkoinen kuva Wikistä ja hänen vaimostaan Allison Shultesta.<br></span></td></tr></tbody></table><p>Pakkohan Wikistä oli kirjoittaa myös juttu Tukilinja-lehteen vuonna 2013. Kirjoittamani juttu on luettavissa <a href="https://www.lehtiluukku.fi/lue/tukilinja/7-8-2013/62917.html" target="_blank">tästä linkistä alkaen</a> sivulta 18.<span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Jos haluat lukea enemmän Wikin ja Laaksosen ystävyydestä, katso </span><a href="https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201806282201041418" style="font-family: verdana;" target="_blank">tämä Iltalehden linkki</a><span style="font-family: verdana;">.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;"><b>Los Angeles 2014</b></span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Vuonna 2014 saimme Jaskan kanssa päähämme, että olisi kai aika mennä naimisiin lähemmäs 30-vuoden yhdessäolon jälkeen. Tajusimme, että meillä on yhteistä omaisuutta ja eläkeikä ovella. Vain vähän meitä vanhempia ystäviä ja sukulaisia kuoli ja omankin ikäisiä alkoi vakavasti sairastella. Mieleen hiipi huoli siitä kuinka tässä itsekullekin käy ja koska. Miten toiselle silloin käy.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Mutta ne häät – tässä iässä. Olemme molemmat pitäneet road tripeistä Yhdysvaltojen hienoissa maisemissa. Itärannikon olimme ajelleet, joten nyt päätimme lähteä länteen. Samalla reissulla voisimme käydä vihittävänä Las Vegasissa. Joten kahdeksas tammikuuta 2014 Lensimme Chicagon kautta Los Angelesiin, josta olimme varanneet auton, jolla hurauttaa Las Vegasiin vihittäväksi. Jos haluat lukea lisää häistämme, <a href="https://habitusmiserabilis.blogspot.com/2020/09/whatever-happened-in-las-vegas.html" target="_blank">klikkaa tätä linkkiä.</a></span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-family: verdana;">Kalifornia kierroksen lopuksi halusin myös poiketa Tom of Finlandin Foundationissa, joka on Los Angelesissa ja viedä sinne Tukilinja-lehti, jossa oli Wikistä kirjoittamani juttu. Pari päivää ennen lentoa takaisin Suomeen ajoimme yhdelle LA:n kukkuloista Laveta Terrace -kadulle. Olin kuvitellut, että Foundation olisi jossain toimistorakennuksessa, mutta Laveta Terrace oli vehreä, palmujen reunustama katu, jonka korkeiden pensasaitojen takana oli omakotitaloja. Epäilin meidän eksyneen. Soitin Foundationin puhelinnumeroon ja selitin, että olemme varmaan väärässä paikassa, mutta toisimme teille pienen tuliaisen Suomesta. Kun puhelimeen vastannut mies ymmärsi missä olimme ja millä asialla, hän kehotti meitä odottamaan hetken. Tuuheimmassa pensasaidassa oli musta portti, joka avautui.<br><br></span></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXtdu6Lr2l5JCZTtixA1-hKsCcZgF1TcTiC1jDETHuYFsDRU8nXotnZFEv50G-rvaXRhCrvK7V5HxPQTN5lQe5ci6M_wzwMfJWKqwr0jzXAZBs_htiwFoSlt_6yrhoAvkfgRyFUwoNvTM/s1503/Tom_10.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1503" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXtdu6Lr2l5JCZTtixA1-hKsCcZgF1TcTiC1jDETHuYFsDRU8nXotnZFEv50G-rvaXRhCrvK7V5HxPQTN5lQe5ci6M_wzwMfJWKqwr0jzXAZBs_htiwFoSlt_6yrhoAvkfgRyFUwoNvTM/w640-h362/Tom_10.JPG" width="640"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;">Tom House Laveta Terrace kadulla Los Angelesissa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Aidan takana oli Tom House, jossa meidät ottivat lämpimästi vastaan Laaksosen monivuotinen ystävä <b><span style="color: #666666;">Durk Dehner</span></b> ja <b><span style="color: #666666;">S.R. Sharp.</span></b> Laaksonen oli asunut talossa eripituisia ajanjaksoja alkaen vuodesta 1978, jolloin hän matkusti ensimmäisen kerran USA:an. Vuonna 1979 Laaksonen ja Dehner perustivat yhdessä Tom of Finland Companyn. Heidän tarkoituksensa oli luetteloida Laaksosen työt, antaa niille turvallinen säilytyspaikka, koska Laaksonen pelkäsi, että hänen sukulaisensa hävittäisivät kuvat hänen kuolemansa jälkeen sekä kerätä kokoelmiin mahdollisimman monta Laaksosen ympäri maailmaa levinnyttä työtä. Vuonna 1984 Tom of Finland Foundation alkoi kerätä, tallettaa ja esitellä myös muuta homoeroottista taidetta.</span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhORb4klwGzu01bDkGfxLsSC2Dxhb1ccgDUVw6pXpBwv_a_V-oWenQdcXgrta-B9on_P_gp344aA4VwHpDbKv0MwnH9JnAY2jKpU8e4faHmmjAJzNb7Y7eKoe9NJtTyvnyqoESM4vDjguk/s1134/Tom_04.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1134" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhORb4klwGzu01bDkGfxLsSC2Dxhb1ccgDUVw6pXpBwv_a_V-oWenQdcXgrta-B9on_P_gp344aA4VwHpDbKv0MwnH9JnAY2jKpU8e4faHmmjAJzNb7Y7eKoe9NJtTyvnyqoESM4vDjguk/w640-h480/Tom_04.JPG" width="640"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana; text-align: start;"><span style="font-size: xx-small;">Dehnerin kanssa katselemme Laaksosen valokuvakansiota Laaksosen ullakkohuoneessa, jossa hän nukkui ja työskenteli käydessään Los Angelesissa.<br></span><br></span></td><td class="tr-caption"><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br><br><br></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ja sitä tässä talossa riitti. Kylpyhuoneen hanoja myöten. Tunnelma oli muuten kuin missä tahansa viihtyisässä kulttuurikodissa. Seinät olivat tauluja täynnä, lattialla oli itämaisia mattoja ja mustia muhkeita nahkanojatuoleja. Pöydillä kirjoja ja koriste-esineitä. Dehner ja Sharp olivat ilmeisen ilahtuneita suomalaisista vieraista. He esittelivät taloaan ja veivät meidät myös Laaksosen ullakolla sijaitsevaan työhuoneeseen. Siellä roikkui hänen asepukunsa ja sotilassaappaansa. Huone oli sen näköinen, että Laaksonen oli vain mennyt vähäksi aikaa jonnekin. Luonnoskirjat, valokuvakansiot ja mapit olivat hyllyissä ja ikkunan edessä olevalla pöydällä, jolla Laaksonen oli piirtänyt Yhdysvaltain vuosinaan.<br><br></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrvBdXFILva7q-zeHODGgjEaEWSARodcyNLjqbmjAtY_t5271ybeB3oenpBcAa5r9pE_yvw5moXWCnCvAJwa3R3v1UdHSnW25S9RxTOH8MZu_pg0dIdNMdI3YjkvJOYfiLX6Tla5QX-YM/s2048/Tom_08.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1314" data-original-width="2048" height="410" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrvBdXFILva7q-zeHODGgjEaEWSARodcyNLjqbmjAtY_t5271ybeB3oenpBcAa5r9pE_yvw5moXWCnCvAJwa3R3v1UdHSnW25S9RxTOH8MZu_pg0dIdNMdI3YjkvJOYfiLX6Tla5QX-YM/w640-h410/Tom_08.JPG" width="640"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;">S.R. Sharp, minä ja Durk Dehner Tom Housin puutarhassa eli Pleasure Parkissa.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span><p></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: xx-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Meidät pyydettiin myös lounaalle ja meille esiteltiin talon puutarha, Pleasure Park, jossa kuulemma pidetään aika-ajoin erilaisia juhlia. Puutarhasta näkyi myös Mount Lee kukkula ja sen kuuluisa Hollywood-kyltti. Olimme aivan pyörryksissä kaikesta vieraanvaraisuudesta ja mukavasta päivästä, josta tuli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista häittemme lisäksi.</span></p><p></p></span><p></p><p></p></div>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-42235361135357796392021-08-21T19:53:00.004+03:002021-08-21T20:17:51.465+03:00Tukilinjan blogijuttu 12<p><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4-UekWQ4X9Gn_RSthMGs1pLxKfth8keC2PPIqhRFxBFC41sbwsFoYgP4UCsiGBolrKn44rKQyJ_EroWHepB2Kb5XrlfcHWEePz3LV8HpF-azTWSWDONmkqNGcQkuNf7H5b_49sRzDDlo/s1219/Perhekuvat1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1219" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4-UekWQ4X9Gn_RSthMGs1pLxKfth8keC2PPIqhRFxBFC41sbwsFoYgP4UCsiGBolrKn44rKQyJ_EroWHepB2Kb5XrlfcHWEePz3LV8HpF-azTWSWDONmkqNGcQkuNf7H5b_49sRzDDlo/w640-h404/Perhekuvat1.jpg" width="640"></a></span></div><p><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: x-small;">20.01.2021</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #6aa84f; font-size: medium;"><b>Ajatuksia perhekuvista</b></span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: small;">Lumi ja jää ovat vanginneet minut entistä tiukemmin kotiin. Olen kaatumiskauhuinen ja kepin kanssa kinoksissa ei ole kiva liikkua, vaikka olisikin nastat kengissä. Mökkihöperöinen hiljaiseloni senkun jatkuu.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: small;">Olen järjestellyt vanhoja valokuvia. Juutuin katsomaan erityisesti perhekuvia. Muistin kuinka aikoinaan olin innostunut voimauttavasta valokuvasta. Osallistuin silloin mm. yhteisötaiteeseen erikoistuneen valokuvaajan Miina Savolaisen vetämälle voimauttavan valokuvan kurssille. Savolainen on voimauttava valokuva -menetelmän kehittäjä.<br></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="595" data-original-width="842" height="452" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrbnogEYNxp_h36BakZmYgB7vq8yxne0Rqelx9T17Y9mjCVXqxpEOkDfFU581zdrf7bka8JD65NR7PKUwKdwanUuhj26CLMVkEoESwSGWaE7n_nCSZjNI7vphMwfVFHKuaIjE3gp0l1CU/w640-h452/03.jpg" width="640"></div><p><span style="font-family: verdana;">Voimauttava valokuva on vaikea selittää lyhyesti. Tiivistettynä se on sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa voimautumisen käsitteen sisältämät ehdot: itsemäärittelyn oikeus, valta-asetelmien purkaminen ja vastavuoroisuus, määrittelevät ne eettiset raamit, joiden sisällä valokuvaa voidaan käyttää turvallisesti terapeuttiseen identiteettityöhön ja vuorovaikutustaitojen parantamiseen perheessä, vertaisryhmässä, työyhteisössä tai ammattilaisen ja asiakkaan välillä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Näistä kahdesta linkistä saat tarkemman käsityksen mitä sillä tarkoitetaan:</span></p><p><span style="font-family: verdana;">http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm<br></span><span style="font-family: verdana;">https://motiivilehti.fi/lehti/artikkeli/voimauttava-valokuva-tukee-vanhustenhoidon-henkilokunnan-jaksamista-ja-asikkaiden-osallisuutta/</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kurkkasin netistä mitä voimauttavalle valokuvalle kuuluu tänään ja huomasin, että esimerkiksi ammattiopisto Omniassa hoidollisten ja pedagogisten alojen työntekijät voivat opiskella voimauttavan valokuvan perusteita. Peruskurssin jälkeen on mahdollista hakea Miina Savolaisen ohjaamaan kolmivuotiseen erikoistumiskoulutukseen. Vaikka menetelmä ei enää ole mediassa juurikaan esillä, se toimii vakavasti otettavana työkaluna hoidollisilla ja pedagogisilla aloilla.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="411" data-original-width="800" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr6aEKuDGTgZEg-bxw8_OCVSkr8nQBVxcByEWrZ8F7zAKw41DIGgaOMR1bW__D3Dbe7SQEVIHSDCsAGhEhgRrY9NizTr9PUJ1yGtT9C-uYd7233hLQYqSc60cPFzTH5hFn5f25ba063vk/w640-h328/Hjortbergs-epitafium-Foto-Charlotta-Sandelin-Hallands-kulturhistoriska-museum.jpg" width="640"></div><p><span style="font-family: verdana;">Siinä katsellessani omia perhekuviani, muistin myös <b><span style="color: #666666;">Jonas Gardell</span></b>in hienon tv-sarjan Puoliksi kätketyt, joka tuli telkkarista noin kymmenen vuotta sitten. Jokainen osa alkoi taiteilija <b>Jonas Dürchs</b>in maalauksella Hjortbergin pappisperheestä. Maalaus on 1700-luvulta ja se on yksi Ruotsin kuuluisimpia tauluja, joka on tavallisesti nähtävillä Släpsin kirkossa. Isä ja äiti ovat suuren lapsikatraansa kanssa maalauksessa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämä perhekuva liikuttaa minua siksi, että tauluun on maalattu myös perheen kuolleet lapset. Siihen aikaa lapsikuolleisuus oli suurta, noin puolet lapsista yleensä kuoli. Hjortbergien perheessäkin kuoli kolme poikaa ja kolme tyttöä. Maalauksessa kuolleet lapset ovat elävien takana. Heistä näkyy vain vähän tai kuten yksi kuolleista pojista, hänet on kuvattu selin muihin. Mielestäni on kaunista, että vaikka eläviä lapsia on monta, kuolleita ei ole haluttu unohtaa. Heidät on otettu kuvaan mukaan, koska kuva on tärkeä ja sen maalauttaminen on ollut perheelle merkittävä asia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Valokuvauksen alkuaikoina kuvattiin myös vainajia. Usein kauniisti arkussa tai jos he olivat lapsia, ikäänkuin nukkuvina vanhempien sylissä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sen takia minusta on kummallista huomata, että sitä vastoin vammaiset perheenjäsenet pysyivät pitkään poissa yleisistä perhekuvista. Luulen, että vammaisten perheenjäsenten esilläolo perhekuvissa on melko uusi ilmiö.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Suomen sodissa vammautui paljon ihmisiä ja perheissä ehkä totuttiin siihen, että vammaisuutta oli. Perhekuvissa vammaisuutta ei kuitenkaan tuotu esiin ellei se ollut jotenkin sankarillista. Isä, joka rakensi yhdellä kädellä rintamamiestalon tai viljeli pellot. Heitä, jotka eivät sodista toipuneet, ei juurikaan kuvattu.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Minä synnyin 50-luvun puolivälissä ja olin usein sairaalassa 60-luvun alussa. Joku luu oli aina poikki ja vietin sairaalassa viikkoja. Meillä ei selvästi hävetty minun tai isäni vammaisuutta, mutta ei sitä myöskään tuotu esiin. Minusta ei ole yhtään valokuvaa sairaala-ajoilta, vaikka ne olivat minulle merkittäviä ajanjaksoja, jotka varmasti ovat muokanneet minua ihmisenä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Löysin vain yhden kuvan, jossa minulla on kipsi jalassa. Kuva on otettu luultavasti sen takia, että oli veljeni lakkiaispäivä. Kaikki muut lapsuuskuvani on otettu silloin, kun näytän ihan tavalliselta lapselta. Meidän lisäksemme perhekuviamme eivät oikeastaan nähneet kuin mummoni ja äitini siskot. Silloin ei ollut somea missä niitä olisi jaettu.<br></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3N1SWRsL7dMFSA4-caHHhrCkNapUnwvmFzz_IjWpWnsjYVQE5dQNhJq5ojvywvPs7HP9ksgbpJqtyPt31aAURy3BoreyqcwpdvK2sxL5M_qyGgVEapI8XCvBp6ahAS4T7Zs2TfGLLZdA/s1035/Risto-ja-ma.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1035" data-original-width="709" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3N1SWRsL7dMFSA4-caHHhrCkNapUnwvmFzz_IjWpWnsjYVQE5dQNhJq5ojvywvPs7HP9ksgbpJqtyPt31aAURy3BoreyqcwpdvK2sxL5M_qyGgVEapI8XCvBp6ahAS4T7Zs2TfGLLZdA/w274-h400/Risto-ja-ma.jpg" width="274"></a></div><span style="font-family: verdana;">Nykyisin somessa on paljon eri tavoin vammaisia ihmisiä eikä siinä ole mitään kummallista. Sitä olen kuitenkin miettinyt, että onko ihan ok tehdä lapsestaan oman somensa tärkein sisältö. Oli lapsi vammainen tai ei. Lapsi kun ei kykene itse päättämään haluaako hän olla vanhempiensa somesisältö. Jos lapsi myöhemmin kokee sen ikäväksi, niin somesisältöjä ei koskaan saa täysin putsattua somesta pois. Minun teini-ikäinen lapsenlapseni ei hän halua itsestään kuvia nettiin ja jos hän voisi, hän poistasi jo siellä olevatkin kuvat. Ymmärrän kyllä, että monet vammaisen lapsen vanhemmat haluavat vertaistukea muilta vammaisten lasten vanhemmilta, mutta onko somefeedi, täynnä hyvin henkilökohtaisia kuvia lapsesta, kuitenkaan siihen oikea alusta. Mitä mieltä te olette?</span><p></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-50258211453492901532021-08-21T19:13:00.001+03:002021-08-21T19:14:33.870+03:00Tukilinjan blogijuttu 11<p><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtgHi8XqxXj8aGvHDe64EOyF3vg2r4dsKTFtj5TQF8x1eE4EFhhplX0dk4I1m7EyOVHDJXpxbGvtu2mlNNLSQPWpUPym6htw6HGxQ2eGRNRmCNj__Joyeq4657y2XD5aC-w04wh6SaVUk/s1219/Cassu+Duudson03.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1219" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtgHi8XqxXj8aGvHDe64EOyF3vg2r4dsKTFtj5TQF8x1eE4EFhhplX0dk4I1m7EyOVHDJXpxbGvtu2mlNNLSQPWpUPym6htw6HGxQ2eGRNRmCNj__Joyeq4657y2XD5aC-w04wh6SaVUk/w640-h404/Cassu+Duudson03.jpg" width="640"></a></span></div><p>15.01.2021<span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></span></p><p><span style="color: #cc0000; font-family: verdana; font-size: medium;"><b>Erikoistoimittaja haastatteli Duudsoneita</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Vuonna 2014 </span><b><span style="color: #666666;">Duudsonit</span></b><span style="color: #222222;"> pyörittivät telkkarissa sarjaa Duudsonit tuli taloon. En kokenut olevani ohjelman kohderyhmää. Minä katsoin lähinnä uutisia ja ajankohtaisohjelmia.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Mutta minulla, tai oikeammin Jaskalla, oli tuttuja Lieksassa ja kuulin heiltä, että Duudsonit kävivät siellä ohjelman puitteissa tapaamassa yksinäisiä kehitysvammaisia miehiä. Duudsonien yksi tavoite oli löytää lieksalaisten joukosta vapaaehtoisia tukihenkilöitä ohjelmaa tähdittäneille </span><b><span style="color: #666666;">Pasille</span></b><span style="color: #222222;">, </span><b><span style="color: #666666;">Eskolle</span></b><span style="color: #222222;"> ja </span><b><span style="color: #666666;">Olli-Pekalle</span></b><span style="color: #222222;">. Sehän oli kiva ja kannatettava ajatus. Aikuisten kehitysvammaisten miesten ei ole aina kovin helppoa löytää uusia kavereita. Kuulemma siinä silloin onnistuttiin.<br></span></span><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ohjelma löytyy </span><a href="https://youtu.be/8-YVhtGWSqc " style="font-family: verdana;" target="_blank">Youtubesta tästä linkistä</a><span style="color: #222222; font-family: verdana;">.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">En tiedä mikä tilanne siellä on nyt, mutta korona on valitettavasti lisännyt monen ja erityisesti kehitysvammaisten ihmisten yksinäisyyttä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Uusimmassa Tukilinja-lehdessä Sari Heino-Holopainen kirjoittaa kuinka monelta kehitysvammaiselta on koronan takia lopetettu harrastus- ja työtoiminta, eikä asumisyksiköissä pääse aina tapaamaan edes läheisiään. Omaan kotiin tukea saavien tapaamisia asumisohjaajien kanssa on myös rajoitettu. Kontaktit ovat vähissä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #e06666;">Erikoistoimittaja tulee hätiin</span></b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Silloin, noin seitsemän vuotta sitten, ajattelin, että Duudsoneita olisi kiva haastatella Tukilinja-lehteen, koska he tekivät hyvää tarkoittavia ohjelmia auttamalla eri tavoin vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä. Onnistuin jopa saamaan kiireisiltä herroilta haastatteluajan.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Se oli vähän hätiköity ajatus. Haastattelun takia katsoin kaikki Duudsonien videot ja ohjelmat mitä netistä löysin – tunsin itseni mummoksi, kukkahattutädiksi ja ties miksi tiukkapipoksi. Mitä ihmeen järkeä on ajaa ostoskärryillä tai mopolla päin seinää? Mikä siinä naurattaa? Se varmaan sattuu ja siinä voi käydä hullusti. Mitä tällainen täti-ihminen osaa kysyä moisesta puuhasta? Lieksalaisten miestenkin kanssa puuhat olivat aika rajuja. Tästä jutusta ei tule urani tähtihetkeä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Soitin hätäpäissäni ainoalle tuntemalleni Duudson-asiantuntijalle, silloin 9–vuotiaalle </span><b><span style="color: #666666;">Cassulle</span></b><span style="color: #222222;">. Hän riemastui ja haetutti itsensä oitis suunnittelupalaveriin. Pyysi varaamaan suklaaleipiä. Asiantuntija siirsi minut sivuun tietsikalta ja sanoi: </span><i style="color: #222222;">”Maitoa kiitos.”</i><span style="color: #222222;"> Mutristelun, muutaman maitolasillisen ja suklaaleipäläjän siivittämänä syntyi yksi- ja kaksisormijärjestelmällä vallan kelvollinen haastattelurunko.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Nimitin hänet Erikoistoimittajaksi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Erikoistoimittaja siirsi kaikki kysymykset Häjy Jätkä -vihkoonsa ja niin me lähdimme Lauttasaareen Duudsonien tuotantoyhtiö Rabbit Filmsiin tekemään haastattelua. Mielestäni se meni mainiosti. Duudsonien </span><b><span style="color: #666666;">Jarppi </span></b><span style="color: #222222;">sanoi Erikoistoimittajalle: <i>“Sulla on aika pahoja kysymyksiä. Taidat olla ihan ammattitoimittaja.”</i></span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>“Aivan”</i>, vastasi Erikoistoimittaja ja otti huikan limutölkistään.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Erikoistoimittaja Cassu Wallinheimon (9) Duudson jutun voit <a href="https://www.lehtiluukku.fi/lehti/tukilinja/_read/3-4-2014/62831.html" target="_blank">lukea tästä linkistä.</a></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #666666;">Kledjut kuosissa</span></b></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Cassu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän sanoo ettei enää muista haastattelutilanteesta paljoa. Cassulle jäi kuitenkin sellainen mielikuva, että Jarppi ja </span><b><span style="color: #666666;">Jukka</span></b><span style="color: #222222;"> olivat mukavia ja yllättävän rauhallisia.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Nykyisin hän ei ole tehnyt haastatteluja, mutta kertoo kirjoittavansa säännöllisesti. Tuleva kevät on Cassulle tiukkaa aikaa, todistus ratkaisee voiko hän jatkaa nykyisen koulunsa lukiossa, vai pitääkö etsiä joku toinen. Cassun koulussa lukioon pääsyn keskiarvo on yksi Suomen korkeimpia ja sen saavuttaminen vaatii paljon työtä. Se vetää vähän vakavaksi. Kun kysyn onko hänen huumorintajunsa muuttunut ja mille hän nykyisin nauraa, Cassu vastaa: <i>“Nykyään tulee loppujen lopuksi naurettua aika harvoin. En osaa suoraan sanoa mikä naurattaa. Varmaan nokkelat ja älykkyyttä vaativat vitsit uppoavat.”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Satun kyllä tietämään, että Cassun pikkusisko osaa naurattaa veljeään esimerkiksi esittämällä vampyyriä, jolla on ranskanperunahampaat.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Cassu kysyi aikoinaan Jarpilta miten voi olla kova jätkä. Pitkä, tummaan huppariin pukeutunut Erikoistoimittaja on kyllä katu-uskottava, mutta ei vaikuta erityisen kovalta jätkältä. Pakko kysyä miten 16–vuotias voi nykyisin olla katu-uskottava?</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>“Pitää olla vaatetus kunnossa, mutta ei tarvitse olla mitään designerkamaa tai muuta törkyhintaista kledjua päällä. Pääasia, että on oma tyyli ja ylpeä siitä. Pitää myös olla itsevarma ja sanavalmis”,</i> sanoo Cassu.</span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-8335844241424470112021-08-20T23:54:00.001+03:002021-08-21T00:04:20.291+03:00Tukilinjan blogijuttu 10<p><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta.</span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8OmQU_oj4052iDC010GkAzSKMtTRg2CdtiKJcPsRGrnwdVL5Fm-y9BN0JRek0_FxmtWSSq58fTp8lkCjRE9nYPUMN6kzDQdswYfvZig0Jb5cYum6IzDJe7z7csLdwwOEZb1eQZO16IfU/s1219/Kasityokuva.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1219" height="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8OmQU_oj4052iDC010GkAzSKMtTRg2CdtiKJcPsRGrnwdVL5Fm-y9BN0JRek0_FxmtWSSq58fTp8lkCjRE9nYPUMN6kzDQdswYfvZig0Jb5cYum6IzDJe7z7csLdwwOEZb1eQZO16IfU/w640-h404/Kasityokuva.jpg" width="640"></a></span></div><p><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: x-small;">10.01.2021</span></p><p><span style="color: red; font-family: verdana; font-size: medium;"><b>Käsityö ottaa kantaa</b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Molemmat mummoni olivat käsityöihmisiä. Äidinäiti kutoi kangaspuissa koristeelliset verhot kaikille neljälle tyttärelleen ja teki paljon muitakin käsitöitä. Isänäiti oli maatalon tytär ja kuului Marttoihin. Hänen käsityönsä olivat liina- ja käyttövaatteita. Minun äitini teki nahkatöitä ja ompeli suurimman osan omista vaatteistaan. Lisäksi hän kutoi villapaitoja meille lapsille, kun olimme pieniä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Innostus käsitöihin on periytynyt minuun ja omiin lapsiini. Tosin se mitä käsillä teemme on muuttunut paljon mummojeni ajoilta. Toinen tyttäristäni on alunperin tekstiilitaiteilija, mutta tänä päivänä hän tekee käsitteellisiä töitä ja toinen on innokas ja nokkela askartelija.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #e06666;">Hypistelyä levottomille sieluille</span></b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Tukilinja-lehteen olen kirjoittanut erilaisia käsitöihin liittyviä juttuja, kuten vuonna 2015 Suomeen levinneestä käsityövillityksestä, hypistelymuhveista. Ne ovat neulottuja, virkattuja ja tai ommeltuja putkiloita, joihin on kiinnitetty nimen mukaisesti kaikenlaista hypisteltävää.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Monissa hoivakodeissa oli havaittu vanhusten hiplaavan mielellään villatakin reunaa, nappia tai huivin kulmaa. Motorisesti levoton ihminen rauhoittui, kun käsillä oli jotain tekemistä. Hypistelymuhvi antaa kaivattua tekemistä ja näpertelemistä levottomille käsille. Muhvin idea syntyi aikoinaan Englannissa, jossa sen nimi on Twiddlermuff. Se kehitettiin ensin muistisairaille. Muhvin päällä ja sisällä on erilaisia lankoja, kankaita, nappeja, pallotupsuja, virkattuja kuvioita, rapisevia materiaaleja ja mitä ikinä tekijä keksiikään.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Joensuussa Nuorisoasemallakin oli käytössä hypistelymuhvi, jolla oli jopa nimi, Mimmi. Nuoren oli helpompi kertoa vaikeista asioista, kun hän saattoi samalla hypistellä lämmintä ja pehmeää muhvia. Hypistelymuhvi-juttu on <a href="https://www.lehtiluukku.fi/lue/tukilinja/4-2015/86094.html" target="_blank">luettavissa tässä linkissä</a>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #e06666;">Koronaterapiaa</span></b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Minun “terapiakäsitöitäni” ovat pipojen virkkaaminen ja parsiminen. Virkkaan pipoja, kun katson telkkaria tai autossa pitemmillä matkoilla. Virkaaminen toimii samalla tavalla kuin levottoman vanhuksen muhvin hypistely. Jotain näprättävää on oltava.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Parsiminen on myös hyvin tyydyttävää. Parsin ja paikkaan kaiken mahdollisen. Haluan, että korjaus näkyy, en edes pyri piilottamaan sitä. Paikattu vaate on vain entistä rakkaampi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Lapsenlapsille olen virkannut merenneitoja, kaloja ja mericornin, joka on merenneidon ja yksisarvisen yhteinen lapsi. Käsityöni syntyvät sitä mukaa, kun teen niitä, en lue ohjeita. Vapaa tekeminen on osa hauskuutta ja käsityön meditatiivisuutta. Viimeisin hahmoni on yhteenkasvaneet kaksoset Mari ja Iisa, jotka syntyivät siksi, että olin niin ihastunut </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Leena_Parkkinen" target="_blank">Leena Parkkisen</a></span></b><span style="color: #222222;"> kirjaan <a href="http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-kev%C3%A4t/sinun-j%C3%A4lkeesi,-max.html" target="_blank">Sinun jälkeesi Max</a>. Se on hieno romaani toiseudesta ja identiteetistä.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Sekalaisia käsitöitäni <a href="https://photos.google.com/share/AF1QipPjNHj7pCIe6hEb9IVPOZUo2hR2OzeSeNI3buL9oCCyvJZ3_0NbnqIpH3cwRUhc_w?hl=fi&key=RUNWZ3JET3FHWWNnTzNOQlF6MWZlQk5BQVNKZVVB" target="_blank">voit katsoa tässä linkistä.</a></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Koronakeväänä virkkasin vimmatusti sieniä. En tiedä mistä ajatuksesta niitä alkoi putkahdella. Kaikenmuotoisia ja erivärisiä. Koristelin kaikki helmillä ja pitseillä. Mutta kun eristys vaan jatkui ja jatkui huomasin, että en voi täyttää huusholliani sienillä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #e06666;">Käsityöaktivismia</span></b></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Osallistuin loppukesästä </span><a href="https://www.ksl.fi/ksl-opintokeskus/kansan-sivistystyon-liitto-ksl-ry/" style="color: #222222;" target="_blank">KSL-opintokeskuksen</a> <b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.ksl.fi/?s=minun+jalanj%C3%A4lkeni" target="_blank">Minun jalanjälkeni</a></span></b><span style="color: #222222;"> -kulttuuriaktivismikampanjaan, jossa pohdittiin käsityöaktivismin keinoin, miten valinnoilla ja päätöksillä voidaan vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen ja maapallon hyvinvointiin. KSL lähetti pienen materiaalipaketin, josta sai toteuttaa käsityön oman mielikuvituksensa mukaan. Sitten siitä napattiin kuva ja se ladattiin nettiin hästägillä #jalanjälkeni . Oli jännä nähdä kuinka eritavoin kaikki osallistujat toteuttivat työn. Lisää kampanjasta ja käsityöaktivismin ajatuksesta löytyy tästä linkistä.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Käsityöaktivismi ja neulegraffitit kiinnostavat minua. Sosiologi </span><b><span style="color: #666666;">Betsy Greer </span></b><span style="color: #222222;">kirjoitti toimittamassaan kirjassa <a href="https://craftivism.com/books/craftivism-the-art-of-craft-and-activism/" target="_blank">Craftivism – The Art of Craft and Activism</a>, että hän oli aina ajatellut, että aktivismin pitäisi olla äänekästä ja tulla iholle. Törmättyään käsityöaktivismiin, hän oivalsi, että aktivismi voi olla myös hiljaista ja keskustelevaa. Greerin mukaan käsillä luominen auttaa ymmärtämään demokratiaa paremmin, koska se muistuttaa ihmisiä siitä, että heillä voi olla vaikutusvaltaa.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Seuraan Instassa, Pinterestissä ja Facessa ihmisiä ja ryhmiä, jotka ottavat ristipistoilla kantaa asioihin. Perinteisten korulauseiden ja kukkasten sijaan kirjaillaan vaikka “Löisikö tulille saunan vai psykoosit”, “Sinä riität” tai mitä tekijä itse haluaakaan sanoa. Somesta näitä radikaaleja ristipistoja löytää hakusanoilla:</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">#radikaalitristipistot #radicalcrossstitch #craftivism</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Monet myös harrastavat kirjontaa yhdessä. Ympäri Suomea on vapaasti toimivia </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://punospirjo.fi/2020/08/01/ristipistojen-uusi-elama-radikaalit-ristipistot/" target="_blank">Radikaalit ristipistot</a></span></b><span style="color: #222222;"> -ryhmiä, ainakin Helsingissä, Kotkassa, Vaasassa, Oulussa, Rovaniemellä ja Pieksamäelläkin. Osallistujat kokoontuvat milloin missäkin, kuten kahviloissa. Korona valitettavasti rajoittaa toimintaa ja monet ryhmät ovat siksi tauolla. Ryhmiä löytää Facesta ja Instasta. Tampereella queerfeministeilläkin on oma kirjontaseura.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Milloinkohan joku vammaisjärjestö keksii perustaa oman ryhmän? Kahvin, teen ja jutustelun lomassa tekisimme käsitöitä meille tärkeistä aiheista. Valmiin käsityön voisi kiinnittää vaikka pyörätuolin taakse, jos siinä lukisi esimerkiksi: “Älä työnnä ellen pyydä” tai “En ole sinun inspiraatiosi”.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Jotkut kokevat neulegraffitit roskaamisena, mutta minusta ne ovat osa elävää kaupunkikulttuuria ja katutaidetta. Jos sitä ruvetaan liikaa suitsimaan ja ohjaamaan, se menettää jotain aitoudesta ja viehättävyydestään. Kuvassa on aloittamani patsaan pipo, joka on vielä vähän kesken. Jos mietitte, että kuinka tällainen kepillä könkkäävä skäbä kiipeää pipottamaan ulkona seisovan patsaan, niin jälleen kerran: Onhan minulla Jaska. Tai tikkaat.</span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-83870301387742476372021-08-20T18:41:00.000+03:002021-08-20T18:42:50.071+03:00Tukilinjan blogijuttu 8<p><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCkE3j-_3dtGZMx89AXliGgQeFqyn6kixxe3JCtrFs61hCNimaZjvOQnFYBxw8cSnZ5QwNwLcqrimmQ-fxnwDU2r2wea9R6Bia3YenFqQ7QXVB2NWUwlct8hgdiyta5SrqS2jAhI1-Pw/s1134/Uusi-Vuosi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="851" data-original-width="1134" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRCkE3j-_3dtGZMx89AXliGgQeFqyn6kixxe3JCtrFs61hCNimaZjvOQnFYBxw8cSnZ5QwNwLcqrimmQ-fxnwDU2r2wea9R6Bia3YenFqQ7QXVB2NWUwlct8hgdiyta5SrqS2jAhI1-Pw/w640-h480/Uusi-Vuosi.jpg" width="640"></a></span></div><p><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: small;">31.12.2020</span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #e69138;">Nämäkin tuli tehtyä</span></span></h3><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Luulen, että alkavaan vuoteen on harvoin ladattu niin paljon toiveita kuin nyt. Hartaimmat toiveet liittyvät varmaan siihen, että arki palautuisi entiselleen, aikaan ennen koronaa. Oma toiveeni tällä hetkellä on, että kipukausi loppuu. Sitten pystyn taas suunnittelemaan uusia asioita. Yleensä kipu hiipuu pois tietyn ajan kuluttua. Nyt olen jo kertonut kahdessa päivityksessä kipujuttuja, joten koitan ajatella jotain muutakin.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Vuodenvaihteessa usein muistellaan menneitä. Niin nytkin, yritän kertoa lyhyesti, mistä kaikesta tuli kirjoitettua vuonna 2020.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Tukilinjaan tein neljä vähän isompaa juttua ja muutamia pikku-uutisia Valokeilassa-palstalle.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ykköslehteen en ehtinyt kirjoittaa, koska lomailin ihanassa auringossa Vietnamissa ja Malesiassa. Voi kuinka kaipaankaan taas lämmintä ja aurinkoa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Kakkoslehdessä juttelin visionäärisen sporttinörtin, kylvettäjäkonsultin </span><b><span style="color: #666666;">Tom Himasen</span></b><span style="color: #222222;"> kanssa. Hän oli ideoinut autismikirjon nuorille aikuisille <a href="https://ohjelmointikielikylpy.fi/" target="_blank">ohjelmointikielikylvyn</a>. Tom oli työssään oivaltanut, että monilla koodareilla on jonkinasteisia autismikirjon piirteitä. Se on siis alalla normaalia. Autismikirjon henkilöiden keskittymiskyky, systemaattisuus ja kiinnostus ongelmanratkaisua kohtaan ovat koodarille edullisia ominaisuuksia, joita moni tietotyöläinen voi vain kadehtia. Koodareista on pulaa työmarkkinoilla ja Tom tiesi, että autismikirjon henkilöitä on työttömänä, joten hän laski yksi plus yksi. Heille voisi opettaa koodaamista ja siten auttaa työmarkkinoille pääsyssä. Se oli mielestäni aivan loistava ja toimiva idea.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Jutun voit lukea <a href="https://www.lehtiluukku.fi/lue/tukilinja/02-2020/242224.html" target="_blank">Lehtiluukun digilehdestä</a> alkaen sivulta 14.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Minullakin on perheessä autismikirjon teini, joka tietää tietsikoista ja varsinkin tietsikapeleistä lähestulkoon kaiken. Tietysti toivon, että hänkin löytäisi aikuisena oman tiensä niitten asioiden parista, joihin hänen syvin kiinnostuksensa liittyy.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Kolmoslehteä varten jouduin jo opettelemaan etähaastattelua. Skypen välityksellä </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://tukilinja.fi/yleinen/samuel-shipwaylta-levy/" target="_blank">Samuel Shipway</a></span></b><span style="color: #222222;"> (18) kertoi minulle säveltämästään ja sanoittamastaa räp-musiikista, joka on hänelle elämää suurempi asia. Juttelimme Samuelin toukokuussa ilmestyneestä levystä, jota voi kuunnella Spotifyssä ja hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan musiikin parissa.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><a href="https://www.lehtiluukku.fi/lue/tukilinja/03-2020/247548.html" target="_blank">Samuel oli sairastunut</a> pari vuotta sitten. Hänellä oli todettu Touretten oireyhtymä ja pakko-oireinen häiriö OCD. Musiikki oli Samuelille terapiaa jo kauan ennen kuin hän edes meni terapiaan. Nyt elämä alkaa jo olla mallillaan, musiikkiopinnot ovat ovella ja tyttöystävä kainalossa. Samuel itse ei halua jumittaa menneissä ja tulla muistetuksi vain entisenä lapsitähtenä, mutta kyllä me silti helposti muistamme kuinka herttainen Risto Räppääjä hän aikoinaan oli. Samuelin jutun voit lukea tästä linkistä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Minulle räp-musa on aika outoa, en ole paljonkaan kuunnellut sitä. Samuelin haastattelun takia tutustuin Suomi-räpin skeneen ja hämmästyin sen laatua ja monipuolisuutta. Helposti voisi luulla, että räppääminen ei ole minun ikäisteni tai ylipäätään mummojen laji. Turha luulo. Kuuluisuuttakin niittänyt räppäävä Eila-Mummo, eli </span><b><span style="color: #666666;">Eila Nevanranta</span></b><span style="color: #222222;"> (84) asui muutama vuosi sitten näillä nurkilla. Silloin hän esiintyi aina </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.facebook.com/Rooperifest/" target="_blank">Rööperi Festi</a></span></b><span style="color: #222222;">ssä. Varmaan muistatte tämän “</span><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Jy2bW31e2_Q" style="color: #222222;" target="_blank">Mee tsiigaa mummoos ennen kun se delaa”.</a></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Tukilinja 4:ssa sain tutustua sisupartiolaisiin. Lisäksi </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.partio.fi/?utm_source=google&utm_medium=cpc&utm_campaign=liity082021&gclid=Cj0KCQjwpf2IBhDkARIsAGVo0D3Ou2y5uu0kNb7EeeYfu0KFgEAJ6gW0iNaKJYiZlHk9CliZGTGdlcgaAmGcEALw_wcB" target="_blank">Suomen Partiolaiset</a></span></b><span style="color: #222222;"> juhlivat 110-vuotista taivaltaan vuonna 2020. Tukilinja mahdollisti 14 sisupartiolaiselle kunnon kamppeet tuleviin seikkailuihin. Varustepaketeissa oli rinkka, makuupussi, makuualusta, ruokailuvälineet ja ulkoiluvaatteet. Sellainen kokonaisuus on kallis juttu monelle perheelle. Se voi olla este sille, että pääsee mukaan kivoille retkille ja leireille. Sisupartiolainen on toimintarajoitteinen partiolainen ja heitä on Suomessa noin 900.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Partion moninaisuus- ja aluetyöstä vastaava projektipäällikkö </span><b><span style="color: #666666;">Petra Valkonen</span></b><span style="color: #222222;"> perehdytti minut partiotyöhön ja sisutoimintaan. Minuun teki vaikutuksen kuinka nopeasti Partio reagoi muutokseen. Kun korona iski ja partiokolot suljettiin, niin jo maaliskuun puolivälissä Partio oli tehnyt toimintaa verkkoon. Kesäleirejä siirrettiin Minecraftin pelimaailmaan. Oli myös mukava kuulla, että sisupartiolaiset ovat olleet mukana Partiossa hyvin varhaisessa vaiheessa. Suomen sisutoiminta käynnistyi jo vuonna 1928 Helsingin Sokeainkoululla. </span><a href="https://www.lehtiluukku.fi/lue/tukilinja/04-2020/252436.html" style="color: #222222;" target="_blank">Sisupartiojuttu on luettavissa tästä</a><span style="color: #222222;">, alkaen sivulta 18.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Uusimmassa joulu-tammikuun Tukilinja-lehdessä haastattelen oman tiensä kulkijaa </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.lehtiluukku.fi/lue/tukilinja/06-2020/265063.html" target="_blank">Kristiina Näkkäläjärveä</a></span></b><span style="color: #222222;"> Kittilän Sirkasta. Haastattelu on palaveriohjelman kautta tehty, mutta nyt alan jo olla täysin sinut etätyönä hoidettaviin hommiin. Kristiina on puoliksi saamelainen, mutta viettänyt lapsuutensa ja ison osan elämäänsä saamelaisen kulttuurin keskellä. Jutun kauniit kuvat otti </span><span style="color: #666666;"><b>Pauli Hänninen</b></span><span style="color: #222222;"> <a href="http://koutakuva.fi/" target="_blank">Koutakuvasta</a>.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ennen haastattelua pyrin aina paneutumaan haastateltavan taustoihin. Minun oli pakko myöntää, että tietoni saamelaisuudesta olivat luvattoman huon</span><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">ot ja kliseiset. Aloin lukea aiheesta ensin netissä ja sitten hommasin </span><b><span style="color: #666666;">Kukka Rannan</span></b><span style="color: #222222;"> ja </span><b><span style="color: #666666;">Jaana Kannisen</span></b><span style="color: #222222;"> tietokirjan </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://kustantamo.sets.fi/kirja/vastatuuleen/?gclid=Cj0KCQjwpf2IBhDkARIsAGVo0D121h0uWw8VobZlG2GI8D_BZr36BydShiX0oqQYgrgfEfWq-XesamoaAqA3EALw_wcB" target="_blank">Vastatuuleen</a></span></b><span style="color: #222222;">. Kirja kertoo saamelaisten omien kertomusten kautta EU:n ainoan alkuperäiskansan kokemuksista Suomen valtiossa. Kertomukset kuvaavat alistamista, halveksuntaa ja häpäisemistä, ja ne piirtävät kuvan suomalaisesta kolonialismista. Vaikka kirja oli monin paikoin raskas, kiinnostuin aiheesta lisää. Otin selvää Lapin terveydenhoito- ja etenkin mielenterveyspalveluiden saannista. Pitk</span></span><span style="color: #222222; font-family: verdana;">ien välimatkojen ja saamenkieliä taitavien ammattilaisten vähäisen määrän takia ne eivät ole hyvällä mallilla.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Samaan Tukilinjan numeroon </span><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #666666;"><b>Sari Heino-Holopainen</b></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;"> haastatteli sosiaalineuvos </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.samediggi.fi/2020/10/06/saamelaisten-sote-palvelujen-kehittamisessa-tarvitaan-jo-askelia-eteenpain/" target="_blank">Ristenrauna Maggaa </a></span></b><span style="color: #222222;">siitä miten sote- ja erityispalvelut tulisi järjestää suurten etäisyyksien Lapissa.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Olin todella iloinen, että saimme Tukilinjassa näin paljon esiin toimintarajoitteisten saamelaisten asiaa. Uusimman Tukilinjan voit ostaa diginä Lehtiluukusta tai tietysti se kannattaa tilata koko vuodeksi ihan paperisena. <a href="https://tukilinja.fi/tukilinja-lehti/tilaa-tukilinja-lehti/" target="_blank">Tästä linkistä</a> se käy kätevästi.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Minun mielestäni meidän tulisi olla ylpeitä saamelaisista ja Suomen valtion pitäisi mitä pikimmin esittää anteeksipyyntö saamelaisille heihin aikoinaan kohdistetuista julmista suomalaistamispyrkimyksistä. Ruotsi ja Norja ovat jo pyytäneet saamelaisilta anteeksi heihin kohdistettua sortoa, Suomi ei ole.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kiitos kaikille lukijoille menneestä vuodesta.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Toivon teille Hyvää Uutta Vuotta ja </span><span style="color: #222222; font-family: verdana;">meille kaikille parempia aikoja, valoa ja toivoa.<br><br></span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-14765165121085150902021-08-20T18:23:00.002+03:002021-08-20T18:42:35.789+03:00Tukilinjan blogijuttu 9<p><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzavWW6_S-g6tgLVl4J093fjzK4RdNZDQBO0qaEnEN62izX5kjPuJpdRLHwHw3jKD8WI1t9ZUtXytpoe_qHRRllhWEiv2FaeEvHQUz-54BwLdRyMpDxvNwJldY1DrqxUThpY2ZI8FFsA/s2048/Keltainen+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1216" data-original-width="2048" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzavWW6_S-g6tgLVl4J093fjzK4RdNZDQBO0qaEnEN62izX5kjPuJpdRLHwHw3jKD8WI1t9ZUtXytpoe_qHRRllhWEiv2FaeEvHQUz-54BwLdRyMpDxvNwJldY1DrqxUThpY2ZI8FFsA/w640-h380/Keltainen+2.jpg" width="640"></a></span></div><p><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: x-small;">05.01.2021</span></p><p><span style="color: #ffa400; font-family: verdana;"><b><span style="font-size: medium;">Vuoden väri ja Rafael Wardi</span></b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Minä piristyn väreistä. Aikoinaan olin töissä mainostoimistoissa ja vuosia graafisen suunnittelun toimistossa. Olin paljon tekemisissä painovärien kanssa. Painotuotteissa käytetään yleensä CMYK-värejä tai Pantone-värejä. Pantone värit ovat vuonna 1963 perustettu standardoimisjärjestelmä, joka määrittää värit ja niiden sävyt tarkasti numeroin.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Vuodesta 2000 Pantone on valinnut ns. <a href="https://www.urbanview.net/fi/content/21-pantone-color-of-the-year-2021" target="_blank">Vuoden värin</a>. Se näkyy markkinoinnissa, muodissa, sisustuksissa ja designissa. Vuonna 2020 värimaailman hiljaisten trendien tutkiminen ja tunnistaminen oli kuulemma ollut erityisen vaikeaa.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Siksi Pantone poikkeuksellisesti valitsi vuoden 2021 väriksi kaksi väriä, jotka tukevat ja täydentävät toisiaan. Ne ovat ääretön harmaa ja valoa tuova, heleä keltainen.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Niiden kerrotaan kuvastavan myönteisyyttä ja toivoa paremmasta.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Harmaa vähän ihmetytti minua. Suomalaisena, jonka maailma on harmaa kuukausikaupalla, on vaikea kokea siinä toivoa. Vasta ensimmäinen narsissi ja keltainen krookus luovat minuun uskoa, että harmaus väistyy.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Värien vaikutusta on tutkittu paljon. Keltaisen sanotaan lisäävän ihmisten sosiaalisuutta. Olen myös lukenut, että keltaista voidaan käyttää masennuksen hoidossa. Keltaisella värillä ympäröitynä kehomme vapauttaa serotoniinia, joka lisää onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnetta aivoissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että keltainen väri auttaa myös lisäämään keskittymiskykyä ja aktivoimaan keskushermostoa. Makuuhuonetta ei kuitenkaan kannata maalata kirkkaan keltaiseksi, koska se aktivoi liikaa.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Keltainen tuo myös mieleen monia taiteilijoita, kuten esimerkiksi katalonialaisen <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Joan_Mir%C3%B3" target="_blank">Joan Miró</a></b>n, tietysti <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vincent_van_Gogh" target="_blank">Van Gogh</a></b>in ja hänen maalaamansa auringonkukat ja suomalaisen <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rafael_Wardi" target="_blank">Rafael Wardi</a></b>n.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #ffa400;">Taiteilija antaa värille sielun</span></b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Rafael Wardi on tunnetusti keltaiseen väriin uppoutunut taiteilija.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Wardi oli ensimmäinen Tukilinja-lehteen haastattelemani henkilö. Minut pantiin asialle, kun Wardia oli vuonna 2009 pyydetty jakamaan Vuoden vammaistaiteilija palkinto. Silloin 81–vuotiaan maestron tapaaminen jännitti, joten valmistauduin huolella. Wardi halusi tavata työhuoneellaan Helsingin Kaapelitehtaalla. Päivä oli pilvisen harmaa, kun koputin työhuoneen metallioveen.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Aina ei suju suunnitelmien mukaan.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Wardi katseli minua tuikeasti ja ripusti takkini oven viereiseen naulakkoon. Ennen kuin ehdin lörpötellä kohteliasta small talkkia valoisasta tilasta tai seinänvieriä vasten nojaavista töistä, hän kysyi: <i>“Aiotteko ennakkoluuloisesti kirjoittaa?”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Yritin selittää, että niin, sen vammaispalkinnon takiahan minä tässä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>”En jaa vammaistaiteilijapalkintoa vaan taiteilijapalkinnon”,</i> Wardi napautti välittömästi. <i>”Jos työ on taiteellinen, niin se on taidetta. Jos joku on niin lahjakas, että hän tekee taidetta, niin hän tekee Taidetta. Meidän ei kuulu määritellä mikä taiteen tuloksen pitäisi olla, eli, että se on vammaistaidetta.”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Selitin hänelle mitä itse ymmärrän määritelmistä vammaistaide ja vammainen taiteilija. <i>”Kategorisoinnit!”</i> Wardi puuskahti. <i>”En pidä siitä, että taidetta kategorisoidaan vammaistaiteeksi.”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Hän antoi ymmärtää, että olen toivoton viisastelija. Yritin aloittaa taiteilijan kanssa keskustelun kehitysvammaisten ihmisten tekemästä taiteesta ja siitä, kuinka hän on ohjannut kehitysvammaisten ihmisten taidetyöpajoja.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>”Nyt te puhutte minusta ihan väärin! Kuinka te voitte uskaltaa sanoa…”</i>, tuohduksissaan Wardi haki hetken mielessään: <i>”Minusta heissä on ihastuttavia ihmisiä! Paljon teitä ihastuttavampiakin! Mistä minä tiedän onko joku ihastuttava ihminen kehitysvammainen?”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Siinä vaiheessa annoin periksi. Vaikutti siltä, että nyt tuli lähtöpassit ja haastattelu jää tekemättä. Tungin kysymykseni ja taustatyöni kassiin. Sanoin alistuneena Wardille, että minulta on tilattu tämä juttu, että mitäs nyt tehdään, jos sitä ei tule.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Vähän ajan kuluttua Wardi rauhoittui ja pehmeni, mutta hän puhui aivan mitä itse halusi. Totesin, että tässä ei auta muu kuin kuunnella herkällä korvalla ja napata sopiviin kohtiin. Wardi kertoili monenlaisia mielenkiintoisia juttuja mm. kuinka hän ja <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Oscar_Parland" target="_blank">Oscar Parland</a></b> kävivät 70-luvulla Islannissa ja tekivät yhdessä taiteilijajulistusta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Rafael Wardi valitsee Vuoden 2009 vammaistaiteilijaksi valkeakoskelaisen </span><b><span style="color: #666666;">Kaija Pöytäkiven</span></b><span style="color: #222222;">, jolle ojennettiin ja 2000 euron työskentelystipendi.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Yleensä en anna haastateltavan sanella mitä kirjoitan, mutta Wardilla oli selvä suunnitelma mitä hän pistää minut kirjoittamaan: ”<i>Voisimmeko saada aikaan tekstin, jossa tuomitsemme vammaistaiteen? Taide on taide – se on ja se on. Kun se puhuttelee, se on kuin ihminen, joka puhuttelee meitä, vaikka emme tiedä hänestä yhtään mitään, me vain pidämme hänestä. Toivon, että te panette sinne, että näin sitä pitää katsoa. Meidän pitää unohtaa mitä olemme oppineet ajattelemaan entuudestaan ja ajatella vapaasti. Nauttia kauneudesta, kun se on.”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Annan aina haastateltavan lukea kirjoittamani jutun ennen kuin lähetän sen toimitukseen. Wardille juttu piti lähettää paperille tulostettuna vanhalla kunnon etanapostilla. Muutaman päivän kuluttua puhelin soi. Toisessa päässä oli Wardi. Ehdin hetken pelätä, että nyt saan taas huutia, mutta kuulinkin hihitystä ja Wardi sanoi: <i>“Minusta ei ole koskaan kirjoitettu noin.”</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Olin kertonut jutussa hänen äksyilystään, sen mitä mieltä hän oli minun viehättävyydestäni ja etten voinut kysyä juuri mitään mitä olin suunnitellut. Olin myös siteerannut suoraan Wardin tiukat mielipiteet vammaistaiteesta ja kategorisoinneista. Wardi kysyi kohteliaasti saisiko hän käyttää juttuani puheensa runkona tilaisuudessa, jossa hän jakaa kyseisen Vuoden vammaistaiteen palkinnon. Tottakai hän sai, nehän olivat hänen omia mielipiteitään, minä vain kirjasin ne ylös.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Haastattelu poiki muutakin. Wardi kertoi minulle huomanneensa Kaapelitehtaalla tanssija <b><a href="https://www.teme.fi/fi/ajankohtaista-stst/taiteilijat-valtuustoon/" target="_blank">Maija Karhusen</a></b>, johon hän halusi tutustua. Maijan kaunis hymy ja ilmeikkäät kädet olivat hurmanneet Wardin. Minäkin tunnen Maijan, me olemme molemmat OI-yhdistyksen jäseniä, joten tutustutin heidät toisiinsa.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Tässä kohdassa voi vain kertoa, että loppu on historiaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Wardi, Maija ja </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.raisavennamo.fi/">Raisa Vennamo</a></span></b><span style="color: #222222;"> tekivät yhdessä näyttämöteoksen </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.nytid.fi/2011/05/tillat-det-osannolika/" target="_blank">Hymyilevät kädet</a></span></b><span style="color: #222222;">, jota esitettiin neljän vuoden ajan Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla. Kuvia ja lisätietoja Hymyilevistä käsistä voi katsoa edelleen linkistä: </span><a href="http://hymyilevatkadet.blogspot.com/" style="color: #222222;">http://hymyilevatkadet.blogspot.com/</a></span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-34413078327370603672021-08-20T15:03:00.002+03:002021-08-20T15:14:49.880+03:00Tukilinjan blogijuttu 7<p><span style="font-size: x-small;"><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></span></p><p><span style="font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN9hgZuUz68m4AxbaawJ1cVAwkDbNQCa-mCphdOQZCeYHo31d5-qkS7wLXYd7DlI-z_Mm5_M3TU4ykyqM5eQCN_ytWO1Zhkw62yDt75CUhbdZBKLV-kJ2G2ZgGc4crS-o7mXe4iulWunQ/s1701/Tikilinja-7.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1276" data-original-width="1701" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN9hgZuUz68m4AxbaawJ1cVAwkDbNQCa-mCphdOQZCeYHo31d5-qkS7wLXYd7DlI-z_Mm5_M3TU4ykyqM5eQCN_ytWO1Zhkw62yDt75CUhbdZBKLV-kJ2G2ZgGc4crS-o7mXe4iulWunQ/w640-h480/Tikilinja-7.jpg" width="640"></a></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: 13.2px;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: small;">28.12.2020</span></div><div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: x-small;"><br></span></div><div><span style="font-family: verdana;"><b><span style="color: #e06666; font-size: medium;">Joulun jälkimainingit</span></b><br><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Haluaisin unohtaa tämän joulun, mutta korona on muuttanut ajanlaskua niin, että varmasti minä ja moni muu tulee muistamaan koronajoulun 2020.<br><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Olen kammertautunut sängystä. Näissä kipukohtauksissa ei ole mitään logiikkaa. Nyt voin seisoa ja kävellä yhden kepin kanssa, mutta en voi oikeastaan maata tai istua ja kipulääkkeet saavat pään tuntumaan luiselta kuplalta. Nukkuminen seisaaltaan ei valitettavasti onnistu.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Onneksi on teknologiaa, joka pelastaa öiden synkimmät sudenhetket. Tuijotan tabletilta Netflixin kevyimpiä hömppäleffoja.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kipu menee helposti tunteisiin ja niissä vellominen ei paranna tilannetta yhtään. Olen sen takia yrittänyt ottaa etäisyyttä kipuun lukemalla siitä kuivan asiapitoista tekstiä.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Törmäsin netissä mm. </span><b><span style="color: #666666;">Susanna Lankisen</span></b><span style="color: #222222;"> Tampereen yliopistossa tekemään filosofian pro gradu -tutkielmaan: <a href="https://trepo.tuni.fi/handle/10024/83100" target="_blank">Kivun ongelma.</a></span></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Se esittelee kivusta käytyä filosofista keskustelua laajalla otteella. Lankinen kirjoitti tiivistelmän alkuun näin:</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>”Kipu on filosofisesti mielenkiintoinen ilmiö, sillä se on yleensä samaan aikaan sekä fyysinen että psyykkinen tila: kudosvauriota ja kärsimystä.”</i></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kärsimys kuulostaa ylevältä ja se on aina kiinnostanut ihmisiä, mieluiten jonkun muun kuin oma. Mutta empaattisinkaan lähimmäinen ei pysty tietämään mitä toisen ihmisen kärsimys on, kärsimys on hyvin yksilöllinen ja yksityinen kokemus kuten myös kipu. Siksi ei pidä luulla, että vammaisuus on automaattisesti kärsimystä ja että siihen aina liittyy kipua. Edes vanhemmat eivät voi tietää miten oma lapsi kokee vammaisuutensa.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Luustohaurauteni takia minulla on ollut elämässäni kipuja. Kun luu murtuu siihen liittyy kipua. Pahimmillaan voi joutua kipushokkiin. Kun kipu iskee, sitä yrittää olla liikahtamatta nahkansa keskellä, eikä päässä ole yhtään korkealentoista ajatusta. Sydän hakkaa, ihosta tulee kylmän nahkea ja näkökenttä muuttuu, autonomista hermostoa on mahdoton hallita. Ainoa pieni älyn häivähdys on, jos muistaa kehottaa itseään hengittämään ja rauhoittumaan.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ehdin joulunpyhinä jo miettiä, saisinko jostain lähetteen kipuklinikalle, jos tämä ei ala helpottaa. Sen takia luin kauhistuneena <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/potilaat-arvostelevat-kipupoliklinikoita-rajusti-ohjeistettu-siirtamaan-kipu-rusinaan-ja-heittamaan-se-pois/" target="_blank">Suomen Kuvalehden jutun vuodelta 2019</a>, jossa potilaat arvostelivat Suomen yliopistollisten sairaaloiden kipuklinikoita. Jutun mukaan kärjistäen näyttää siltä, että ennen kipupotilaat halusivat päästä kipupoliklinikalle, mutta nyt osa potilaista jopa välttelee ja pelkää joidenkin paikkakuntien kipupoliklinikoita.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Minäkin pelkäisin mennä kipuklinikalle, jos siellä olisi SK:n jutussa mainitun neurologin kaltaisia lääkäreitä. Tämä neurologi sanoo jutussa:</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>”Lääkkeetön kivunhoito tuo potilaalle keinoja sopeutua tilanteeseen ja lähteä kuntoutumisen tielle. Lääkkeettömiä hoitoja ovat fysioterapia erikoisterapioineen, psykologiset kivunhallintakeinot, toimintaterapia ja erilaiset kivunhallintakurssit.”</i></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kipupoliklinikalle ohjautuvat kaikkein haasteellisimmat ja vaikeimmat kipupotilaat, joita muu terveydenhuolto ei ole pystynyt auttamaan. Usein se tarkoittaa niin voimakkaita kipuja, että ne voivat vammauttaa ihmisen toimintakyvyttömäksi. Silloin on väheksyvää ja nöyryyttävää kehottaa kipupotilasta sopeutumaan ja tarjota hänelle toimintaterapiaa.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Oman kokemukseni mukaan aniharvan kohdalla pystytään rakentamaan potilasta noin tukeva ja hyvin toimiva hoitoketju. Kukaan näistä kuntouttajista ei ole paikalla tukemassa, kun kipupotilas kolmen-neljän aikaan yöllä miettii onko elämässä mitään järkeä.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Minäkin käyn fysioterapiassa kipujen takia ja yritän ylläpitää kuntoani, mutta välillä kipujakso on niin paha, etten selviä siitä ilman asianmukaista lääkitystä.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Suomi ei ole Yhdysvallat, jossa opioidikriisi vain jatkuu. Se ilmeisesti vaikuttaa meidänkin varovaisiin lääkäreihimme. Minä tuskin olen ainoa, joka olen kuullut tarinoita siitä, kuinka kuolemansairaankin kohdalla pihdataan riittävää kipulääkitystä.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ollessani sairaalassa pitemmän jakson viisi vuotta sitten, tapasin sairaalan virallisen kipuhoitajan. Hän oli muistaakseni alunperin anestesiahoitaja, joka oli erikoistunut kipuhoitajaksi. Olen vieläkin kiitollinen hänelle. Hänellä oli aikaa kuunnella ja hän otti tilanteen tosissaan. Hän kehitti leikkauskipuihini sellaisen yhdistelmälääkityksen, joka toimi erittäin hyvin. Ahdistavat opioidien aiheuttamat hallusinaatiot loppuivat ja olin jopa vähän paremmalla tuulella. Kipuhoitaja osasi huomioida senkin. Samoin hän suunnitteli ns. alasajon, eli tymäkkää kipulääkitystä ei voi lopettaa noin vain, se pitää tehdä rauhallisesti vähän kerrallaan. Sekin onnistui.</span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><br></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kipu voi saada ihmisen inhoamaan omaa kehoaan, kokemaan sen viholliseksi. Minäkin olen särkevän ruumiini kanssa sotajalalla. Joku välirauha sen kanssa on tehtävä, koska se kuitenkin joutuu kantamaan tämän ainokaisen elämäni.</span></div><div><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Runoilija </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirkka_Turkka" target="_blank">Sirkka Turkka</a></span></b><span style="color: #222222;"> on kuvannut kauniisti:<br><br></span></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: georgia;"><i>– tätä ruumista, luutiheikköä,</i></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: georgia;"><i>joka kätkee hämäriinsä himmeät uinuvat elimet,</i></span></div><div><span style="color: #222222; font-family: georgia;"><i>sydämen kuin tempoilevan ruusun.</i></span></div><div style="color: #222222; font-family: verdana; font-size: 13.2px;"><br></div></div><p style="background-color: white; color: #222222; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 13.2px;"></p><div class="separator" style="background-color: white; clear: both; color: #222222; font-family: Verdana, Geneva, sans-serif; font-size: 13.2px; text-align: center;"></div>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-87616322699688212632021-08-20T14:43:00.000+03:002021-08-20T15:14:32.812+03:00Tukilinjan blogijuttu 6<p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; font-family: verdana; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="968" data-original-width="1563" height="397" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn76Smk4MMUtr09RGWXa0nsujcLThQ8Rlsxe-Ilre6k6fZXdWkak7H_7RurjLy2hf0dfls93knIhSjuaffo8hMoy7lOBEgX-t7T93M4ss6tFlAIU2-tjVBAZcDILLIuWEFTYxfbttDhms/w640-h397/Joulu.jpg" width="640"></div><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><span style="font-size: x-small;">23.12.2020</span></span></p><p><span style="color: red; font-family: verdana; font-size: medium;"><b>Parempia jouluja odotellessa</b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Meidän joulu on hiljaiseloa, kuten se on ollut jo kuukausikaupalla. Harmiksi minulle iski taas kipujakso. Iän myötä <i>osteogenesis imperfecta</i>an liittyvät rapistumiset lisääntyvät ja niiden mukana tulee erilaisia kipuoireita. OI-vanhuus on extreme laji.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Makaan siis sängyssä, mikä on mukavaa, mutta joudun syömään kipulääkettä. Kivun akuutissa vaiheessa on tärkeää saada se rauhoittumaan. Olen huono kipupotilas, kiukuttelen, säälin itseäni ja vähän Jaskaakin, joka saa hoidella joulun kuten parhaaksi näkee. Sen lisäksi hän joutuu kuuntelemaan kitinöitäni ja sietämään ärhentelyäni. Jos minusta joskus pidetään muistopuhe, siinä ei varmasti sanota, että hän ei koskaan valittanut vaan kesti elämän vaikeudet hiljaa vaieten.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Onneksi on Jaska, joka suhtautuu yllättävän ymmärtäväisesti passaamispyyntöihini sekä säälin ja lohtuherkkujen ruinaamiseeni.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Valittamisesta tuli mieleen, että minulla on ero- ja uusioperhe, vaikka meillä ei ole Jaskan kanssa yhteisiä lapsia.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Päätin aikoinani, että yhteisten joulujen ruinaamiseen en rupea. Ero on aina ikävä asia, sitä ei kannata tehdä kaikille asianosaisille vielä pahemmaksi. Ex-anoppini oli vannoutunut jouluihminen, samoin lasteni nykyiset appivanhemmat. Minulle yhteinen joulu ei ole maailman tärkein asia.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Olemme joskus livahtaneet Jaskan kanssa Kanarialle jouluksi. Vieläkin tulee iloinen ja aurinkoinen fiilis, kun radion tonttujoukkojen tip tapin seasta kajahtaa:</span></p><p><i><span style="color: #222222; font-family: verdana;">”Feliz navidad, feliz navidad prospero ańo y felicidad </span><span style="color: #222222; font-family: verdana;">I wanna wish you a merry christmas…”</span></i></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Vuosien kuluessa meille kaikille on muodostunut omat traditiot.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Jaskan kanssa olemme viettäneet monta mukavaa ja herkullista joulua hänen sisarenpoikansa perheessä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Tämän poikkeusjoulun aattona kömmin kyllä tyynyjeni, kirjojen, karkkipapereiden ja villasukkien seasta Jaskan kattamaan joulupöytään. Otan sen verran kipulääkettä, että pystyn istumaan. Marinoistani huolimatta olen kiitollinen, ettei minun tarvitse potea täällä yksinäni kuten monen muun kipeän ja koronan eristämän.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ensi jouluna kaikki on toivottavasti paremmin.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Rokotteet ovat tulossa, jaksetaan sinnitellä näitä outoja aikoja vielä vähän aikaa.</span></p><p><span style="color: #cc0000; font-family: georgia;"><i><b>Toivon teille kaikille kestävyyttä ja hyvää joulua.</b></i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><span style="background-color: white;"></span></span></p><p><br></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-75022178884153177922021-08-20T14:35:00.001+03:002021-08-20T15:15:08.219+03:00Tukilinjan blogijuttu 5<p><span style="font-family: verdana;"><span style="background-color: white; color: #222222;">Siirrän tänne </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" style="background-color: white; color: #cc986e; text-decoration-line: none;" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a><span style="background-color: white; color: #222222;">. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglDd60vcsqO26YEuDKdcS9d-25XCXbaJvxp-hpOqRvIq8T8Dvbfd6Xz7_CdUKUL5ZdzGxv2eNM_ODFeWxL3TEg5UXG-MwzdKhVaF_ysnXDeSlrHcrFMTZHEKDuV6EujsqTfKz0g-U5d9w/s1134/Mediakuva.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1134" height="434" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglDd60vcsqO26YEuDKdcS9d-25XCXbaJvxp-hpOqRvIq8T8Dvbfd6Xz7_CdUKUL5ZdzGxv2eNM_ODFeWxL3TEg5UXG-MwzdKhVaF_ysnXDeSlrHcrFMTZHEKDuV6EujsqTfKz0g-U5d9w/w640-h434/Mediakuva.jpg" width="640"></a></span></div><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><span style="font-size: x-small;">19.12.2020</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #783f04; font-size: medium;"><b>Mediako aidosti moninaista?</b></span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Uusimmassa Yliopisto-lehdessä 10/20 on juttu historioitsija <b><a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/naistoimittajia-alettiin-palkata-1900-luvun-alussa-jotta-lehtien-mainostulot-saataisiin-kasvuun" target="_blank">Reetta Hännisestä</a></b>. Hän puhuu tammikuussa Tieteen päivillä suomalaisten naistoimittajien palkkaamisesta sanomalehtiin 1920-30-luvulla. Naisia pestattiin tuomaan lehtiin kepeyttä ja monipuolisuutta. Esimerkiksi muotijutut, pakinat ja naisten matkareportaasit olivat suosittuja. Lehdissä oli huomattu, että naiset vastasivat perheiden kulutuspäätöksistä, joten oli taktisesti viisasta tavoitella heitä kirjoittajiksi ja lukijoiksi. Jutussa mainitaan myös Suomisen perhe -sarjaa kirjoittanut <b><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Seere_Salminen" target="_blank">Seere Salminen</a></b>, jonka tyyliä kuvataan kevytkynäiseksi.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ihana termi, minäkin haluan olla kevytkynäinen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Tällä viikolla olen seurannut somekeskustelua, joka käynnistyi siitä, kun mediassa kerrottiin, että </span><b><span style="color: #666666;">Radio Aalto</span></b><span style="color: #222222;"> lopettaa vuoden vaihteessa ja tilalle tulee uusi </span><span style="color: #666666;"><a href="https://www.supla.fi/menaisetradio" target="_blank">Me Naiset -radiokanava</a></span><span style="color: #222222;">. Siitä kuulemma tulee moninaisempi kuin koskaan ja se on isoin naisten puheenaihemedia. Ymmärsin, että toimituksessa ei ole enää miehiä mukana. Takana on Me Naiset -lehteä kustantava Sanoma Media.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ajatuksissani keskustelu jotenkin yhdistyi tuohon Yliopisto-lehden juttuun. Mielestäni on oudon vanhanaikaista, että vielä nykypäivänä tehdään naisille suunnattu radiokanava. Sadassa vuodessa odottaisi jo, että ajattelutapa olisi muuttunut.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kanavan uudet juontajat poseerasivat iloisen kepeästi yhteiskuvassa. He ovat kaikki nuoria, hoikkia ja kauniita naisia.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Somessa alkoi samantien pieni myrsky. Poimin tähän runsaana vyöryvästä keskustelusta pari kommenttia:</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">“Missä on se mainitsemanne moninaisuus? Valkoiset ja hoikat able-bodied CIS-naiset eivät kyllä muodosta moninaista kuvaa kanavasta. Haluaisin tälle termille jotain vastinetta: lihavia ihmisiä, bipoc-ihmisiä, transihmisiä ja rampoja ihmisiä.”</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">(CIS = cisgender eli henkilö, joka kokee olevansa syntymässä määriteltyä sukupuolta, BIPOC = black, indigenous and people of color eli jotenkin näin: mustat, alkuperäiset ja värilliset ihmiset, korjatkaa ihmeessä jos on selvempiä käännöksiä. Tiedän, että tuo indigenousin käännös on tässä tosi kömpelö.)</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">“On yhteiskunnallisesti tärkeää tarkastella Suomen suurimman mediakonsernin valtaa määrittää, ketkä naiseutta edustavat.”</span></p><p><b><span style="color: #783f04; font-family: georgia;">Syrjintä on rakenteissa</span></b></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Suuresti arvostamani somepersoona </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://yle.fi/uutiset/3-11498036" target="_blank">Emmi Nuorgam</a></span></b><span style="color: #222222;"> tarttui aiheeseen ja sanoi, että syrjintä on meillä rakenteissa rekrytoinnista asti. Me vammaiset ihmiset todellakin tiedämme sen. Emmi ei väitä, että kauniit ja hoikat heteronaiset ovat epäpäteviä juontajia, mutta hän väittää, että heillä on hyvin samankaltainen näkökulma maailmaan.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Instassa Me Naiset vastasi kritiikkiin valittaen, että huomio kääntyi väärään suuntaan, eli juontajien ulkonäköön.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Kyse ei ole siitä, että ulkonäön perusteella tehtäisiin johtopäätöksiä juontajien ja toimittajien moniäänisyydestä, mutta kyllä se omalta osaltaan pönkittää sitä kuvaa minkälaisia ovat suomalaista naiseutta edustavat toimittajat.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Yleisellä median kuvastolla on valtaa siihen, miten erilaiset ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ja kuinka he kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan. He, jotka kuuluvat enemmistöön, eivät helposti huomaa sitä. Toivon, että tulevina vuosina yhdenkään erityislapsen tai -nuoren ei tarvitsisi ajatella minkään median äärellä omaa kelpaamistaan, koska missään ei näy ketään hänen kaltaistaan. Tämä näkymättömyys vaikuttaa myös siihen uskaltavatko tai haluavatko erityisnuoret hakeutua alan koulutukseen. Vaikka muuta väitettäisiin, media vaikuttaa siihen mitä me ajattelemme itsestämme ja toisistamme.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Tuotantopalvelu </span><a href="https://www.instagram.com/sonsoflumiere/" style="color: #222222;" target="_blank">Sons of Lumièren</a><span style="color: #222222;"> toimitusjohtaja </span><b><span style="color: #666666;">Mete Sasioglu</span></b><span style="color: #222222;">n </span><a href="https://www.instagram.com/metesasioglu/" style="color: #222222;" target="_blank">@metesasioglu</a><span style="color: #222222;"> Instasivulla törmäsin tutkimukseen, joka on aika masentavaa luettavaa.</span></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Metropolia Ammattikorkeakoulun elokuvan ja television tutkinto-ohjelman opiskelijat kokosivat tilastollisen tutkimuksen Kenen kuvia kerrotaan? – Diversiteetti suomalaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa 2019. Se on tilastollinen tutkimus roolituksesta eri vähemmistöryhmistä vuonna 2019 ensi-iltansa saaneissa fiktiivisissä elokuvissa ja TV-sarjoissa. Tutkimuksen toteutti </span><b><span style="color: #666666;"><a href="https://apfi.fi/ajankohtaista/kenen-kuvia-kerrotaan-diversiteetti-suomalaisissa-elokuvissa-ja-tv-sarjoissa-2019-tilasto-julkistettu/" target="_blank">Milja Nieminen</a></span></b><span style="color: #222222;">, jonka vuonna 2021 julkaistava opinnäytetyö käsittelee aihetta laajemmin. Tutkimuksen on tilannut av-alan edunvalvontajärjestö Audiovisual Producers Finland, APFI.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Hyytävä tilasto menee yksinkertaistettuna näin:</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">90,6% hahmoista on valkoisia, CIS-sukupuolisia, heteroseksuaaleja ja vammattomia ihmisiä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Jäljelle jäävästä vähemmistöjen osuudesta vammaiset hahmot ovat vähiten näkyviä. Heitä oli mukana vain 0,4%.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Lisäksi suurin osa vähemmistörooleista ovat pienrooleja, joilla on vain vähän kohtauksia tai repliikkejä, eikä merkittävää vaikutusta kokonaistarinaan. Hahmojen tarinat ovat useimmiten edelleen vallitsevien stereotypioiden mukaisia, ja vähemmistötaustalla on huomattava vaikutus hahmojen tarinoihin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><span style="color: #222222;">Tänä syksynä Tukilinjan elokuva- ja kirjallisuuskriitikko, runoilija ja Kynnys ry:n tiedottaja </span><b><span style="color: #666666;">Sanni Purhonen</span></b><span style="color: #222222;"> kertoi tutkimukseen liittyvässä paneelikeskustelussa näkemyksensä huonon representaation haittoihin.</span></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">(Representaatio tarkoittaa jonkin todellisen asian edustusta ihmisen mielessä. Tavallaan se on ’mielikuva’ – tietyssä mielessä se onkin joskus paras käännös.)</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>”Jos yleinen tarina, joka vammaisuudesta kerrotaan toistamiseen on, että vammaisuus on tragedia, että sinussa on jotain vikana, että kehossasi on jotain vikana tai että yhteiskuntaa ei ole rakennettu tavalla, joka sopii sinulle, miten nuori vammainen ihminen voisi nähdä itsensä aktiivisena? Jos heille kerrotaan kerta toisensa jälkeen, etteivät he ole tarpeeksi hyviä tai etteivät he ole aktiivisia?</i></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;"><i>Jos viestin, joka vammaisuudesta kerrotaan, ydin kiteytyy siihen, että vammaisuus on tragedia – ja niin on sanottu uudestaan ja uudestaan mediassa – vammaisen henkilön on varmasti vaikeampaa haluta olla vaikkapa näyttelijä.”</i></span></p><p><span style="color: #783f04; font-family: georgia;"><b>Aito moninaisuus</b></span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Sata vuotta sitten naisia palkattiin sanomalehtiin, jotta niihin saataisiin moninaisuutta. Eikö nyt olisi jo erityisten ihmisten aika?</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Aito moninaisuus tarvitsee erilaisia median tekijöitä, heitä joilla on erilainen kokemus ja näkemys maailmaan kuin etuoikeutetuilla vammattomilla ihmisillä. Tekijöitä, jotka kertovat erityisryhmistä ilman asenteellisuutta, oikeilla termeillä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ei riitä, että me erilaiset ihmiset vierailemme silloin tällöin keskusteluohjelmissa tai meistä tehdään mediaan urheustarinoita kuinka vammastamme huolimatta olemme löytäneet ihmissuhteen ja ihan itse pesseet pyykkiä. Tai sitten meistä tehdään ns. inspiraatiopornoa, joka kertoo supervammaisten sankaritarinoita, joiden äärellä kuuluu tajuta kuinka onnekas on, tirauttaa kyynel tai vähintään liikuttua näistä iloisista, valoa ja voimaa säteilevistä suurenmoisista vammaisista ihmisistä.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Ei! Se ei tee mediasta moninaista – meidän pitää päästä itse tekemään ohjelmia, päättämään sisällöistä, rahasta, näkökulmista, siitä keitä haastatellaan. Vain sitä kautta syntyy aidosti moninaista mediaa.</span></p><p><span style="color: #222222; font-family: verdana;">Tietysti ajattelen tässä yhteydessä myös Tukilinjaa. Toimittajissa meitä on kyllä liiallinen naisenemmistö ja olemme kaikki valkoisia. Mutta puolustukseksi, olemme eri-ikäisiä, sekin jo avartaa maailmankuvaa, koulutuksemme ja työkokemuksemme ovat erilaisia ja osalla meistä on toimintarajoitteita. Me emme taida olla kovin trendikkäitäkään. Me muutamat vammaisuuden kokemusasiantuntijat kritisoimme palavereissa toistemme juttuja ja näkökulmia. Tietysti kaverille tulee oltua lempeämpi, myönnetään, mutta uskon vilpittömästi, että meillä kaikilla on vilpitön halu kertoa mahdollisimman oikealla näkökulmalla siitä yhteiskunnasta ja elämästä, jossa erityiset ja erilaiset ihmiset elävät tämän päivän Suomessa.</span></p><div><br></div>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-37600205741455227772021-08-20T14:13:00.003+03:002021-08-20T15:15:27.644+03:00Tukilinjan blogijuttu 4<p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;"><span style="font-size: x-small;">Siirrän tänne <a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" target="_blank">Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja</a>. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></span></p><p><span style="background-color: white; color: #222222; font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="957" data-original-width="1276" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjA3j34JOWRET0fbVDzBQApooBBOuYlsa0YeQXor4mJznquUHTeU1z5iz0wfFzmPJ4oHs2_bvh0v5J6Dvgo94TR47g7NxbtjN48P95frkOO72F-RBCDOUgQuLjtI5LK3wabupQshZNZG6E/w640-h480/Pelle_02.jpg" width="640"></div><p></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">15.12.2020</span></p><p><span style="color: red; font-family: verdana; font-size: medium;"><b>Pelkkää pelleilyä</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Minusta ei heru kyyneltäkään, kun varpupolo paleltuu jouluaamuna hankeen. Tiedän, tiedän kuten varmaan suurin osa, kuinka surullinen tarina siinä on takana, mutta siihen aikaan, 1800-luvulla, sivistyneittenkin ihmisten lapset kuolivat vaikka minkälaisiin tauteihin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Eikä tämä ollut aasinsilta koronaan, vaan kömpelö pohjustus sille, että olen huono liikuttuja. Lasteni mielestä olen inhorealisti. Laitan aina telkkarin kiinni, kun siellä herutetaan nenäpäiviä tai syöpäkeräyksiä tanssien lomassa. Ohjelmat ovat niin teennäistä, etten voi katsoa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olen joskus lukenut, muistaakseni <b><span style="color: #666666;">Eeva Joenpellon</span></b> haastattelun, jossa hän mielestäni sanoi näin:</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><i>“Se etten ole tunteellinen ihminen, ei tarkoita, etten olisi tunteva ihminen.”</i></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämä tukee omia ajatuksiani.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kyllä tällainen inhorealistikin liikuttuu, kuten marras-joulukuun vaihteessa kahdesta somessa pyörineestä kotikutoisesta videosta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ensimmäisessä <b><span style="color: #666666;">Veeti</span></b>, alle kymmenvuotias poika, ja joku sairaalaklovneista laulavat yhdessä “On kuukaus enää jouluun”. Esitys kuvattiin alun alkaen äidille, mutta siitä tuli niin hyvä, että se pantiin yleiseen jakoon. Sillä esityksellä ei pääsisi Talent-kisaan, mutta sillä pääsee suoraan ihmisten sydämiin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kun joku laittaa itsensä niin vilpittömästi likoon kuin Veeti, niin meitä herkistyneitä oli yhtäkkiä Facessa 12 000, ja 2400 meistä jakoi videon eteenpäin. Instagramissa laulua katsottiin 8000 kertaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Muutama päivä esityksen jälkeen, someen ilmestyi toinen video, jossa Veeti kiittää saamistaan kehuista. Se käy vielä enemmän sydämeen, vaikka Veeti sanoo vain yhden lauseen: <i>“Kiitos, kun sanoitte noin nätisti miulle, että esitys oli hieno”.</i></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Äiti oli kertonut klovneille, että Veetin sydän kuulemma pakahtuu rakkaudesta. Ja se näkyy.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kumpaakaan näistä videoista ei ole suunniteltu, sommiteltu, ei ole mietitty liikuttavaa tarinaa, jolla tiristetään katsojasta kyynel. Missään ei ole edes kerrottu miksi Veeti on sairaalassa, hänen ja perheen yksityisyyttään on kunnioitettu.</span></p><p><b><span style="color: #ea9999; font-family: georgia;">Ilo on iso asia</span></b></p><p><span style="font-family: verdana;">Vuonna 2011 sain tehdä <a href="https://habitusmiserabilis.blogspot.com/search/label/Lilli%20Sukula-Lindblom" target="_blank">Tukilinja-lehteen jutun sairaalaklovneista.</a> Sairaalaklovnien toiminta täytti silloin 10-vuotta. Lisäksi juhlittiin sitä, että sairaalaklovnitoiminta oli saatu jokaiseen yliopistolliseen sairaalaan. Sen ansiosta toiminta tavoitti viime vuonna 2019 jo noin 77 000 henkilöä – lapsia, heidän läheisiään ja hoitohenkilökuntaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Miksi kipeille lapsille pitäisi pelleillä? Sairaalassa olo on vakava juttu.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Sairaalaklovnit saavat lapsen unohtamaan hetkeksi sairautensa. Klovnit tuovat mukanaan hyvää mieltä, vapauttavaa naurua ja hulluttelua. Lapsi saattaa syyllistää itsensä sairautensa takia, siksi hänelle on tärkeää nähdä vanhempiensa nauravan iloisena – joku äiti on kuulemma nauranut niin, että tipahti tuolilta!</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tutkijat arvelevat, että nauraminen vapauttaa kehoon endorfiiniä, joka lievittää kipua ja stressiä. 15 minuuttia kunnon naurua nostaa tutkitusti kipukynnystä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Keväällä korona siirsi sairaalaklovnien toiminnan pääosin verkkoon. PunanenäStudion videoita voi edelleen katsoa Youtubesta: <a href="http://www.youtube.com/sairaalaklovnit">www.youtube.com/sairaalaklovnit</a></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nyt joulukuussa klovnit julkaisevat Facebookissa joulukalenteria, jossa on joka päivä joku kiva pieni video.</span></p><p><span style="color: #ea9999; font-family: georgia;"><b>Punainen nenä ja sisäinen klovni</b></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Leuhkin silloin tällöin sillä, että olen kauan sitten suorittanut klovnerian peruskurssin Teatterikoulun avoimella puolella. Tällaisena alle 150 senttisenä pätkänä luulee helposti olevansa valmis pelle. Mutta, pelle ja klovni ovat kaksi eri asiaa ja lisäksi kurssilla paljastui, että minun sisäinen klovnini ei ollutkaan iloinen ja hauska, vaan se oli yrmeä äkseeraaja.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Siksi minulle puettiin maata viistävä sotilasmantteli ja sen uumenista laitoin yleisöä ja maailmaa järjestykseen. Se kyllä nauratti katsojia, mutta pakko myöntää, että olin vähän pettynyt. Olin luullut olevani hauska ihan toisella tavalla. Jaska (aviomies) sanoi, että ehkä se maailman pienin naamio, eli punainen nenä, toi esiin todellisen minuuteni.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Koronasta minun on turha sanoa mitään, media on sitä täynnä, mutta kaiken keskellä voisi muistaa, että elämä ei lakkaa olemasta hauskaa kun joku kuolee, eikä se lakkaa olemasta vakavaa, kun joku nauraa. Tämän viisauden sanoi muistaakseni <b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Bernard_Shaw" target="_blank">Bernhard Shaw.</a></span></b></span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-81387522609016944052021-07-04T19:41:00.001+03:002021-08-20T15:16:08.106+03:00Tukilinjan blogijuttuja 3<p><span style="font-family: verdana;">Siirrän tänne Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1207" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxJOWNsp0_PeLvMaPrjrvdZbqhIOOhnhCMgL0F1NESTpVeRULGM4KaWwARYIsMLbsf13cx0BhakFXVLpbNydUFJKQIjckvln8WxHl_pZWggCG0lu5c2xgsSEuw4oPYWwl0LE_zZr66pfQ/w640-h450/Blogi_03.jpg" width="640"></div><p><span style="font-family: verdana;">10.12.2020</span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="color: red; font-family: verdana;">Sammakkokuningattaren tunnustuksia</span></h3><p><span style="font-family: verdana;">Korttelissamme on oma kierrätyskirjasto. Se on pieni kulahtanut lastulevykaappi meidän rapun oven vieressä, sateelta suojassa. Kaappiin on liimattu säännöllisesti irtoava laminoitu lappu, jossa lukee: “Tiklin kirjasto, tuo ja vie. Älä palauta.”</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olen poiminut sieltä monta mielenkiintoista nidettä. Valintaperusteeni osoittaa syvää sivistystä ja kirjallisuuden harrastusta, eli jännä nimi ja nätti kansi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Siksi esimerkiksi <a href="https://www.tuglas.fi/kantarellin-kuuntelun-taito" target="_blank">“Kanttarellin kuuntelun taito”</a> ja <a href="https://docplayer.fi/17899261-Hulluja-nuo-venalaiset.html" target="_blank">“Hulluja nuo venäläiset”</a> ovat siirtyneet kirjapinoihini.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Alepaan mennessä katson aina onko kirjastoomme ilmestynyt jotain uutta. Tänään siellä odotti minua <b><span style="color: #666666;"><a href="https://annaperho.fi/" target="_blank">Anna Perho</a></span></b>n <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.com/2015/05/anna-perho-pienta-saatoa.html" target="_blank">“Pientä säätöä”</a> kirja. Takakansiteksti oli selvästi kirjoitettu minulle: “Suosittelen tätä kirjaa sinulle, jos olet tehnyt joskus jotain tyhmää.” Kiitos Anna Perho.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nykyisin nuoret taitavat luulla, että tärkeintä elämässä on virheiden välttely. Some on tämän ajan koivuniemen herra, joka sivaltaa välittömästi jos esität väärän mielipiteen tai teet yhdyssanavirheen. Epäonnistuneiden postaustesi takia sinut voidaan myös vaieta kuoliaaksi. Kukaan ei peukuta, kommentoi tai lähetä hymy emojia. Vain äitisi ja mummosi lähettävät pusuemojeita ja sydämiä. Ainoastaan teatterikoulun ekaluokkalainen uskottelee itselleen, että moka on lahja.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mikä on oma messevin, tyhmin, kirvelevin ja kipein mokani?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ei epäilystäkään – miesten ja lasten kanssa olen tehnyt kaikki pahimmat, tyhmimmät ja kauaskantoisimmat virheeni. Varmaan palvelutalossakin löydän vielä tilkan tervaa ja höyheniä tyynyni alta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Onneksi blogikirjoituksen ei tarvitse olla knausgårdilaista piehtarointia. Lohduttaudun kalenteriin liimaamillani voimalauseilla, joilla me oman elämämme boss ladyt loikimme häpeämme yli <b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002909999.html" target="_blank">Paulo Coelho</a></span></b>n viitoittamaa tietä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><a href="https://oi-yhdistys.fi/osteogenesis-imperfecta/" target="_blank">Osteogenesis imperfecta</a> (OI) eli synnynnäinen luustohauraus on kollageenivirhe. Se tekee muistakin kudoksista erilaisia. Meidän perheessä, jossa nykyisin vilisee kaikenkokoisia oilaisia, uskotaan epämääräiseen tutkimukseen, jossa on kerrottu kollageenivirheen nopeuttavan aivojen synapsien liikkuvuutta. Se tarkoittaa meidän tapauksessamme taisteluhävittäjän nopeudella holtittomasti risteileviä, toisiinsa törmäileviä sekalaisia ajatuksia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jaskan (aviomies) mielestä se tarkoittaa, että perheen OI:t puhuvat yhtäaikaa molemmista suupielistä etenkin silloin, kun olemme yhdessä. Hän ei kuulemma pysty seuraamaan sitä mikä meistä on normaalia keskustelua.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jaska nimittää minua sammakkokuningattareksi, koska vaivautuessani tai ollessani muuten epävarma, suustani alkaa tulvia täysin pitelemätöntä puhetta. Huomaan sen itse liian myöhään, yleensä vasta sitten, kun havahdun ympärilläni väreilevään hiljaisuuteen. Muut ovat hiipanneet hakemaan uutta kakkupalaa, viinilasillista tai muistaneet, että koira on yksin kotona ja se piti viedä tunti sitten ulos.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Perhetarinoitteni kevyimmästä päästä voin kertoa sen, kun aivan liian nuorena äitinä sain Naistenklinikalla ensimmäisen lapseni. Siihen aikaan sairaalassa oli ruuhkaa ja siellä sai olla vain pari päivää. Vauvat eivät olleet vierihoidossa, vaan toisessa huoneessa hoitajien hoteissa omissa pikku sängyissään. Vauvansa näki vain ohimennen silloin tällöin ja sen tunnisti rannekkeesta, jossa oli minun nimeni.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kun minut sitten lähetettiin kotiin, ovella hoitaja pisti syliini nyytitetyn vauvan. </span><span style="font-family: times;"><i>“Onko jotain kysyttävää?”</i></span><span style="font-family: verdana;"> hän sanoi. Siinä me lapsen isän kanssa seisoimme kuin kaksi kysymysmerkkiä ja suustani pääsi: </span><span style="font-family: times;">"<i>Mitä se syö?”</i></span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-63187951274192073692021-07-03T23:14:00.000+03:002021-08-20T15:16:36.303+03:00Tukilinjan blogijuttuja 2<p><span style="font-family: verdana;">Siirrän tänne Tukilinjaan kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. <br></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxOaSNjQMh9bzNPLomfbRoDd8Cu7dTNm_1qsTzKmQJJvAHiWxfIAF1zh7fna8cXDUeqq-sQjQZTjdvXuFDERjkjBTmccheD6Mc3kaqOt4gNU32Uvgnx0hkIq9qVmoFre3z__VhrdFBPIA/w640-h480/Blogikuva.jpg" width="640"></div><p><span style="font-family: verdana;">07.12.2020</span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="color: #e69138; font-family: verdana;">Jalkapallo on runoutta</span></h3><p><span style="font-family: verdana;">”Poika potkii palloa.<br></span><span style="font-family: verdana;">Koko maailma mahtuu palloon:<br></span><span style="font-family: verdana;">äiti ja iskä, koulu ja kärpäset,<br></span><span style="font-family: verdana;">taivas ja sen takaiset.<br></span><span style="font-family: verdana;">Pallo imaisee itseensä koko konkkaronkan.<br></span><span style="font-family: verdana;">Pallossa on syntymän maku ja helvetin haju,<br></span><span style="font-family: verdana;">jumalten varjo ja lelujen armo,<br></span><span style="font-family: verdana;">ostarin tytöt ja paapan kalmo.”</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Näin kirjoittaa taiteen moniottelija <b><span style="color: #666666;"><a href="http://www.teemumaki.com/" target="_blank">Teemu Mäki</a></span></b> uudessa runokirjassaan <a href="https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512417001/poika-ja-pallo/" target="_blank">Poika ja pallo</a>.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Joku on sanonut, että jalkapallon ymmärtäminen vaatii runoilijan sielua. Aikoinaan – noin kolmekymmentä vuotta sitten – legendaarinen pomoni, copywriter ja runoilija <b><span style="color: #666666;"><a href="https://www.hs.fi/muistot/art-2000006604694.html" target="_blank">Airi Hast</a></span></b>, liimautui aina telkkarin ääreen, kun eräs tietty argentiinalainen tappi potki palloa kentällä. Me muut toimistossa saimme kuulla Airin lennokkaita kuvailuja siitä miten se tappi potki, juoksi ja pomppi. Näin sain tietää kuka on <b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Diego_Maradona" target="_blank">Diego Maradona</a></span></b> ja ensimmäisen kerran tajusin, että siinä pallon potkimisessa oli ehkä jotain elämää suurempaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Molemmat, Airi ja Diego, siirtyivät tänä vuonna taivaallisille pallokentille. Voiko se olla vain sattumaa?</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kymmenen vuotta sitten kirjoitin Tukilinja-lehteen jutun nigerialaisesta jalkapallovalmentajasta <b><span style="color: #666666;"><a href="http://new.mannaexpressonline.com/we-should-learn-from-joshua-gidados-attitude/" target="_blank">Joshua Gidado</a></span></b>sta. Se oli aika kaukaa haettu aihe.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jos argentiinalaiset ovat futishullua kansaa, niin nigerialaiset eivät siinä hulluudessa häviä. Sitkeästi elävä tarina kertoo, että vuonna 1967, Nigeriassa oli sisällissota, mutta sodan osapuolet pitivät 48 tunnin tulitauon, jotta he voisivat rauhassa katsoa yhden kaikkien aikojen parhaimman pelaajan, brasilialaisen maailmanmestari <b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pel%C3%A9" target="_blank">Pelé</a></span></b>n näytösottelua pääkaupunki Lagosissa. (Tarinaa on myöhemmin tutkittu ja sen totuudesta on ehkä erilaisia näkemyksiä.)</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Löysin Joshuan netistä amerikkalaisen lääkärin <b><span style="color: #666666;">Mike Blyth</span></b>in kautta. Blyth työskenteli nigerialaisessa sairaalassa ja hän oli kirjoittanut Joshuasta blogiinsa. Blyth kehui Joshuaa teräväksi, älykkääksi ja laajasti itse oppineeksi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kiinnostuin Joshuasta, koska hänellä oli sama synnynnäinen luustohauraustauti, osteogenesis imperfecta, kuin minulla. Joshuan sairauden muoto oli kuitenkin paljon vakavampi kuin minun. Äiti oli hoitanut 37-vuotiasta Joshuaa koko hänen elämänsä ajan. Paikalliset avustustyöntekijät ihmettelivät kuinka äiti oli saanut pidettyä hänet hengissä niinkin kauan. Lukuisten murtumien lisäksi Joshua oli sairastanut keuhkokuumeen ja monia malariakohtauksia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Joshua vietti päivänsä pienessä puisessa kärryssä. Hän rakasti intohimoisesti jalkapalloa – ja Jumalaa. Jumala ja jalkapallo liittyvät usein toisiinsa. Jalkapallojumalaksikin kutsuttu Maradonakin väitti, että Jumalan käsi puuttui peliin, kun hän teki kiistanalaisen maalinsa Englantia vastaan kesäkuussa 1986.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Joshua vedettiin kärryssään kylän futiskentän laidalle. Hän valmensi paikallista nuorten futisjoukkuetta, koska hänellä oli älyä ja strategista silmää. Sen lisäksi Joshua oli perustanut oman urheiluseuran, Joshua’s Soccer Academyn.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Hänen kerrottiin olevan innostava valmentaja, joka ohjasi pelaajia kehottamalla ja pyytämällä. Joshua ei koskaan huutanut tai komentanut.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Jutellessani ensimmäisen kerran Joshuan kanssa puhelimessa hämmästyin, kun hän heti sanoi, että joo, <b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari_Litmanen" target="_blank">Jari Litmanen</a></span></b> on myös suomalainen. Joshua kertoi ihailevansa Litmasen oivaltavia syöttöjä, kuinka Litti haastaa ja laukoo. Joshua muisti Littin uroteot Ajaxissa, missä muualla tämä oli pelannut ja varsinkin keiden nigerialaisten kanssa. Minulla ei ollut aavistustakaan Littin kaikista ansioista.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Joshuan mielestä jalkapallo oli paljon suurempi asia kuin pelkkä peli. Hänestä se on tunteita, intohimoa, ystävyyttä, joukkuehenkeä ja pelaajien muille antamat esimerkit olivat tärkeämpiä kuin pelin voittaminen. Harjoitusten jälkeen hän kuulemma keräsi pojat ympärilleen ja opetti heille Jumalan sanaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Muutamia vuosi sitten sain kuulla lääkäri Blythilta, että Joshuan kylässä oli ollut tulva. Puolet hänen kotitalostaan romahti ja ehkä sen seurauksena Joshua sairastui ja kuoli.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kun viimeisen kerran puhuin Joshuan kanssa puhelimessa, hän sanoi:</span><i><span style="font-family: times;">”Kerro muille, että on sellaisia ihmisiä kuin me.”<br></span></i><span style="font-family: verdana;">Sitten hän toivotti siunausta.</span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-53304272473393263592021-07-03T22:50:00.000+03:002021-07-03T22:50:47.406+03:00Tukilinjan blogijuttuja<p><span style="font-family: verdana;">Siirrän tänne <a href="https://tukilinja.fi/" target="_blank">Tukilinjaan</a> kirjoittamiani blogijuttuja. Kirjoitin kahden kuukauden aikana 30.11.20 – 31.01.21 yhteensä 15 juttua. Koska Tukilinjaa julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, niin kirjoitin jutut oman vammaisuuteni näkökulmasta. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2GuaDquS4jrPEhsMt7mF6soyhVOC8qS7qOGhMaodEx7l6hXBHdqzMd7wTxX3lEPmX3pbhmYgL8wDYtbpL2GGPokIaK5bK-Vg2PcwD_BHIjDkYI6Y6Smec76hrbtUpO68FyRD-TVxPo7Y/s1134/Mina-itte.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="955" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2GuaDquS4jrPEhsMt7mF6soyhVOC8qS7qOGhMaodEx7l6hXBHdqzMd7wTxX3lEPmX3pbhmYgL8wDYtbpL2GGPokIaK5bK-Vg2PcwD_BHIjDkYI6Y6Smec76hrbtUpO68FyRD-TVxPo7Y/w336-h400/Mina-itte.jpg" width="336" /></a></div><p><span style="font-size: x-small;">30.11.2020</span><br /></p><h3 style="text-align: left;"><span style="color: #6aa84f;">Elämässä pitää olla kimallusta</span></h3><p></p><p></p><p><span style="font-family: times;"><i>“Kiellätkö sinä vammaisen identiteettisi?”</i></span><span style="font-family: verdana;"> kysyi joku sosiaalihoitaja minulta aikoinaan. Olin luultavasti kertonut, ettei vammaisuuteni ole elämässäni kovin tärkeä asia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">En muista, mitä vastasin, mutta muistan hämmästykseni – eihän vammaisuus ole identiteetti. Uskokaa pois, se on ominaisuus, johon tottuu. Ei sitä edes ajattele joka ikinen päivä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olen toki syntynyt vammauttavan perussairauden kanssa. Minulla on synnynnäinen luustohaurastumistauti, <a href="https://oi-yhdistys.fi/osteogenesis-imperfecta/" target="_blank">osteogenesis imperfecta</a>, joka johtuu kollageenin rakenteen virheestä. Kun on kremppoja, murtumia, luukipuja ja muuta sellaista, silloin sairaus helposti hallitsee ajatuksia. Kipuun on vaikea tottua. Kun kipu menee ohi, en juurikaan ajattele sitä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Lapsena minulla oli useita murtumia. Kun sääriluita napsahteli poikki, saatoin olla kipsattuna sairaalassa jopa muutaman viikon. Siihen aikaan murtumapotilaita makuutettiin ja varmasti liikaa. Luultavasti podin koti-ikävää, mutta muistaakseni en kovin pahasti. Olen aina laitostunut helposti. Helsingin vanha Auroran lastensairaala ei ole muistoissani ahdistava paikka. Siellä sain sänkyyni hienon piirustustelineen, johon kiinnitettiin isoja, vaaleita tapetinpaloja. Piirsin palat täyteen nurkasta nurkkaan kaikenlaisia hahmoja ja tapahtumia. Jotkut hoitajat halusivat piirustuksiani, joten aloin myydä niitä tai vaihtaa kiiltokuviin, ja kerran jopa teatterilippuihin.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Osaston käytävällä kirjastotäti työnteli kärryjään ja sairaalassa sai luvan kanssa lukea tuntikausia. Hoitajat toivat mehua ja mukiin sai hauskasti taipuvan paperipillin. Kotona moinen lojuminen ja mehun litkiminen ei ollut suotavaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Myös askartelutarvikekärryä pitävä täti poikkesi silloin tällöin potilashuoneissa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Siihen aikaan vierastunti oli tarkkaan määrätty eivätkä vanhemmat saaneet muina aikoina olla osastolla hoitajien tiellä. Kun äiti tuli, hän toi Jaffaa, kinkkufilettä ja Pikku-Lulu -lehtiä. Rakastin sarjakuvalehtiä. Luin kaikki mitkä käsiini sain, kuten Korkeajännitykset, Kuvitetut klassikot, Aku Ankat ja Pikku Lulut. Pidän edelleen sarjakuvista. Nyt minua puhuttelevat <b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kati_Kov%C3%A1cs" target="_blank">Kati Kovács</a></span></b>in räävittömät tytöt ja vanhat <b><span style="color: #666666;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Claire_Bret%C3%A9cher" target="_blank">Claire Bretécher</a></span></b>in albumit, joissa neuroottiset naiset tuskailevat elämänsä kiemuroita.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ehkä sairaala-aikojen takia minusta on edelleen mukava lukea, syödä ja katsella leffoja sängyssä. Aina välillä joudun ravistelemaan lakanoista hapankorppujen muruja ja kuivaamaan mehu- tai kahviläiskiä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Voi olla, että ns. kokemusasiantuntijuus on vaikuttanut siihen, että kirjoitan Tukilinjaan juttuja ihmisistä, joilla on erilaisia toimintarajoitteita. Toimintarajoite on vähän jäykkä ja muodollinen sana, mutta en keksi parempaakaan. Vaikka pyrin näkemään vammaisuuden vain ominaisuutena enkä rajoitteena, niin on pakko myöntää, ettei minusta olisi esimerkiksi showpainijaksi lajiin, jossa painijat paiskivat toisiaan pitkin kanveesia. Kaikkien meidän on hyväksyttävä toimintarajoitteemme, oli meillä vamma tai ei.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ihmiset kiinnostavat minua. En koskaan kyllästy siihen, miten he pystyvät aina yllättämään. Vuodet ovat opettaneet, että jutun teossa ei ikinä pidä olettaa etukäteen, minkälainen ihminen on vastassa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Haastateltavan elämä pyörii pitkään päässäni. Varsinkin, jos hänellä on kiinnostuksen kohteita, joita en ollenkaan tunne tai joita en ole ennen tullut ajatelleeksi. Mieluiten tapaan haastateltavan hänen omassa ympäristössään ja hengailen mukana hänen puuhissaan. Nyt korona on siirtänyt tapaamiset nettiin ja juttelemme ruudun välityksellä. Minulle on tärkeää nähdä edes sillä tavalla. Onhan se vähän hankalampaa ja luonteva jutteleminen hiukan kangertaa, mutta olemme selvinneet.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Koska olen riskiryhmää, elämäni on nyt aika hiljaiseloa, mutta vierasbloggarina kerron ajatuksistani ja pienistä arjen sattumuksista. Olen myös innokas käsitöiden tekijä. Erityisesti pidän parsimisesta, mutta niin, että jälki näkyy selvästi. Instagramissa näkyvää parsimista löytyy hakusanalla #visualmending. En yleensä suunnittele etukäteen mitä teen, nykerrykset syntyvät kuin itsestään. Joskus ne onnistuvat ja joskus eivät. Katsotaan, mitä saan aikaan. Koronakeväällä virkkasin satusieniä. Kaiken värisiä ja muotoisia, ja ompelin niihin helmiä, pitsiä ja paljetteja. Elämässä pitää olla kultareunuksia ja kimallusta.</span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-28858042557900538562020-12-07T16:09:00.006+02:002021-08-20T15:15:45.911+03:00Tukilinjan bloggarina<p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="font-family: verdana; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1eihc4D3xCAWCK2xBZWRybDCPx-WgIIoEUZ6r48rKOvVKLxmBwooyi0IqYblrk6leSBj5PzjDYatjnPsV16q52We28wtkGWn9V6GieEb38NmmYeYcRNlrZ3paAOfZqVh9vIxmtGZSdKM/s2048/Riitta+Skytt.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1eihc4D3xCAWCK2xBZWRybDCPx-WgIIoEUZ6r48rKOvVKLxmBwooyi0IqYblrk6leSBj5PzjDYatjnPsV16q52We28wtkGWn9V6GieEb38NmmYeYcRNlrZ3paAOfZqVh9vIxmtGZSdKM/w480-h640/Riitta+Skytt.jpg" width="480"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-size: xx-small;">Kuva: Satu Juoperi</span></td></tr></tbody></table><p>Olen <span style="font-family: verdana;">joulu- ja tammikuun <a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/" target="_blank">Tukilinjan bloggarina</a>.</span> <span style="font-family: verdana;">Ensimmäisessä jutussa, </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/elamassa-pitaa-olla-kimallusta/" style="font-family: verdana;" target="_blank">elämässä pitää olla kimallusta</a><span style="font-family: verdana;">, esittelen tietysti itseni. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Omaksikin hämmästyksekseni kirjoitin seuraavan </span><a href="https://tukilinja.fi/blogilinjallariitta/jalkapallo-on-runoutta/" style="font-family: verdana;" target="_blank">jutun jalkapallosta</a><span style="font-family: verdana;">. Minä, jonka kanssa ei koulussa haluttu pelata edes neljää maalia. Olen maailman surkein joukkuelajien pelaaja. </span><span style="font-family: verdana;">Mutta jalkapallo on niin paljon muutakin, se on runoutta. </span></p><p><i><span style="font-family: verdana;">Pallo tanssii <br>jalasta jalkaan,<br>filmaa olevansa kesy kisu,<br>livistää sitten yhden luuserin längistä<br>toisen otsalohkoon,<br>pomppaa nahkatrampasta kummaan <br>suuntaan,<br>kalauttaa yhteen parit kallot;<br>näykkii vähän varpaita siellä täällä,</span></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Näin kirjoittaa taiteilija <b><span style="color: #444444;">Teemu Mäki</span></b> runokirjassaan Poika ja pallo. <br><br><b><span style="color: #444444;">Paavo Arhinmäki</span></b> kirjoitti 9.7.21 Facebookin: "Kristinuskon seuraajia on maailmassa 2,4 miljardia. Islamin uskon seuraajia on 1,8 miljardia. Jalkapallon vuoden 2018 MM-kisoja seurasi television äänessä yli 3,5 miljardia ihmistä. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämä luku hämmästyttävä ja kertoo siitä, miten suuri asia jalkapallo on maailmassa."<br><br></span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-50419502524981433752020-09-08T22:25:00.000+03:002020-09-09T01:33:03.272+03:00Whatever happened in Las Vegas<p><span style="font-family: verdana;">Tiedättehän vanhan mainoslauseen: </span><br><i><span style="font-family: georgia;"><a href="https://www.dictionary.com/e/pop-culture/what-happens-in-vegas/">What Happens in Vegas, Stays in Vegas.</a></span></i><span style="font-family: verdana;"> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kerron kuitenkin – me siis päätimme mennä naimisiin Las Vegasissa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kahdeksas tammikuuta 2014 Lensimme Chicagon kautta Los Angelesiin, josta olimme varanneet auton. Huilasimme pari päivää Rancho Palos Verdessä mukavan <a href="https://www.airbnb.fi/trips/v1/e607e64e-5d19-4c30-8302-48ffbbc57dbb/ro/RESERVATION2_CHECKIN/TWQWTE/g?tab=past">Davidin Airbnb-vieraana</a>. Häneltä saimme myös monia hyviä vinkkejä reissulle. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlULlskg5pJsI_Jjod77OgY1AtZ0XCB14np4eRQIfXb0ax9ifzDTnK29wH0rxbAgpDJO6se9PeB-ZdMMTgYtXeKnbp0tkqu_SZs5c3iRdm_vEF-tkY3AHQRz-6xQ0083z5M3nUBf1dTE4/s960/Beach.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlULlskg5pJsI_Jjod77OgY1AtZ0XCB14np4eRQIfXb0ax9ifzDTnK29wH0rxbAgpDJO6se9PeB-ZdMMTgYtXeKnbp0tkqu_SZs5c3iRdm_vEF-tkY3AHQRz-6xQ0083z5M3nUBf1dTE4/w625-h469/Beach.jpg" width="625"></a></span></div><p>Los Angelesista Las Vegasiin on 433 km. Valtatie 15:sta sen ajaa muutamassa tunnissa, jos ei pysähtele matkalla. Tietä ei voi kehua erityiseksi maisemareitiksi, mutta jos varaa matkaan koko päivän, netistä löytyy vinkkejä monista hauskoista pysähdyspaikoista matkan varrelta. Esimerkiksi <a href="https://californiathroughmylens.com/stops-drive-la-vegas">Fun Stops on the Drive from Los Angeles to Las Vegas</a>.<span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Me pysähdyimme <a href="https://thedailyadventuresofme.com/home/what-is-really-on-zzyzx-road">Soda Lake -suolajärvelle</a>, jonne pääsee kääntymällä Zzyzx Roadile. Valitut Palat on joskus valinnut Zzyzxin yhdeksi Kalifornian vaikeimmin lausuttaviksi paikannimiksi, enkä ihmettele. Nimen on antanut radioevankelista vuonna 1944 ja hän väitti, että se on englanninkielen viimeinen sana. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9CTe3hf-rYRetFR5nSshODQysAYRxEq_2gz9V3H4xsYhRJe6N8fAafxPI_0dKbflepZhvWJU_WtLTe2DMvU6YfSa9M0QS32UiLYKGUkEF9QRfoGpYYIvqoXYDQDHWwkCossTNmVpRx1U/s960/Sodajarvi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="960" height="469" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9CTe3hf-rYRetFR5nSshODQysAYRxEq_2gz9V3H4xsYhRJe6N8fAafxPI_0dKbflepZhvWJU_WtLTe2DMvU6YfSa9M0QS32UiLYKGUkEF9QRfoGpYYIvqoXYDQDHWwkCossTNmVpRx1U/w625-h469/Sodajarvi.jpg" width="625"></a></span></div><p><span style="font-family: verdana;">Suolajärvellä ei ollut muita kuin me. Se oli epätodellinen, valkoisenharmaa ja täysin hiljainen aava. Vain omat askeleet rapisivat kuivassa suolassa. Saatoin kuvitella minkälainen kuolemanlaakso se on helteellä. Yllättäen joistain vesilammikoista kuului kurnutusta. Harmikseni en nähnyt minkälaiset otukset selviävät niin suolaisessa paikassa, kurnuttajat pysyivät piilossa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuM6SxuvW0zXHi4sl76P5hVFqxS-SEfjidMplJzVUtMJg86LiDUR-3jfoogIBViPoDirGFiUcKIQSGnmW3q-7aeuY8b54TAFtDxNy1oSNnMQKyD8BuW3DK3xJWgd5F4haggVW0GDT6_lc/s1063/pexels-dave-morgan-2540653+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Kuva: Dave Morgan / Pexels.com" border="0" data-original-height="709" data-original-width="1063" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuM6SxuvW0zXHi4sl76P5hVFqxS-SEfjidMplJzVUtMJg86LiDUR-3jfoogIBViPoDirGFiUcKIQSGnmW3q-7aeuY8b54TAFtDxNy1oSNnMQKyD8BuW3DK3xJWgd5F4haggVW0GDT6_lc/w625-h416/pexels-dave-morgan-2540653+2.jpg" width="625"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-size: xx-small;">Kuva: Dave Morgan / Pexels.com</span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p>Las Vegasissa olin valinnut meille hotellin vähän sivummalta. Kaupungin kuuluisan pääkadun, The Stripin pohjoispäässä kohoaa Las Vegasin korkein rakennus <a href="https://www.thestrat.com/">Stratosphere Tower</a>. Sen yhteydessä on tietysti hotelli. Stratospheren jekku on myös siinä, että se on niitä harvoja Stripin alueen kasinohotelleja, jotka todella ovat Las Vegasin kaupungin alueella. <span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;">On nimittäin niin, että Las Vegas Strip, joka on noin 6,8 kilometriä pitkä osa Las Vegas Boulevardia, sijaitsee pääosin Clarkin piirikunnan epäitsenäisten asutuskeskusten (engl. unincorporated area), Paradisen ja Winchesterin alueilla, ollen suoraan Clarkin piirikunnan hallinnon alaisuudessa. En ihan ymmärtänyt itsekään mitä tuo tarkoitti. Kuulemma kaikki sielläpäin asuvatkaan eivät tarkkaan tiedä miten tämä juttu menee. Jos sinä tiedät, niin laita kommentteihin. Se olisi kiinnostavaa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Las Vegasissa tarvitaan paikallisviranomaisen, eli Clark County Nevadan ”marriage license” eli avioitumislisenssi. Ulkomaalainen voi tilata sen etukäteen verkon kautta, ja samalla selviävät tarvittavat liitteet. Kun anomus on hyväksytty, parin on kahden kuukauden sisään haettava lisenssi Clarkin piirikunnan toimistosta. Sen jälkeen on vuosi aikaa avioitua Las Vegasissa. Suomesta on myös oltava mukana esteettömyystodistukset englanniksi. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV1BP56GMPWRNcqUlY4yYaM6Xu7h3Jx-0mFWXueJtB0PNMkrOeAMsaAuMBpOZLGDN5CdlC7B8aMM153Q5eGLcV979iT1n40QoV_-HG7aXJY1tHhwlkaFGOLGiFwxJn_NI0GgfgTVCE_Bk/s2048/Application.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1581" data-original-width="2048" height="483" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV1BP56GMPWRNcqUlY4yYaM6Xu7h3Jx-0mFWXueJtB0PNMkrOeAMsaAuMBpOZLGDN5CdlC7B8aMM153Q5eGLcV979iT1n40QoV_-HG7aXJY1tHhwlkaFGOLGiFwxJn_NI0GgfgTVCE_Bk/w625-h483/Application.jpeg" width="625"></a></span></div><p><span style="font-family: verdana;">Meillä oli paperit valmiina ja löysimme ison Clark Countyn toimistorakennuksen ja oikean ovenkin, jossa luki, että toimisto on auki puoleenyöhön ja he eivät ota vastaan asiakkaita, jotka ovat ‘on drugs’ tai muuten päihtyneitä. Täytimme taas uuden lomakkeen ja saimme lisenssimme. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Varmaan olette nähneet leffoja, joissa hillittömästi bailanneet ihmiset heräävät aamulla ja huomaavat menneensä “vahingossa” naimisiin uppo-oudon ihmisen kanssa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5NQEbl4bX0UghRWVtGfHRxY6A1jFHMGoyC2aNwCRrpnqa_pHbI1urt1xs8ATBGuZKXuuN9wlYgtQx8VsVD5E43SWeAW0EBgNI9O3r4ZbV9P2-OMP0ShrETl051WMuVNk2lm_VNmC3HB8/s436/Tapahtui_Vegasissa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="436" data-original-width="297" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5NQEbl4bX0UghRWVtGfHRxY6A1jFHMGoyC2aNwCRrpnqa_pHbI1urt1xs8ATBGuZKXuuN9wlYgtQx8VsVD5E43SWeAW0EBgNI9O3r4ZbV9P2-OMP0ShrETl051WMuVNk2lm_VNmC3HB8/w174-h256/Tapahtui_Vegasissa.jpg" width="174"></a></span></div><span style="font-family: verdana;">– Totta vai tarua?</span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Las Vegasista tuli kuuluisa “maailman avioliittojen pääkaupunki”, koska sieltä saa helposti ja edullisesti Yhdysvalloissa tarvittavan avioitumislisenssin. Amerikkalaisille melko pikaiset häät ovat mahdollisia. Kun mukana on henkilöllisyystodistus ja pariskunta vaikuttaa selvältä, niin he voivat hakea marriage licensensin ennen puolta yötä ja sen jälkeen ajaa vaikka taksilla Drive Thru Wedding -palvelun kautta. Jotkut haluavat tulla vihityiksi omassa autossaan, vuokratussa limousiinissa tai moottoripyöränsä päällä. Sitä en tiedä päivystävätkö Drive Thru Weddingit vuorokauden ympäri. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Lisäksi melkein kaikilla casinohotelleilla on oma vihkikappeli, jonne seremonian voi tilata. Jos maksaa tarpeeksi, niin ehkä se järjestyy mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.<br>Minusta pikahäät kuitenkin vaativat aika paljon säätöä, johon ei luulisi monenkaan pystyvän ihan noin vain bailaamisen ohessa. <br>Minusta sitkeä huhu on tarua.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Lisenssin jälkeen meillä oli vuorossa kappelin ja seremonian valinta. Wikipedian mukaan Las Vegasissa on noin 50 hääkappelia ja niiden lisäksi on mahdollista tilata vaikka helikopterilento läheisen Grand Canyonin reunalle ja järjestää vihkiminen siellä. Väitän, että jos rahat riittävät, paikalliset hääammattilaiset järjestävät juuri niin erikoisen tilaisuuden kuin ikinä keksit haluta. <a href="http://www.vegasweddingnow.com/theme-weddings/Intergalactic_Wedding">Teemahäitä on tarjolla</a> joka lähtöön. Esimerkiksi Star Wars tai Unicorn Rainbow -häät.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPs7HfUWSoUs0Qu1GjrpoYhVkc8KpcZTzUGczNxvFydALIvdjm0WU22Xi-2zzVWJNjOFu57RIY4CJKN6T7Nne656g1lAx5maIUsnrvy8TmHMnpOs0mYuTfp4O4j0nzBJYkenia8aXWmZ8/s2048/Chapel.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1368" data-original-width="2048" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPs7HfUWSoUs0Qu1GjrpoYhVkc8KpcZTzUGczNxvFydALIvdjm0WU22Xi-2zzVWJNjOFu57RIY4CJKN6T7Nne656g1lAx5maIUsnrvy8TmHMnpOs0mYuTfp4O4j0nzBJYkenia8aXWmZ8/s320/Chapel.jpg" width="320"></a></span></div><span style="font-family: verdana;">Me valitsimme hotellin lähellä olevan <a href="https://www.littlechapel.com/">Chapel of The Flowers</a>in, koska se vaikutti asialliselta. </span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Kappelin toimistossa ystävällinen myyjä alkoi esitellä toinen toistaan hienompia wedding packagesseja, eli hääpaketteja. Elvis tai Michael Jackson vihkipappina ei ollut meidän juttu.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Innokkaan myyjän harmiksi sanoimme yhteen ääneen: “Haluaisimme halvimman pakettinne”. Siihenkin hän sinnikäästi tarjosi pieniä ekstroja, mutta kieltäydyimme kohteliaasti kaikista. Saimme vihkimisajan heti seuraavaksi aamuksi klo 10:neksi. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju3cI08KIXiW3PwcgQiBdgeOhjjZUW2JGttk3gaqT1W1zq5B5Nj-BOakWh9Fw6xAHM89RQJbvAsvAm60lg7HkF1txbcX1XqwXAklkn1oGVnoIBG_zXof0wZc0XNp9uU9pj8Dte_kj1U14/s1024/35176321686_2941729bed_b.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="1024" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju3cI08KIXiW3PwcgQiBdgeOhjjZUW2JGttk3gaqT1W1zq5B5Nj-BOakWh9Fw6xAHM89RQJbvAsvAm60lg7HkF1txbcX1XqwXAklkn1oGVnoIBG_zXof0wZc0XNp9uU9pj8Dte_kj1U14/w625-h313/35176321686_2941729bed_b.jpg" width="625"></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: left;"><span style="font-size: xx-small;">Kuva: Jacob Surland Fine Art Photographer on VisualHunt / CC BY-NC-ND</span></td></tr></tbody></table><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p>Las Vegasissa hämää sen valtava koko. Juuri mihinkään ei voi kävellä pitkien välimatkojen takia. Joka paikkaan on mentävä autolla ja parkeeraaminen on aivan oma juttunsa. <br></p><p><span style="font-family: verdana;">"Don't even think to park here", luki esimerkiksi yhdessä kyltissä. <br><br>Olin suunnitellut ostavani hääpuvuksi jonkun hauskan pinkin paljettihärpäkkeen, mutta ajomatka Vegasiin ja viralliset osuudet olivat niin uuvuttavia, että jonotettuamme auton parkkiin jonnekin Stripin kasinohotellien uumeniin pystyin ajattelemaan vain ruokaa ja viinilasillista. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kun ei ollut pinkkiä paljettihärpäkettä, kaivelin hääaamuna laukusta siisteimmät matkavaatteeni, mustat kirjaillut housut ja siihen kuuluvan paidan. Jalkaan vedin ystävältäni Heliltä saadut punaiset nahkasaappaat, jotka hän oli teettänyt minulle Marrakechissa. Ei tosin häitä varten vaan ihan tuliaisiksi.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tiistaina 14.1.14 lähdimme hyvissä ajoin autohalliin. <br>Auto ei ollut siellä! </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Ensimmäinen ajatus oli, että se on varastettu. Paniikki oli lähellä. Parkkitalossa oli kerroksia vaikka kuinka monta ja kaikki näyttivät samanlaisilta. Kun edellisenä iltana tulimme takaisin hotelliin olimme niin väsyneitä, ettemme panneet merkille mihin kerrokseen jätimme auton.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mitä nyt tehdään, otetaanko taksi vai ravataanko kerroksia ja haetaan autoa? Minä tietysti laskin päässäni miten kallis homma tästä tulee jos auto on varastettu. Pitää mennä poliisille, ottaa yhteyttä vuokrausfirmaan, hommata uusi auto, hoitaa vakuutukset ja jos emme ehdi kappeliin, maksaa vielä peruuntuneet häät. Maksaa ehkä uudet häätkin. Pitäisi ottaa vähintään yksi tai kaksi hotelliyötä lisää, että saamme kaikki hoidettua.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tunnelma kiristyi kuin laulussa:<br></span><i><span style="font-family: georgia;">Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka. <br>Perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.</span></i></p><p><span style="font-family: verdana;">Juuri kun olin valmis säntäämään respaan itkemään, osuimme oikeaan kerrokseen ja siinä oli meidän automme. Jaska ajoi parkkihallista renkaat vinkuen ja ehdimme just ajoissa kappelille.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4ndRgaj9BJVXdZs-EHRfk52W8Mx7dR68yCljnpCeEYk-t8zb9eMDRRFQzrnDofAUZK23gvHj-U5uyobD12nr_cu9CDPwry2zlxpUWLyJu6iGFGuQZaajLFvTaGLBvdOKtN240LNbgje4/s2048/Virkailija.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1365" height="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4ndRgaj9BJVXdZs-EHRfk52W8Mx7dR68yCljnpCeEYk-t8zb9eMDRRFQzrnDofAUZK23gvHj-U5uyobD12nr_cu9CDPwry2zlxpUWLyJu6iGFGuQZaajLFvTaGLBvdOKtN240LNbgje4/w333-h500/Virkailija.jpg" width="333"></a></span></div><span style="font-family: verdana;"><div><span style="font-family: verdana;"><br></span></div>Chapel of the Flowersissa pienen Victoria kappelin aulassa meidät otti ystävällisesti vastaan virkailija, jonka nimeä en harmikseni enää muista, valokuvaaja Emil Rajkowski, joka toimi todistajana ja presbyteeripastori Douglas Gilbert.</span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Meidät ohjattiin hetkeksi pieneen sivuhuoneeseen juttelemaan pastorin kanssa. Vihkipuhettaan varten hän halusi tietää meistä jotain enemmän. Pastori Gilbert oli todella mukava ja hyväntuulinen ja hän sai autohässäkän aiheuttaman hermostuksen haihtumaan.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kävellessämme kappeliin virkailija laittoi kovaäänisistä klassista musiikkia. Hän ymmärsi sanomatta, että näille ei kannata soittaa “Here comes the bride” tai Mendelssohnia. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Puheessaan pastori Gilbert muistaakseni kehotti meitä huolehtimaan toisistamme hyvinä ja pahoina päivinä. Kuten yleensä, kaunis puhe haihtui tämän morsmaikun päästä heti kun se oli ohi. Mutta varmasti puhe oli täynnä hyviä opastuksia ja onnentoivotuksia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmz7RtCiAX4ZzQ_IloRfwg51FT9N5JX3YCt7lBiryh16k5zJc9HUe73XlGJYmN461-9tapjQ_InNqf4PZRfe_2UBsSFKE87QWgQrLNLVPLNv3e-fGZZOv88OKLrvKNK6yGcLjKIo4Ytz4/s1306/Vihki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="871" data-original-width="1306" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmz7RtCiAX4ZzQ_IloRfwg51FT9N5JX3YCt7lBiryh16k5zJc9HUe73XlGJYmN461-9tapjQ_InNqf4PZRfe_2UBsSFKE87QWgQrLNLVPLNv3e-fGZZOv88OKLrvKNK6yGcLjKIo4Ytz4/w625-h416/Vihki.jpg" width="625"></a></span></div><p><span style="font-family: verdana;">Sormuksia emme olleet lähtökiireissä hankkineet, joten käytimme siihen tarkoitukseen aikoinaan ensimmäiseltä Kreetan reissulta ostamiamme kultaisia labrys-kaksoiskirveitä. Laitoimme ne toistemme kaulaan sormusten sijaan. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3mEv9PXyaWgQaTdrLhEdShElNGuppl3eZJYVuO0cA72-AZFcr4wWrThxR-KXzuZph44Ea3gr1TTBJ_GteFBqXALypQkibAJ_mqmRJ0j84tv9plQWUaSwoMmngFMg1P9UJK_2rr3PsJpQ/s2048/Kirveet+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1366" data-original-width="2048" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3mEv9PXyaWgQaTdrLhEdShElNGuppl3eZJYVuO0cA72-AZFcr4wWrThxR-KXzuZph44Ea3gr1TTBJ_GteFBqXALypQkibAJ_mqmRJ0j84tv9plQWUaSwoMmngFMg1P9UJK_2rr3PsJpQ/w625-h416/Kirveet+2.jpg" width="625"></a></span></div><p>Kirveet ovat vanhojen minolaisten kaksoiskirveiden mallisia. Kaksoiskirveistä on erilaisia tarinoita, esimerkiksi, että niitä olisi käytetty labyrinttien uhritoimituksissa. Kaksoiskirveiden on myös sanottu symboloivan maskuliinisen ja feminiinisen elementin tasapainoa. <span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKdR5cDpuE0uOiib7RXE_JV45rH-TEhBLWWFF0K0614pToZq8VnQ7UHj2LjhJg8XBCldI_JCCLGcWBvMeQzBHLVuP1fqH6rRkbVR8IvtbDwRAwQqLXeDaEuWAVlD3Mw16hOjdV7JsaTlA/s2048/Kynttilat+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKdR5cDpuE0uOiib7RXE_JV45rH-TEhBLWWFF0K0614pToZq8VnQ7UHj2LjhJg8XBCldI_JCCLGcWBvMeQzBHLVuP1fqH6rRkbVR8IvtbDwRAwQqLXeDaEuWAVlD3Mw16hOjdV7JsaTlA/w625-h416/Kynttilat+2.jpg" width="625"></a></span></div><p><span style="font-family: verdana;">Sytytimme omilla kynttilöillä yhteisen kynttilän. Sen saimme mukaan, jotta voimme sytyttää sen uudelleen tulevina hääpäivinä. </span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF_wbUoLdLkVryzgV50zIo_M2UKhfGiwcAS6ZRuvuTYLxjoNxLoJ2p7xo8Vm6hItF0HK3tqLT4jM-_HkjbElu6S-1FVO-xe7lfA-np87d9SOgFqjsBmyJ_QDarWaFqO9djrei99cDz-f0/s2048/Pastori.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF_wbUoLdLkVryzgV50zIo_M2UKhfGiwcAS6ZRuvuTYLxjoNxLoJ2p7xo8Vm6hItF0HK3tqLT4jM-_HkjbElu6S-1FVO-xe7lfA-np87d9SOgFqjsBmyJ_QDarWaFqO9djrei99cDz-f0/w625-h416/Pastori.jpg" width="625"></a></span></div><p>Kaiken kaikkiaan tilaisuus oli lämmin ja arvostin todella sitä tunnelmaa minkä tämä pieni porukka osasi luoda. He antoivat meille sen vaikutelman, että olemme päivän ainoa ja tärkein pari ja heille oli ilo järjestää tämä tilaisuus meille. Parempia häitä emme olisi osanneet edes toivoa.<span style="font-family: verdana;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kun nyt kävin uudestaan Chapel of the Flowers sivuilla, huomasin, että Tripadvisor valitsi sen Las Vegasin parhaaksi häiden järjestäjäksi vuonna 2019. Varmasti ansaitusti.</span></p><p><span style="font-family: verdana;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkURG5sBzISgwpzo15T6CzinY093svljN180i66h5lbOx6wNJgDsACEhZLyB19Cu7-rj0upnzz6L-hioCYqy14Pcw1q39m166WcFr8SaM8TTMCPCwx_77OkvNMOfiIsz7swMvJGrd_bdg/s1260/Stratos-huipulla.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="709" data-original-width="1260" height="351" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkURG5sBzISgwpzo15T6CzinY093svljN180i66h5lbOx6wNJgDsACEhZLyB19Cu7-rj0upnzz6L-hioCYqy14Pcw1q39m166WcFr8SaM8TTMCPCwx_77OkvNMOfiIsz7swMvJGrd_bdg/w625-h351/Stratos-huipulla.jpg" width="625"></a></span></div><p><span style="font-family: verdana;">Hääpäivälliselle kävi vähän kuin paljettihärpäkkeelleni. Emme kertakaikkiaan jaksaneet lähteä Vegasin syövereihin etsimään “hienoa” ravintolaa. Pujottelimme casinon vilkkuvien pelikoneiden välistä hotellimme fiftarityyliseen American diningiin ja söimme valtavat salaatit ja jäätelöjälkkärit. Katselimme illemmalla Stratospheren huipulta maisemia ja kuinka auringon laskiessa tuhannet valot syttyivät Stripillä ja hotelleissa.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Seuraavana päivänä pakkasimme taas auton, haimme hääkuvat ja jatkoimme matkaa Grand Canyonille ja kohti uusia seikkailuita. </span></p>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-79083994830471023272020-08-30T16:25:00.001+03:002020-08-31T00:37:52.102+03:00Avioliitto on yhteinen matka<p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"> Usein sanotaan, että avioliitto on elämän mittainen yhteinen matka. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Nuorena en haaveillut sellaisesta matkasta tai prinsessahäistä. <br>1977 olin löyhästi silloisen suomenruotsalaisen feministiaatteen ulkokehällä, olin lukenut <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Erica_Jong" target="_blank">Erica Jongia</a>, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Germaine_Greer" target="_blank">Germaine Greeria</a>, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Simone_de_Beauvoir" target="_blank">Simone de Beauvoiria</a> ja <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003518283.html" target="_blank">Akkaväki-lehden</a> naistutkimuksia. Halusin olla riippumaton avioliittoinstituutiosta ja turhista traditioista. Vähän päälle kakskymppisenä olin hyvin varma ja tiedostava nuori nainen.</span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigiH1kNJ2I3PxmAnonhbtkNqEHZnoevMVm8pjJgvm3jr4-nFmSidAEVoViQFQK1Y6VMIi6_A243Jlvrou4jj0nejH5RtIFNs90FFZsMXVmHuBKb6rXNwKFxGLQ4lp1AZmdZDnJRp5IeFw/s1701/Juha+2.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="1701" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigiH1kNJ2I3PxmAnonhbtkNqEHZnoevMVm8pjJgvm3jr4-nFmSidAEVoViQFQK1Y6VMIi6_A243Jlvrou4jj0nejH5RtIFNs90FFZsMXVmHuBKb6rXNwKFxGLQ4lp1AZmdZDnJRp5IeFw/w640-h299/Juha+2.jpg" width="640"></a></td></tr></tbody></table><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br></span></p><p>Siihen aikaan avoliitto oli monelle uusi asia, edelleen paria saatettiin kutsua susipariksi. Sellaiset olivat epäilyttäviä yhteiskunnan ja vuokranantajien silmissä. Kolme huonetta ja keittiö vasta valmistuneessa talossa Pohjois-Haagassa, kaksi lasta, joista toinen oli vielä vauva, kiltti ja huolehtiva mies saivat minut ymmärtämään, että aatteita on välillä muokattava vallitsevien olosuhteiden mukaisiksi. </p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Joten menimme maistraattiin lasten ja kahden todistajiksi lupautuneen työkaverin kanssa. Minulla oli harmaa vakosamettijakku ja orkidea napinlävessä. Meistä tuli kunniallisia ja minusta lyhyt rouva, jolla oli niin pitkä nimi ettei se mahtunut lomakkeisiin. Kolme etunimeä ja kaksi sukunimeä oli vaikuttava yhdistelmä.</span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Olimme naimisissa noin 10 vuotta. Lapset kasvoivat ja me kasvoimme erillemme, kuten kaunistellen sanotaan. Aikuisiksi emme ehtineet kasvaa. Joskus vieläkin epäilen omaa aikuisuuttani. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Tänä päivänä somesta saa sen käsityksen, että ihmiset eroavat siististi, osaavat huomioida lapset ja säilyvät ystävinä. Jakavat kaiken riitelemättä. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Me emme eronneet niin. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Mutta jos jostain olen iloinen, niin siitä, että välimme ovat parantuneet vuosien myötä. Voimme tavata hyvässä hengessä, soittaakin silloin tällöin ja kertoa kuulumisia. Yhteisille muistoille on muutaman kerran naurettukin. Enää ei ole pienintäkään murua hampaankolossa. Päinvastoin, voin vilpittömästi sanoa, että silloinen mieheni Juha oli lapsille parempi vanhempi kuin minä. Eikä tämä ole somekaunistelua.</span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIAkBdt4Pwde3o9K-GvCMIjnag3Tf-p1pPfSZeEae3dQtRkufE-g2razxpPSUISAIjqNNISr4Bo2cUIVZ4NbaNLt2YmZQ17LBgkYkTra-LuZ99BbjfddLTmKUjNu6ztBKCzjj1_hqjSgY/s1701/Jasu+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="1701" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIAkBdt4Pwde3o9K-GvCMIjnag3Tf-p1pPfSZeEae3dQtRkufE-g2razxpPSUISAIjqNNISr4Bo2cUIVZ4NbaNLt2YmZQ17LBgkYkTra-LuZ99BbjfddLTmKUjNu6ztBKCzjj1_hqjSgY/s640/Jasu+2.jpg" width="640"></a></span></div><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p><br></p><p>Jaskan kanssa emme vakavissamme ajatelleet naimisiinmenoa. Meillä oli yhteinen firma, töitä ja paljon kiireitä. Molemmilla oli ja on omia harrastuksia. Lisäksi olemme vähän kehnoja traditioiden kanssa. Aikoinaan jotkut joulut ja juhannuksetkin hujahtivat helposti töissä. <span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br></span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Jaska sanoo aina välillä, että jonain vuonna hän viettää jokaisen pienimmänkin juhlan mitä vuodessa on. Sitä juhlavuotta ei ole vielä tullut. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Nykyisin ajattelen, että ihminen ehkä kuitenkin tarvitsee joitakin traditioita. Ainakin lapset tarvitsevat. Mutta traditiot eivät saa olla väkinäisiä, hampaat irvessä vedettyjä rituaaleja, joista jää kiusaantunut olo. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Olemme suunnitelleet viettävämme "Kaikkien viettämättömien päivää", mutta sitäkään emme ole tehneet säännöllisesti. Sen on tarkoitus olla juhlapäivä, jolloin kutsutaan kaikki yhteen. Silloin vietetään joulua, uutta vuotta, pääsiäistä, juhannusta, kaikkia unohdettuja syntymäpäiviä ja muita juhlia. Hommataan kuusi, vappupallot, tiput ja puput, itsenäisyyspäivän leivokset, synttärikakut – kaikki mitä muistetaan ja kukin halutaan. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Naimisiin meno vakavasti otettavana traditiona tuli esiin, kun Jaska ja minä tajusimme, että meillä on yhteistä omaisuutta ja eläkeikä ovella. Vain vähän meitä vanhempia ystäviä ja sukulaisia kuoli ja omankin ikäisiä alkoi vakavasti sairastella. Mieleen hiipi huoli siitä kuinka tässä itsekullekin käy ja koska. Miten toiselle silloin käy.</span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Yhteisten vuosien aikana olemme ehtineet tapella suurimmat riitamme, lakaisseet isoimmat ongelmamme maton alle ja piilottaneet loput kaappien perukoille. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4DaDzZln3m_QJylLgra9Ib0z31u0INz1XTchMLzd8_aB4CoJfYGBYhCfj2agX5L_Iu0poYEIGqfPOpQAmKtVUtqk_3UJO86yESFMIYdh2kjGcvXqdQBPUJVzAvO3elr1e9A7UoznH3m8/s1512/Jasu+ja+ma%25CC%2588+2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="1512" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4DaDzZln3m_QJylLgra9Ib0z31u0INz1XTchMLzd8_aB4CoJfYGBYhCfj2agX5L_Iu0poYEIGqfPOpQAmKtVUtqk_3UJO86yESFMIYdh2kjGcvXqdQBPUJVzAvO3elr1e9A7UoznH3m8/s640/Jasu+ja+ma%25CC%2588+2.jpg" width="640"></a></span></div><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;"><br><br></span><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div>Me tunnemme toisemme hyvässä ja pahassa. Ja viihdymme silti hyvin yhdessä. Emme enää viitsi edes riidellä kuten nuorempina. <p></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Tapahtuu tästä eteenpäin mitä tahansa, niin kaikki on helpompaa, selkeämpää ja turvallisempaa, kun olemme naimisissa.</span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Mutta se vihkiminen. Kun nyt vihdoinkin menisimme naimisiin, mietimme, että se voisi olla jotain muuta kuin koruton maistraatissa käynti. </span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Silloin sai vielä matkustaa. Joten päätimme lähteä vihittäviksi Las Vegasiin ja road tripille Kaliforniaan. Hääpäiväksi valittiin 14.1.2014.</span></p><p><span style="font-family: verdana; font-size: x-small;">Siitä reissusta kerron enemmän seuraavassa jutussa.</span></p><div><br></div></div>Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-29030974583222619002020-06-29T20:29:00.002+03:002020-09-09T01:40:48.629+03:00Ikimuistoinen Italia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näin keskikesällä, viimeistään heinäkuun lopulla, olen usein uppoutunut suunnittelemaan syksyn ja talven reissuja. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänä syksynä ei lähdetä mihinkään ja talvi on mielessäni vain harmaan utuisena. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Alkuvuoden pitempi Aasian reissu tuntuu epätodelliselta ja ikään kuin elämän viimeiseltä pitkältä matkalta. Toivottavasti se ei kuitenkaan jää viimeiseksi.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN3G7uzDt7ITKYI2M55m-nriZhEvJGzFNlXydZO9v1U3F8rNyzdOCcePppa8L9z9_t6jKgahKt4BhjfD0NYsL6B_gcCJ8PuKZvwODzsPG384mqV4Nw28sPUpYCvPH51at7Kf6dtCl7OT8/s1600/Diano+Marina+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN3G7uzDt7ITKYI2M55m-nriZhEvJGzFNlXydZO9v1U3F8rNyzdOCcePppa8L9z9_t6jKgahKt4BhjfD0NYsL6B_gcCJ8PuKZvwODzsPG384mqV4Nw28sPUpYCvPH51at7Kf6dtCl7OT8/s640/Diano+Marina+%25281%2529.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Helteisenä kesäkuun päivänä mietin, mikä on ollut elämäni ikimuistoisin reissu.<br></span><br>
<span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Ensimmäinen oikea matka</b></span><br>
<br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ikimuistoisia matkoja on ollut monta, mutta mieleeni tulee elämäni ensimmäinen oikea etelänmatka elokuun lopussa vuonna 1980. Olin 25-vuotias ja sitä ennen olin käynyt vain Ruotsissa. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nykyisin monet kaksikymppiset ovat jo kiertäneet maapalloa ristiin rastiin, mutta silloin nuoret reissasivat yleensä Interraililla Euroopassa. Omat vanhempani eivät päästäneet minua reilaamaan, mikä oli silloin suuri murhe. Näin jälkeenpäin olen sitä mieltä, että se oli viisas päätös. Alle kakskymppisenä ja tällä luonteella olisin helposti voinut jäädä sille tielle.</span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Työkaverini Otavalla 70-80 luvun vaihteessa olivat kokeneita etelänmatkaajia ja heidän reissuistaan innostuneena varasin matkan Italiaan. Oli kesäloma, lapset mummolassa ja edessä viikon mittainen seikkailu.<br> </span><br>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOde4tmYbQ5gMMV3hjTfeg2QSybCWFkVCi5exQZHRaYG_yJaIniWsev709qxrIz_Q351taRgdAEZQHQBOB0Sf6JkNYVPUeCKiaNp3urFwTHBH5AU-3qtia2FgxTUTR9iJ_3uQHhmV3Yg8/s1600/Riviera.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="936" data-original-width="452" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOde4tmYbQ5gMMV3hjTfeg2QSybCWFkVCi5exQZHRaYG_yJaIniWsev709qxrIz_Q351taRgdAEZQHQBOB0Sf6JkNYVPUeCKiaNp3urFwTHBH5AU-3qtia2FgxTUTR9iJ_3uQHhmV3Yg8/s200/Riviera.png" width="96"></a><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Lensimme mieheni Juhan kanssa Riviera dei Fiorille, Italian kukkaisrivieralle, pieneen Diano Marinan kaupunkiin lähelle Ranskan rajaa. <br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Koneen laskeuduttua Genovaan, olin jo heti terminaalissa sitä mieltä, että kaikki italialaiset ovat niin kauniita. Jokainen virkailija oli mielestäni kuin suoraan renesanssin enkelimaalauksesta ja vessaa valvova signora kuin Anna Magnani.</span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Bussimatka Rivieran kiemuraista rantatietä oli myös elämys. Oikealla puolella vihreät ja sinertävät vuoret, kauniit talot, joiden pihoilla ryöppysivät ihmeköynnökset ja vasemmalla puolella sinisenä hohtava Välimeri. Ah dolce vita – ihana elämä!</span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Diano Marina on tunnettu appelsiinipuista ja siellä ilmakin tuoksui appelsiinilta. Olimme reissussa hedelmien kypsymisaikaan. Jos joskus menisin uudestaan, niin ajoittaisin matkan kesäkuuhun, jolloin Diano Marinassa vietetään Infiorata-kukkaisfestivaaleja. Silloin vanhan keskustan kadut peittyvät kukkien terälehdistä tehtyihin kuvioihin. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIFNdWGbIb6e5W6wtEcDKTA1IfMhOw7WMpYGYn1B_btvg8piAadE1fVEaQoRtDEbIjdPmg7IW-A5qhSpQo4WIGlN0pJstG0THeZPpXpQ3ZnffmLx9j__mqzEjFi0GQi0gcpuAr1W5G0UY/s1600/Rantakuva+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="587" data-original-width="1600" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIFNdWGbIb6e5W6wtEcDKTA1IfMhOw7WMpYGYn1B_btvg8piAadE1fVEaQoRtDEbIjdPmg7IW-A5qhSpQo4WIGlN0pJstG0THeZPpXpQ3ZnffmLx9j__mqzEjFi0GQi0gcpuAr1W5G0UY/s640/Rantakuva+%25281%2529.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänä päivänä Diano Marinan rantakadun, Viale Torinon hotellit eivät varmaan ole yhtä halpoja kuin silloin 80-luvun alussa. Viale Torinolla oli meidänkin hotellimme, Hotel Teresa. Huone oli pienen pieni, sängyn lisäksi sinne mahtui vain iso vanha vaatekaappi. Kun parvekkeen kitisevän sermin sai kiskottua ylös, näki molempiin suuntiin koko rantakadun, hiekkarannan lepotuoleineen ja tietysti meren.<br></span><br>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeqLUGEvqFJR1hO1EyCxsgnjGrgSMwS_T-YcOgGNaAtDNITxnxPKX6hqX3HP_2bc8lpcuzsknXdYU2Q_I1HBsDOCs1xIQWYvuaeTrNYIkeiKgooB-0-L6yD95eHQpIAoKDfayM8lr-bxo/s1600/Hotel+Teresa+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1122" data-original-width="1530" height="468" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeqLUGEvqFJR1hO1EyCxsgnjGrgSMwS_T-YcOgGNaAtDNITxnxPKX6hqX3HP_2bc8lpcuzsknXdYU2Q_I1HBsDOCs1xIQWYvuaeTrNYIkeiKgooB-0-L6yD95eHQpIAoKDfayM8lr-bxo/s640/Hotel+Teresa+%25281%2529.jpg" width="640"></a><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Viikon aikana sängystä löytynyt ilmiselvä lutikka oli sekin silloin vain eksoottinen lisä. Tänä päivänä vaihtaisin oitis hotellia ja vaatisin rahat takaisin. Näköalasta viis jos sängyssä on öttiäisiä.<br></span><br>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUD7u9o9VD2vBgUdRGglFTKb0VkDffRd0IvS1z_SYSyx_XwEc5gNmRMkA34YTOqW6Zgv-UGbzlWSES3SlV_ZKevRzkl7j2MQbHdB6cT1VG2KO5aF_48M0KUN6IceKDFHKgllZnvsYJsb4/s1600/Monaco.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUD7u9o9VD2vBgUdRGglFTKb0VkDffRd0IvS1z_SYSyx_XwEc5gNmRMkA34YTOqW6Zgv-UGbzlWSES3SlV_ZKevRzkl7j2MQbHdB6cT1VG2KO5aF_48M0KUN6IceKDFHKgllZnvsYJsb4/s640/Monaco.jpg" width="480"></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Vincent Gerbouin / Pexels.com</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kävimme myös päiväretkillä Ranskan puolella, Monacossa ja Genovassa. Monacossa olimme niin köyhiä turisteja, että söimme vain jäätelöä, koska muuhun ei ollut varaa. Silloin se ei haitannut, elämä oli isompaa ja maailma auki.<br> </span><br>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBK1UkTpKIarebEr5eN_qGoU5fcC7wYjTqL3P8s9p4nsJUukON6Eozoo_cpQ1hij-W9XaRp28OyT-7oviU_bAirHELm8zBfyd3pEVpdPhi_xIUim8Zxy4Urf4KBHEdA9twQyluYsWnZIU/s1600/Genova.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBK1UkTpKIarebEr5eN_qGoU5fcC7wYjTqL3P8s9p4nsJUukON6Eozoo_cpQ1hij-W9XaRp28OyT-7oviU_bAirHELm8zBfyd3pEVpdPhi_xIUim8Zxy4Urf4KBHEdA9twQyluYsWnZIU/s640/Genova.jpg" width="640"></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Latente 囧 www.latente.it on Visual Hunt / CC BY-SA</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Kolumbuksen synnyinkaupunkina tunnetusta Genovasta muistan mustuneet palazzojen marmoripatsaat, jotka teollisuuskaupungin pahasti saastunut ilma oli liannut ja syövyttänyt kuin niitä olisi ammuttu. <br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br>Silti se lyhyt viikko oli huikaisevaa vapauden ja matkustamisen iloa. Italia oli kaikkea sitä mitä Suomesta ei löytynyt. Se tartutti minuun parantumattoman matkakuumeen.</span><br>
<br>
<span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Kuinkas sitten kävikään?</b></span><br>
<br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jäin niin Italian lumoihin, että matkustimme koko perhe erään toisen kesäloman aikaan Riminille. Mielessä väikkyi Fellinin onnellisten maailma, Amarcord elokuvan <a href="https://youtu.be/lNIlpYjHkUs">luomat illuusiot</a> ja sininen Adrianmeri.<br></span><br>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisudTALj_Q-v5d53Cr3MbiwQv_RDZVaw3mnGEa_rkOJVWw3Ke6EN0uCr9hBqbEtcICflDb271Pw1ujd4QnkkLImNR5nsDc7mm0hgzai67AfXDb0ViiLzurqRSF4q2l4RfBbcg3sJ3fFXo/s1600/dreamstime_xs_132655496.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="335" data-original-width="480" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisudTALj_Q-v5d53Cr3MbiwQv_RDZVaw3mnGEa_rkOJVWw3Ke6EN0uCr9hBqbEtcICflDb271Pw1ujd4QnkkLImNR5nsDc7mm0hgzai67AfXDb0ViiLzurqRSF4q2l4RfBbcg3sJ3fFXo/s640/dreamstime_xs_132655496.jpg" width="640"></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© Borka Kiss | Dreamstime.com</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Matkabudjetti ei silloinkaan ollut kovin suuri, joten hotelli oli melko vaatimaton. Mielestäni pieni rähjäisyys oli vain pittoreskia. Mutta ikkunan takana oli rinne, jonka päällä oli junarata ja kaikki rannikon junat jyrisivät ympäri vuorokauden ohi. <br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br>Heinäkuu oli helteinen ja eikä hotellissa ollut ilmastointia. Ei edes katossa pyörivää propelia. Kiedoin lapsia märkiin lakanoihin, että he viilenisivät sen verran, että saisivat nukuttua jonkun tunnin. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br>Päivisin istuimme välillä kirkoissa kuumuutta paossa. Kiviset seinät pitivät helteen loitolla. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Illan viilentyessä kaikki seudun ihmiset pakkautuivat rantakadulle, joka oli täynnä meteliä ja tungosta. <br>Italian lumo alkoi hiipua. </span><br>
<br>
<span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Vaikeuksien Venetsia</b></span><br>
<br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Teimme myös päiväretken Venetsiaan. Polttavassa auringossa parkkipaikka oli kuin valtava metallilla päällystetty autiomaa, jonka toista laitaa tuskin näkyi. Jonnekin sinne saimme auton pysäköityä ja osasimme jopa tungeksia vaporettoon, jolla pääsi vanhaan keskustaan tuhansien muiden turistien sekaan. Olimme tyypillisiä paikallisten inhoamia päiväkävijöitä. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br>Kuumassa ja ruuhkaisessa Venetsiassa tuoksui vienosti viemäriltä ja jokaiseen nähtävyyteen oli pitkät kiemurtelevat jonot. Ravintolat olivat täynnä ja kioskista ostetut välipalat kaukana herkuista. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Muistan etsineeni lapsille vessaa ja se jonka löysin ei sovi blogijuttuun. Jossain vaiheessa iltapäivällä kaksi helteen nitistämää lasta raahusti perässäni liian väsyneinä edes riitelemään. <br>– </span><span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>Me ei haluta nähdä enää yhtään enkeliä</i></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">, he mutisivat.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiepLjgT3DuXgiIeEc3rqWxepWR_EHOK2I4axvN1NF8WYKoJZA_l2yYloOkRkeEZLecUJQy7JPYGvWE4FDZ-FXtb_FNVPd8SjTuU4tt68s3yG5278KFt-27QsLiCnW4i_JKmh5iVrfDgMc/s1600/San+Marco+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1125" data-original-width="1600" height="449" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiepLjgT3DuXgiIeEc3rqWxepWR_EHOK2I4axvN1NF8WYKoJZA_l2yYloOkRkeEZLecUJQy7JPYGvWE4FDZ-FXtb_FNVPd8SjTuU4tt68s3yG5278KFt-27QsLiCnW4i_JKmh5iVrfDgMc/s640/San+Marco+%25281%2529.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kun vihdoin umpi uupuneina, pitkän etsiskelyn jälkeen löysimme automme parkkipaikkahelvetistä tuhansien samanlaisten Fiattien seasta ja sen jälkeen maksoimme itsemme kipeiksi portilla, olin sitä mieltä, että ei koskaan, ei milloinkaan enää Venetsiaan. Upotkoon!</span><br>
<br>
<span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Uusi tilaisuus</b></span><br>
<br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vuosien kuluttua annoin Venetsialle kuitenkin uuden tilaisuuden. 90-luvulla meillä oli Jaskan kanssa työkeikka Sveitsissä, Zürichissä. Hommien päätteeksi otimme vähän vapaata ja päätimme käydä parin päivän reissulla Venetsiassa, jossa Jaska ei ollut vieraillut aikaisemmin. Ajoimme junalla Chiassoon ja sieltä Milanon kautta Santa Luciaan, joka on Venetsian rautatieasema.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj28l7g8YvNRVJO8u-4ua0tthxdXJbW1QMAQGJj1OkppCP1tlhXDzril-4xl7PFaR1Lqmcak9rcqu3r-p9x6BmUlGUfnjTeW8Bc2Tac8fOWBw4W4Mb6_s2Jewz0EAxvHp8Htxiv3gao6Dk/s1600/Venetsia02+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1265" data-original-width="1600" height="504" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj28l7g8YvNRVJO8u-4ua0tthxdXJbW1QMAQGJj1OkppCP1tlhXDzril-4xl7PFaR1Lqmcak9rcqu3r-p9x6BmUlGUfnjTeW8Bc2Tac8fOWBw4W4Mb6_s2Jewz0EAxvHp8Htxiv3gao6Dk/s640/Venetsia02+%25281%2529.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Siihen aikaan hotelleja varattiin faxilla ja näin olin tehnyt. Olen sattunut säästämään lapun, jossa on ohje kuinka sokkeloisesta Venetsiasta löytäisimme hotelli Serenissiman: </span><br>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>“Ensin San Marcon torille, selkä kirkkoon. Torin oikealla laidalla, pisin nurkkaus, siellä katu. Kävele eteenpäin, tulee pieni allas, jossa gondoleja ja gondolierien pystäribaari. Siellä on myös kanaali, kävele sen vasenta reunaa eteenpäin. Tulee kävelysilta, sen yli, eteenpäin 100-200 metriä. Vasemmalla hotelli Serenissima. Vastapäätä on hotelli Bon Vecchiati, mutta se on kalliimpi.” </i></span><br><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ja hotelli löytyi ilman Googlen reittiopasta tai edes paperista karttaa. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Serenissima maksoi 90-luvun alkupuolella 120 000 liiraa yö, eli noin vähän päälle satasen tämän päivän hinnoissa. (Sanoo Tilastokeskuksen arvomuunnin.) Se oli silloin ja olisi nytkin todella halpa venetsialaiseksi hotelliksi. Huone oli pieni, näköala vastapäiseen seinään ja yksi kattolamppu. Kylppäri ja vessa käytävällä. Siihen aikaan sitä nukkui vinkumatta kaikenlaisissa paikoissa. </span><br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Venetsian ongelma oli ja on kuten kaikki tietävät, kalleus ja ihmiset. Turisteja on liikaa, eikä heistä pidetä, mikä on ymmärrettävää, siksi palvelu on melko tylyä ja hinnat kovia. Ruoka ei ole hääppöistä niissä ravintoloissa, mihin tavallisella turistilla on varaa.<br></span><br>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh31wVyKqw4CtSTzIddOVrRoO116Qm_qoVDzc5jl5R8JdZWnTUQE_Vm_NfrK_XAEYC2IeFHvLbAlZbKRc2q8gR06m9UgLQ3EpqYPMXiQUwjioatUG8Jv1Na4wgAjUjcxsUgEDMlFGgTXHk/s1600/Venetsia01+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh31wVyKqw4CtSTzIddOVrRoO116Qm_qoVDzc5jl5R8JdZWnTUQE_Vm_NfrK_XAEYC2IeFHvLbAlZbKRc2q8gR06m9UgLQ3EpqYPMXiQUwjioatUG8Jv1Na4wgAjUjcxsUgEDMlFGgTXHk/s640/Venetsia01+%25281%2529.jpg" width="640"></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nextvoyage / Pexels.com</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Mutta kun istuu illalla ravintolassa Canal Granden varrella ja seuraa vaporettoja, Riva-veneitä, gondoleita, ihmisiä ympäri maailmaa ja syö ylihinnoiteltua pastaa punaviinilasillisen kera, niin onhan siinä tunnelmaa. Jos sattuu samalla kuulemaan Franco Battiaton ja Alicen laulaman <a href="https://youtu.be/4PthV0GxTQg" style="font-family: Verdana, sans-serif;">“I treni di Tozeur”</a><font face="Verdana, sans-serif">, antaa paljon anteeksi, koska Venetsia on kaunis, kaikesta huolimatta. </font><br>
<br>
<span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Ehkä vielä joskus</b></span><br>
<br>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sen ensimmäisen etelänmatkani jälkeen Italia ei ole hurmannut minua uudestaan. Vuonna 2013 kävin työmatkalla Milanossa ja Veronassa. Näin pääasiassa moottoriteitä. Milanossa pääsin sentään käymään tuomiokirkossa ja söin hyvin, mutta Veronassa näin vain työkoneita ja teollisuusaluetta. Ei vilaustakaan Romeosta ja Juliasta.<br> </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr5tR5_nJ0q3niRUwekAVSwzyiH89fQAkVYbeRRedTYRg9VI3w3bUREvWPMTxZAiNpspAP92jyzht0WGo-oOBbxUl2raGzSqYfAk2s2jJRnDjEaKh7Y9LfEOyNDgSVvc1A7bAY1LVqlMA/s1600/Firenze+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="559" data-original-width="1600" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr5tR5_nJ0q3niRUwekAVSwzyiH89fQAkVYbeRRedTYRg9VI3w3bUREvWPMTxZAiNpspAP92jyzht0WGo-oOBbxUl2raGzSqYfAk2s2jJRnDjEaKh7Y9LfEOyNDgSVvc1A7bAY1LVqlMA/s640/Firenze+%25281%2529.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Firenzessä olen käynyt kaksi kertaa, viimeksi kolme vuotta sitten Jaskan kanssa. Silloin taskuvarkaat veivät kaikki luotto- ja pankkikorttini heti toisena päivänä. Se veti mielen vähän matalaksi, kuten sateinen ja kolea ilmakin. <br><br>Mutta hotelli oli ihana, <a href="https://www.residenzavespucci.it/it/home-it/">Residenza Vespucci</a> ja taiteilija <a href="https://museomarinomarini.it/en/">Marino Marinin museo</a> on pieni helmi, tai ehkä pitäisi sanoa lumoava lohkare.<br> </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimdtvAKraG3eti9E1D9klmFnqRnT217Bt-_BvBlYbZvXVQIQwxy7tRDbmN28ryNuoagJgh3NdZMKvAJgYTZsqTmo6783G5dOhhcA7ApmsYQUMQ0kOcK1QE27C649FoQ_Oy8st3EmlgNTY/s1600/Residenza%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimdtvAKraG3eti9E1D9klmFnqRnT217Bt-_BvBlYbZvXVQIQwxy7tRDbmN28ryNuoagJgh3NdZMKvAJgYTZsqTmo6783G5dOhhcA7ApmsYQUMQ0kOcK1QE27C649FoQ_Oy8st3EmlgNTY/s640/Residenza%25281%2529.jpg" width="480"></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>Bella Italia</i></span><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">, ehkä joskus löydän sen vielä uudestaan.<br><br></span></div>
Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-56682288320784252662020-04-16T23:01:00.000+03:002020-04-17T01:40:06.012+03:00Sivupolkuja ja matkaoppaita kotiin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin kuvitellut, että suuret muutokset ovat hitaita prosesseja. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aasian matkalta palaamisen jälkeen suunnittelin kertovani matkajuttuja blogissa. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hyvä, että ehdin edes purkaa matkalaukun ennen kuin koronavirus sulki meidät kotiin. Olemmehan molemmat riskiryhmää, Jaska ikänsä puolesta ja minä ties kuinka monesta muusta syystä.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh34umA2OeY1sv4TdR256l2jrGAgyruVvQKU4_Hk-BBVS8LQPrA0DTPN604N4A9yk2xURwMM6zLta8voFl_iVUrNGL6cRXsjtbeKZmbn4LeMUz6V2ie0LImcrO9B-svT-sCQZjUDt0hAKo/s1600/Croissant.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="318" data-original-width="567" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh34umA2OeY1sv4TdR256l2jrGAgyruVvQKU4_Hk-BBVS8LQPrA0DTPN604N4A9yk2xURwMM6zLta8voFl_iVUrNGL6cRXsjtbeKZmbn4LeMUz6V2ie0LImcrO9B-svT-sCQZjUDt0hAKo/s1600/Croissant.jpg"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Elämä hiljeni. Tarjoilijoiden hymyt ja tervehdykset aamiaissalissa, hotellivieraiden hulinat ja tiivis jonottaminen croissant-uunin edessä alkoivat nopeasti tuntua kaukaiselta. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ketään ei kiinnostanut mitä olimme kokeneet ja nähneet reissulla. <br>Koronatilastot, uudet rajoitukset ja talouden romahdus ohittivat kaiken muun. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alle kahdessa kuukaudessa tuli aivan uusi aikaraja – ennen koronaa.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtYzot1WLuTvtB0lUtlxqT6DRDMgi9dAJbFXvUIAKlAAQwStnxeOcuN9xE3U97D4SYBdWuHV-5t9YNmxzSfd2cnIz_WJo3tRkDMJwPh_ezqbD_4YIk1N0xM2RXbnk6I18CHxYPmCjq11s/s1600/Sota.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="567" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtYzot1WLuTvtB0lUtlxqT6DRDMgi9dAJbFXvUIAKlAAQwStnxeOcuN9xE3U97D4SYBdWuHV-5t9YNmxzSfd2cnIz_WJo3tRkDMJwPh_ezqbD_4YIk1N0xM2RXbnk6I18CHxYPmCjq11s/s1600/Sota.jpg"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Se kuulostaa samalta kuin ennen sotaa, joka oli minun vanhempieni merkittävin aikaraja. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Koronan jälkeisestä ajasta emme tiedä vielä mitään, voimme vain kuvitella. Paljon tulee muuttumaan.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnzXns6JkjIPgBLsA_gqu6obK-Ebok9dLqEiXErUZF5A-sG423TqSGxqTeBj7t6oEMRW1jlYV4eD2HtHLkRsWj4fkrB6_xM1gY8mq8t20IUAB5fx0J00gk84I0N9RYSC20qkrwWDxkizo/s1600/Riitta_Manskulla.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="665" height="433" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnzXns6JkjIPgBLsA_gqu6obK-Ebok9dLqEiXErUZF5A-sG423TqSGxqTeBj7t6oEMRW1jlYV4eD2HtHLkRsWj4fkrB6_xM1gY8mq8t20IUAB5fx0J00gk84I0N9RYSC20qkrwWDxkizo/s640/Riitta_Manskulla.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla on ollut kaikenlaista kremppaa lapsesta asti. Silloin tällöin olen ollut sairaalassa jonkun viikon. Opin jo lapsena viihtymään pienissä suljetuissa tiloissa, josta ei noin vain lähdetä jonnekin. Kotonaolo sopii minulle yhtä hyvin kuin maailmalla resuaminenkin. Sairaalassa laitostun muutamassa päivässä. Olen kai sopeutuvainen kun on kyse paikoista, ihmisiin se ei päde.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhju-dKe_SBL2QrEWv0X3osL79OOK1p7loSJvMs0bLqo-S1SYH7J5-zSJCvt08mF87eTm8L_J6iAH56EX7zmX3r8RcFqNZJaaWg87am_V7oKamNZcWDxmNP472qT5YUJtWnDaF_H0IwCyc/s1600/Bangkok.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="283" data-original-width="788" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhju-dKe_SBL2QrEWv0X3osL79OOK1p7loSJvMs0bLqo-S1SYH7J5-zSJCvt08mF87eTm8L_J6iAH56EX7zmX3r8RcFqNZJaaWg87am_V7oKamNZcWDxmNP472qT5YUJtWnDaF_H0IwCyc/s640/Bangkok.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tosin olen vanhemmiten huomannut, että en enää viihdy missä tahansa hotellissa, kuten nuorena. Maisema ja parveke ovat tärkeimmät asiat hotellia valitessa, ja se ettei ole lutikoita tai muita öttiäisiä.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIi5YkAL0ZRqQwuXVkEDW5lWAwK5s04CLw6L9ghTSSj2BHu7CQnOdsTaVZntAW2_kQbZ9ZoCgOSEtUgCDb7idK7BxudoYj2CkFFC506O-TxdlJKjuFVqZOf2lKNfp4W3xBciwvC4CJbJA/s1600/xavier-de-maistre+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1234" data-original-width="813" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIi5YkAL0ZRqQwuXVkEDW5lWAwK5s04CLw6L9ghTSSj2BHu7CQnOdsTaVZntAW2_kQbZ9ZoCgOSEtUgCDb7idK7BxudoYj2CkFFC506O-TxdlJKjuFVqZOf2lKNfp4W3xBciwvC4CJbJA/s400/xavier-de-maistre+%25281%2529.jpg" width="263"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Joskus vuosia sitten luin </span><span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Xavier de Maistre</b></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">n 1795 kirjoittaman kirjan </span><span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Matka huoneessani</b></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">. Jostain syystä se on ajatuksissani seurannut minua jo yli kolmekymmentä vuotta. Se oli pieni kirja, jossa oli viininpunaiset kannet. Ehkä se löytyy vielä jostain meidän kellarimme kirjalaatikosta. En enää muista mistä sain sen.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kustannusyhtiö Savukeidas julkaisi kirjan uutena painoksena vuonna 2011 nimellä </span><span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Matka huoneeni ympäri ja öinen tutkimusmatka huoneessani</b></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">, eli kirjaan liitettiin nyt toinenkin osa. Siinä minun vanhassa versiossani on vain se ensimmäinen ja kirjan nimikin on yksinkertaisesti Matka huoneessani. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sardiniassa syntynyt, savoijilainen Maistre kirjoitti kirjan Torinossa, ollessaan tuomittuna 42 päiväksi eli kuudeksi viikoksi kotiarestiin rakkaudesta käydyn kaksintaistelun takia. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Savukeidas esittelee kirjan niin, että siinä on vahva asiasta poikkeamisen henki. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maistre harhailee huoneensa sivupolkuja, omien sanojensa mukaan kuten hänen tätinsä, joka aina eksyi aiheesta sivupoluille.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maistre kirjoitti näistä sivupoluista: "Mielestäni ei ole mitään kiehtovampaa kuin seurata ajatuksiaan loppuun asti, kuten metsästäjä seuraa riistaa välittämättä minne reitti vie. Kun matkustan huoneessani, niin kuljen harvoin suoraa reittiä."<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYZ8fDazLbpkD02nei4vJ7YCE5u_N7nbxE_CqmzSnlyuhB-tr0jnyPF9eFBz3XIwF9q2S3eSH2vA7HBUg2g0cv4qrkRW2-w0fd5Ch2EEhqMh7fK9zxJFqEozf9jF6D7nH2ZE7zS25Jnoc/s1600/Polku.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="302" data-original-width="907" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYZ8fDazLbpkD02nei4vJ7YCE5u_N7nbxE_CqmzSnlyuhB-tr0jnyPF9eFBz3XIwF9q2S3eSH2vA7HBUg2g0cv4qrkRW2-w0fd5Ch2EEhqMh7fK9zxJFqEozf9jF6D7nH2ZE7zS25Jnoc/s640/Polku.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Matkustaessa pidän juuri niistä sivupoluista. Teemme Jaskan kanssa harvoin tarkkoja matkasuunnitelmia. Pidän siitä tunteesta, että olen matkalla ja en yhtään tiedä mitä on tulossa.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhgfc3w43CdyKh3TNTavK_x9doNKzAcDSFGz-B6pfXTJ9AdFAnxrAJKIlUxBdyCI9xnr-U5tqyabKklrQapx_l7qhK9N8pdesL_EnTMxltOFmegNdHEIafYOKCEXAy9YKvo0mX_yVyfNI/s1600/Keittio.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="227" data-original-width="511" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhgfc3w43CdyKh3TNTavK_x9doNKzAcDSFGz-B6pfXTJ9AdFAnxrAJKIlUxBdyCI9xnr-U5tqyabKklrQapx_l7qhK9N8pdesL_EnTMxltOFmegNdHEIafYOKCEXAy9YKvo0mX_yVyfNI/s640/Keittio.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Täällä kotona sivupolkuja on vaikeampi löytää. Onneksi on kirjat, tietsika ja telkkari. Netti ainakin on sivupolkuja täynnä. Niitä yritän päivisin vaellella. Ja onhan huonekasvieni viidakot ja tiskivuorieni tahmeat maisemat. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pakko myöntää, että oman kodin sivupolut ja täällä ajelehtiminen ei onnistu yhtä hyvin kuin reissussa. Koko ajan mieleen tulee kaikkea mitä pitäisi tehdä. <br>Raivata kellari, tehdä valokuvakirjat, käydä läpi vanhat kuvat, tyhjentää vaatehuoneesta kaikki turha jne. Lukea se ja tuo kirja, herätä ihmisten aikaan.<br></span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGJcsRN-MvO-hmEQZ70nTWAqYmyFvG3fitD0fmpJcigVwZlOXnCzTaHMagjvaPC2GWqlLYmgJDlomXcyffExeblG5tQPt-84fV5uiG7HNHfZFt-5Nxh17eLh32ZzslOw2D2iZki4qfaek/s1600/Drinkki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="567" data-original-width="756" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGJcsRN-MvO-hmEQZ70nTWAqYmyFvG3fitD0fmpJcigVwZlOXnCzTaHMagjvaPC2GWqlLYmgJDlomXcyffExeblG5tQPt-84fV5uiG7HNHfZFt-5Nxh17eLh32ZzslOw2D2iZki4qfaek/s640/Drinkki.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reissussa voi heleässä auringonpaisteessa vilkaista kelloa ja todeta, että sehän on jo iltapäivän puolella, eli nyt on aika vaeltaa siihen mukavaa rantabaariin ja nauttia päivän ensimmäinen gintonic. Kotona tuntuu, että elämä luiskahtaa aivan raiteiltaan iltapäivädrinkeistä.<br> </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn7msYSqJa8oN3CDTADUgViBHrg6P2M03LdYGvyZlRngfMHsOmWS0YOD6LluA1TdsumrvvbVpSeg_Sl_q0Jfdt5FsSyVlssLyfXjntHQXdCfJthz8hDxbdHgdyza7ST8PfEOPqnRm2l_8/s1600/Matkaopas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="539" data-original-width="404" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn7msYSqJa8oN3CDTADUgViBHrg6P2M03LdYGvyZlRngfMHsOmWS0YOD6LluA1TdsumrvvbVpSeg_Sl_q0Jfdt5FsSyVlssLyfXjntHQXdCfJthz8hDxbdHgdyza7ST8PfEOPqnRm2l_8/s1600/Matkaopas.jpg"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Taidan kaivaa hyllystäni toisen koronaeristykseen sopivan kirjan, </span><span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Matkaopas joutilaisuuteen</b></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">, jonka ovat toimittaneet Tom Hodgkinson, Matthew de Abaitua. Se esittelee maailmankirjallisuuden klassikoiden näkemyksiä laiskottelun tärkeydestä ja työnteon turhuudesta.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kirja siteeraa mm. </span><span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Omar Khaijam</b></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ia: </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>Taivaat kiertävät punoen juoniaan</i></span><br>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>meidän viatonta henkeämme vastaan.</i></span><br>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>Istu nurmelle, ota malja;</i></span><br>
<span style="font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><i>pian nurmi nousee tomustamme.</i></span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="color: #666666; font-family: Georgia, Times New Roman, serif;"><b>Milan Kundera</b></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> on sanonut, että runous ei ole toiminnassa vaan siellä missä toiminta pysähtyy. </span><br>
<br></div>
Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7894968122712367569.post-47060916417288329142020-02-04T12:05:00.002+02:002021-01-16T18:06:50.378+02:00Matkan pieniä harmeja<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kökötimme <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Singapore"><b>Singapore</b>n</a> kentällä ja odotimme lentoa <b><span style="color: #444444;">Vietnam</span></b>in pääkaupunkiin, <b><span style="color: #444444;">Hanoi</span></b>hin. Se oli myöhässä kolme tuntia. Tavallaan pieni harmi, eihän tässä ole mihinkään kiire. Reissu jatkuu vielä muutaman viikon, mutta ihminen on hätki ja myöhästyminen harmittaa. </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIBoJ0xEmtyvSGr1nrI41fjLLT3m3jvDm2vTTLHlqulm2Tah5G_-rrGhH0TTv1K1V6gt817wxAEqOXV2o42_Ggclbk5y4IOj1BRlFXl1zlKXFmSb18bIgBNQkRZAHexETt1IvlImg-Ug0/s1600/Departures+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1208" data-original-width="1600" height="481" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIBoJ0xEmtyvSGr1nrI41fjLLT3m3jvDm2vTTLHlqulm2Tah5G_-rrGhH0TTv1K1V6gt817wxAEqOXV2o42_Ggclbk5y4IOj1BRlFXl1zlKXFmSb18bIgBNQkRZAHexETt1IvlImg-Ug0/s640/Departures+2.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><a href="https://unsplash.com/s/photos/robert-metz">Photo Robert Metz/Unsplash</a></span><br>Vaikka Facebook ja <a href="https://www.instagram.com/riitta_skytt/">Insta </a>antavat toisen vaikutelman, tosiasiassa yksikään pitempi reissu ei suju ilman ongelmia. Muisti on yleensä niin armollinen, että ne unohtaa helposti tai sitten ne muuttuvat reteiksi tarinoiksi tyyliin: Silloin kun jouduin Kiinassa sairaalaan, kun minut ryöstettiin Italiassa, kun hämähäkki puri minua Afrikassa jne.</span><br><br></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Tällä reissulla voisi tietysti olla huolissaan Aasiassa leviävästä koronaviruksesta, hyttysten levittämästä <a href="https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54740">Denguekuumeesta</a>, Thaimaan rantakohteissa <a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5081d8a2-ee0b-48bc-a765-04fbd61d1c5c">riehuvista kulkukoiralaumoista</a>, jotka ovat käyneet lasten kimppuun ja ilmastonmuutoksen takia lisääntyvista <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201710032200434688">meduusalautoista</a>, joita kannattaa uidessa ja rannalla varoa. </div>
<br>Onneksi en ole huolestuvaa tyyppiä. Voisin kai sanoa muotitermillä, että minulle on suotu <a href="https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/sairastuminen-voi-olla-kriisi/mit%C3%A4-resilienssi">resilienssiä</a>.<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFXulCzCp4eDivf3ri9dJtg_5YMCPR7coY_-R8vj1NhdrX33stXazDBQtAsWEwvkk0lsUfvrAj9Fwg6GFuUkirVdUrix3Dl6VGRDfpuTKJEDSUNVdfVNiu_eGg85aDeBieGlyh7LPMHX0/s1600/Lento+Hanoihin.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="684" data-original-width="912" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFXulCzCp4eDivf3ri9dJtg_5YMCPR7coY_-R8vj1NhdrX33stXazDBQtAsWEwvkk0lsUfvrAj9Fwg6GFuUkirVdUrix3Dl6VGRDfpuTKJEDSUNVdfVNiu_eGg85aDeBieGlyh7LPMHX0/s640/Lento+Hanoihin.png" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Meidän harmimme ja ongelmamme ovat tähän asti olleet pieniä. </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuten esimerkiksi ilmastoinnit, jotka ovat Aasiassa julmia. Singaporessa ulkona on +32, mutta hotellin aamiaishuoneessa täytyy pitää pitkähihaista ja villatakkia. Naapuripöydän italialaisella naisella oli kevytuntsika. Pipokin olisi ollut tarpeen, katon ilmastointiaukoista puhalsi kylmää viimaa niin, että tukka liehui. <br>Lämmitellessämme leivänpaahtimen luona untsikanaisen kanssa, paheksuimme yhteen ääneen tätä asiakkaiden jäädyttämistä. Singaporen hyytävästi puhaltavat ilmastoinnit tai miljoonien ihmisten pöpöt kuitenkin tartuttivat minulle sitkeän yskän. </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpmoYr9nbEEhWW5LSp-nmpu00S5ItirOLxdEEVsB1p-fOOrawyrl4lSwHeO_yqPiWh8oB3ZS7rX7Em4KZUl89rD5e8LX-vBb2ZOgvRAk03cond9tlJMzttt0v9lXzHE5g2AB6i2YPfDgs/s1600/Singapore+huone.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="684" data-original-width="912" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpmoYr9nbEEhWW5LSp-nmpu00S5ItirOLxdEEVsB1p-fOOrawyrl4lSwHeO_yqPiWh8oB3ZS7rX7Em4KZUl89rD5e8LX-vBb2ZOgvRAk03cond9tlJMzttt0v9lXzHE5g2AB6i2YPfDgs/s640/Singapore+huone.png" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun iltaisin tulimme huoneeseemme, siivooja oli aina vääntänyt ilmastoinnin täysille ja pannut lämpötilan jonnekin korkeintaan +17 asteeseen. Termostaatti tms. oli varmaan rikki, koska ilmastointi ei lakannut, vaikka huoneessa oli toivottu lämpötila. Hyytävä puhuri vaan jatkui. Ainoa mahdollisuus oli panna se kiinni ja avata taas, kun lämpö lähenteli +30. </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdY-HElOEUMvvCzL72LnVFY_vFM-gkkuK3T6eaLyBUH4U0gQPkAXkEUlQCYJG0NkcE-d02_a3G0jZpOql8Ayq6kahDg1nAZFVr3rwdWPm19M30V7LdW5Rj0BwelKBRp4PfgLriOLfZohc/s1600/Maskit.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1134" data-original-width="850" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdY-HElOEUMvvCzL72LnVFY_vFM-gkkuK3T6eaLyBUH4U0gQPkAXkEUlQCYJG0NkcE-d02_a3G0jZpOql8Ayq6kahDg1nAZFVr3rwdWPm19M30V7LdW5Rj0BwelKBRp4PfgLriOLfZohc/s640/Maskit.png" width="478"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jaskan nenä alkoi vuotaa melkein heti tultuamme. Kaupungilla on vähän tylsää yskiä ja pärskiä, nyt kun kaikki pelkäävät koronavirusta. Aasiassa hengityssuojan käyttö kuuluu hyviin tapoihin, jos on yskää tai nuhaa. Oli siis pakko opetella hengityssuojaimen käyttöä, vaikka rillit menivät huuruun ja kuumassa ilmassa se on tottumattomalle tukala.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br>Katselin isoja ritilöillä peitettyjä ilmastointiaukkoja epäluuloisesti. Milloinkohan talon uumenissa kiemurtelevat putkistot on puhdistettu? Tupruaako niistä kylmän ohella hotellin vuosien kokolattiomattojen ja höyhentyynyjen pölyjä ja kaikkia muitakin basiliskoja? </span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanoi">Hanoin</a> lentoa odotellessa olin topannut itseni liikkumattomaksi penkkiin niskatyynyjen tuella. Lisäharmina olin kipulääkkeistä pöpperössä. Singaporessa Jaska astui kadulla harhaan ja minäkin sain siinä rytäkässä siipeeni. Selässä taitaa olla pieni lihas/pehmytkudos revähtymä. Sattui niin saamaristi. Skolioosiselälle kaikki nopeat kiskaisut ovat ikäviä. Käveleminen, puhuminen ja yskiminen oli pari viikkoa vaikeaa. </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6yDJrQGR32SLClwZMoQFRGOQ0uWX3Xtfz9f6hPIQD5bMuxGDlSWzkU-MQRzeziXTRdMRDuKIlBuqY27CwSKFO4oNxIrC__EWuGJ3-_8kfVXo2EGB0SIS0VtEMvuXMpiNFfGoEo7fWSwY/s1600/Vuorimaisema.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6yDJrQGR32SLClwZMoQFRGOQ0uWX3Xtfz9f6hPIQD5bMuxGDlSWzkU-MQRzeziXTRdMRDuKIlBuqY27CwSKFO4oNxIrC__EWuGJ3-_8kfVXo2EGB0SIS0VtEMvuXMpiNFfGoEo7fWSwY/s640/Vuorimaisema.jpg" width="640"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun vihdoin pääsimme Vietnamiin ja Hanoihin, ilma oli melko kylmä ja märkä. Vettä ripsui usein. Selvisin mielestäni kiitettävästi <a href="https://aikuisinamatkalla.fi/2017/05/19/vuorten-kuningatar-sapa/">vuoristoreissusta <b>Sapa</b>an</a>, jossa hytisimme öisin vaatteet päällä lämmittämättömässä huoneessa. <br><br>Alkuillasta Jaska lämmitti huoneessa olevaa takkaa. Se oli viihtyisää, mutta lämpö meni samantien harakoille. Takassa ei ollut peltejä. Mutta kyllä maisemat ja köysirata korvasivat näitä epämukavuuksia. Ja kiitos Suomi kipulääkeresepteistä. Minulla on niitä tarpeeksi. <br><br>Sapaan kannattaa matkustaa vähän lämpimämpään aikaan kuin tammikuussa.</span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Siellä on taatusti kaunista ja yöt ovat viihtyisämpiä. </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3QI1HwBfuAl_ekgWTU7_KLX7tDhaAV6xAIyKA3g-cP4i9_83FB98hU30zS1b6BQ261G1-3Y1DtLraGNtBzNpDuto7raFy5cy5Gyvj0E3Va0lFDdZH5RbST2aBdm33UA21rVymGloKuKE/s1600/Ilotulitus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3QI1HwBfuAl_ekgWTU7_KLX7tDhaAV6xAIyKA3g-cP4i9_83FB98hU30zS1b6BQ261G1-3Y1DtLraGNtBzNpDuto7raFy5cy5Gyvj0E3Va0lFDdZH5RbST2aBdm33UA21rVymGloKuKE/s640/Ilotulitus.jpg" width="480"></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/T%E1%BA%BFt"><b>Tet-juhla</b>n vietto</a> vietnamilaisten ystävien kanssa 120 km päässä Hanoista, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Tuy%C3%AAn_Quang_Province"><b>Tyen Quang</b>issa</a> sujui todella hienosti. He olivat ottaneet huomioon aivan kaiken. Varmaan olisivat vieneet minut suoraan sairaalaan, jos olisin edes vingahtanut. <br><br>Meille oli varattu hyvä hotelli, jossa saatoin huilata selkääni eri ohjelmien välissä. Ystäväperhe oli järjestänyt meille autonkuljettajankin. Joka paikassa minulle hommattiin tuoli ja kohdeltiin kuin kuningatarta. Olimme aivan häkellyksissä kaikesta huolenpidosta ja vieraanvaraisuudesta. <br><br>Kun tulimme takaisin Hanoihin, Jaska lähti melomaan <a href="https://www.viator.com/Halong-Bay-tourism/Kayaking-in-Halong-Bay/d22692-t20577?m=28353&supag=72335276779&supsc=dsa-647668688366&supai=398470212646&supap=&supdv=c&supnt=nt:g&suplp=9074568&supli=&supti=dsa-647668688366&tsem=true&supci=dsa-647668688366&supap1=&supap2=&gclid=CjwKCAiAyeTxBRBvEiwAuM8dnQHc_q5BBX99P5GMCRF_fjTkRSEi2AOhxf04gdG7sdUbrmpwScRe8BoCIRQQAvD_BwE"><b>Halong Bay</b>hin</a> ja minä makasin päivän reporankana hotellissa ja katselin kuinka rankkasade valui huurteista ikkunaa pitkin. Mutta olo koheni, selkää helpotti, yskäkin vähän asettui.<br>
</span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid-1Zp6t5wpir4CS_DFZySsiNbco4HIDIG8htHGyXj5gS6-CX6n_aIZN5qtO2SkZDodOrZfubdSozAvO1K1-MSCdM0IEsZXcSrHzSq0gd07-907TgxaFbCLVj3z4wl-FSjK7LLJce9dHM/s1600/Ruuhka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1067" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid-1Zp6t5wpir4CS_DFZySsiNbco4HIDIG8htHGyXj5gS6-CX6n_aIZN5qtO2SkZDodOrZfubdSozAvO1K1-MSCdM0IEsZXcSrHzSq0gd07-907TgxaFbCLVj3z4wl-FSjK7LLJce9dHM/s640/Ruuhka.jpg" width="426"></a></span></div><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><a href="https://unsplash.com/s/photos/benjamin-wong">Photo Benjamin Wong/Unsplash</a></span></span>
<br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt selkäni on melko parantunut, yskä vaivaa vielä vähän. Oikea kylki on tosin yskimisestä hellänä. Valitettavasti yskä paheni ja pitkittyi <a href="https://thaimaansuomalainen.com/tag/bangkokin-ilmanlaatu/">Bangkokin ilmansaasteista</a>. Me typerykset kävelimme ilman hengityssuojaimia iltapäiväruuhkan aikaan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Phloen_Chit_Road">Phloen Chit Roadia</a>, joka on tupaten täynnä autoja ja mopoja ja kadun yläpuolella kolisee kaupunkijuna. Pakokaasut ja saasteet suorastaan kirvelivät keuhkoissa. Jaskan nenä alkoi uudestaan vuotaa kuin kraana. </span><br>
</span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl4ylrrkeWDEr0cqo-PJ_ZsOlOXTkRhl9M_7yi_V_w4NTDxfsWz0hR1uEAM5HDWxG6C93Hyl7J5jSa2pBw3ym8jMm0G-Owt6iCfAuEq73OGwhpIHEi-DAOWF-79W3alCaobQMxyT0gx2k/s1600/majoneesi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl4ylrrkeWDEr0cqo-PJ_ZsOlOXTkRhl9M_7yi_V_w4NTDxfsWz0hR1uEAM5HDWxG6C93Hyl7J5jSa2pBw3ym8jMm0G-Owt6iCfAuEq73OGwhpIHEi-DAOWF-79W3alCaobQMxyT0gx2k/s640/majoneesi.jpg" width="640"></a></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;">Foto: <a href="https://unsplash.com/s/photos/diego-marin">DiegoMarín/Unsplash</a></span></span></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Thaimaan <a href="https://minnethaimaassa.com/hua-hin/"><b>Hua Hin</b>issä</a> Jaskaan iski <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9239854">vatsatauti</a>. Majoneesi olisi syytä jättää näissä paikoissa koskematta, mutta hän popsi koko kipollisen ranskalaisten kanssa ja siitä se mielestäni lähti. Hän itse syyttää lihakastiketta. Samapa tuo, kyllä vatsatauti yleensä iskee ainakin kerran pitemmällä reissulla.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br>Nyt on tarkoitus levätä ja parantua auringossa. Ottaa pitkiä iltapäivänokosia siihen asti, että jatketaan matkaa.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ystävät, joilla on täällä Hua Hinissä toinen koti, vinkkasivat kaikesta hyödyllisestä mitä paikallisesta apteekista saa. Elektrolyytijuomaa kuumuuteen ja vatsatautiin, hyttysainetta, ja sen sellaista.</span><br><br>Hua Hinissä on kuulemma erittäin hyvä sairaanhoito ja sairaaloissa ollaan ammattilaisia. Toivottavasti emme kuitenkaan tarvitse niitä.</span><br>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br>Miksi sitten reissaamme, jos aina sattuu jotain? On märkää, kylmää, liian kuumaa, öttiäisiä tai muuten vaan hankalaa? Pitääkö tämän kuntoisen ihmisen ylipäätään rötvätä maailmalla? Miksi emme pysy kotona, jossa olen paremmin turvassa? Kalliiksikin tämä tulee. Ilmaston kuormittamisesta puhumattakaan. </span><br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeNDfQTON4JARAcflC7z1eFZacMOxUIvDT6G33x1NMCkQRtyOsk44SUOMWlKyh9AIoiBCDNAYkXlYmnYBQ_NKnO6Qf_We09tUwpr8VfpTC927zgTlQddbA81fxD8o1tqlNAiBIcrMtGn8/s1600/Minaitte+2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeNDfQTON4JARAcflC7z1eFZacMOxUIvDT6G33x1NMCkQRtyOsk44SUOMWlKyh9AIoiBCDNAYkXlYmnYBQ_NKnO6Qf_We09tUwpr8VfpTC927zgTlQddbA81fxD8o1tqlNAiBIcrMtGn8/s640/Minaitte+2.jpeg" width="480"></a></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En puolustele omaa matkustamistani, tiedän olevani etuoikeutettu ja tunnustan, että nautin siitä. En tiedä miksi paras kompassisuunta on aina kohti tuntematonta. </span></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br></span></span></span></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta <a href="https://www.oulu.fi/blogs/node/194081">jos kaikki lopettaisivat matkustamisen </a>tai supistaisivat sitä merkittävästi, niin ihmisten kuplat vain tiivistyisivät. Suljetussa maailmassa ihmisten kohtaamattomuus lisää ja vahvistaa epäluuloja ja väärinkäsityksiä. </span></span></span></div>
Riittahttp://www.blogger.com/profile/16849111649568159849noreply@blogger.com0Vietnam14.058324 108.277199-14.251909836178845 73.120949 42.368557836178844 143.433449