keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tyylikästä ja tyylitöntä

Viime syksynä tein Tukilinja-lehteen muotijutun ja ravintolajutun. Vammaisuuden yhteydessä ei useinkaan puhuta uusimmasta muodista tai ruokatrendeistä.

Muotijutussa liikuntarajoitteiset nuoret kaunottaret esittelivät syksyn muotia Kampin kauppakeskuksen catwalkilla. Näytöksen koordinaattori oli hehkeä Hilla Lehtimäki, joka käyttää pyörätuolia ja huikean korkeita piikkareita. Niillä koroilla joutuisin itse oitis pyörätuoliin. Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi, että yksi pyörätuolin eduista on, että silloin voi pistää jalkaansa sellaisetkin kengät, joilla ei edes tarvitse kuvitella pysyvänsä pystyssä.

Keep Your Own Style -tapahtuma palaa Kampin catwalkille 9.3.2013 entistä mahtavampana. Päivän aikana nähdään kolme muotinäytöstä pyörätuolikaunottarien tähdittäminä ja välillä keskustellaan. Ja kaikki tämä Kampin 5. kerroksen catwalkilla Jani Toivolan johdolla.
Näytökset klo: 12, 14 ja 16. Paneelit klo: 13 ja 15.
Suvi Törö ja Jussi Hurttila esiintyivät Helsingin Ruokamessujen näytöskeittiössä yhdessä ravintola Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihisen kanssa.
Ruokajutussa esittelin Trattoria Gli Amicin Helsingin Ruokamessuilla Messukeskuksessa. Trattorian tarjoilijat ovat kehitysvammaisia ihmisiä Haminasta. Idea on saanut alkunsa Roomasta.
Salainen haave; näyttäisinpä Uma Thurmanilta.
Pari viikkoa sitten vierailin Tukholman Fotografiskassa, eli valokuvaustaiteen museossa. Koko museon täytti David LaChapellen uskomattoman hieno näyttely. Julkkiskuvaaja LaChapelle, on kuvannut kaikkiin maailman merkittävimpiin muotilehtiin. Hänen kuviensa aiheet, väritykset ja miljööt ovat niin vangitsevia, että museossa kului monta tuntia.
Kuva: David LaChapelle, Lady Gaga
Katsellessani LaChapellen ottamaa kuvan Lady Gagasta, näin siinä ensin vanhan Metropolis-leffan representaation. Yllättäen huomasin, että Lady Gagalla oli kuvassa kyborgisen käheet kyynärsauvat. En tiennyt mitä ajatella. Onko kyynärsauvoista tulossa huippumuodikkaita asusteita?
Kuva: Wikia / Gagapedia
Osuin jälkeenpäin googlaillessani Lady Gagan Paparazzi videoon, jossa hän on pyörätuolissa kaularanka tuettuna. Monet, etenkin vammaiset, ovat kuulemma suuttuneet siitä, että Lady Gaga on käyttänyt esityksissä pyörätuolia shokkiefektinä. Australiassa häntä paiskottiin kanamunilla siitä hyvästä.
Kuva: David LaChapelle, Lady Gaga
Voisiko ajatella, että ei ole oleellista, mitä kautta ihminen tottuu näkemään vammaisuuteen liittyviä apuvälineitä? Jos Lady Gagan olemus nostaa pyörätuolin statusta, miksi se olisi paha asia? Miksi pyörätuolia ei saisi näyttää kuin aidon vammaisuuden yhteydessä? Miksi se on loukkaavaa?
Minulle oli shokkiefekti nähdä ensimmäisen kerran mustiksi tatuoidut silmänvalkuaiset ja päähän ihon alle istutetut pikkusarvet ja myhkyrät. Jos silmänvalkuaiset muuttuvat itsestään sellaisiksi ja päähän kasvaa sarvia, niin terveyskeskuslääkäri kirjoittaa joutuisasti lähetteen tutkimuksiin ja tila yritetään diagnosoida. Lähipiiri kauhistuu ja asiakaspalvelutöistä saa sairaslomaa. Miksi itsetehdyt muodonmuutokset ovat cooleja, mutta myötäsyntyiset poikkeamat oitis pudottavat ihmisen tyylittömään kastiin?
Kuva: © Leland Bobbé, valokuvaaja, joka myös kuuluu mestareihin.
Aihe, josta haluaisin kirjoittaa jutun, käsittelee transsukupuolisia. Minulla on ystävä, joka syntyi väärään ruumiiseen. Hän ravasi lääkäreillä, söi purkkikaupalla lääkkeitä ja sairaalassa hän kävi läpi suuria leikkauksia vaihtaessaan sukupuolta. Omien sanojensa mukaan hänen synnynnäistä virhettään korjattiin. 
   Hän sanoi kuitenkin hyvin napakasti, ettei missään tapauksessa koe olevansa vammainen. Hän on transsukupuolinen ja se on kuulemma aivan eri asia. Siitä pitäisi poistaa koko sairausluokitus! Melkein loukkaannuin. Ensinnäkin, ei vamma ole aina sairaus. Jos ihmiseltä puuttuu käsi, niin se puuttuu, mutta hän on sairas vasta sitten kun hänellä on esimerkiksi nuha. Onko vammaisuus niin paha stigma, että ihminen on mieluummin mitä tahansa muuta kuin vammainen? Jos joku asian läpikäynyt haluaa keskustella asiasta kanssani, olisin iloinen jos otat yhteyttä.
   En voi luvata, että juttu syntyy ja se julkaistaan, mutta aihe on kiinnostanut minua pitkään. Haluaisin kiihkottomasti pohtia vammaisuutta ja transsukupuolisuutta, voiko niitä verrata. Jos ei voi, niin miksi ei voi? Eikö meidän kaikkien etu ole yrittää yhdessä vaikuttaa, saada tukea ja pyrkiä tasa-arvoon? Haluan edelleen uskoa joukkovoimaan.