keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Die Berliner Luft

Berliiniin pääsee nykyään niin halvalla, että siellä käydään kuin Tukholmassa tai Tallinnassa. Air Berlin lähtee aamulla seitsemän aikoihin ja perille ehtii juuri sopivasti nauttimaan Berliinin ihanista aamiaisista.
Saksalaiset osaavat tehdä siasta taivaallista.
Tarja oli kesällä Berliinissä saksankielenkurssilla ja tuntee kaupungin hyvin. Olin käynyt Berliinissä viimeksi 90-luvulla, mutta silloin aika meni näyttelyhommissa ja kaupunkiin tutustuminen jäi vähemmälle. Sen muistan, että oli alle kymmenen vuotta muurin murtumisesta ja itä- ja länsipuolen ero näkyi vielä selvästi. 
Vaikka nyt oli lokakuu, ilma oli kuin kesällä, aurinkoista ja lämmintä ainakin 24 astetta. Ihmiset istuskelivat katukahviloissa ja kävelivät t-paidoissa. 
Asuimme Friedrichshainissa, jossa on kivoja ja kohtuuhintaisia hotelleja, kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja.
Ensimmäinen länteen loikannut rajapoliisi.
Kuvasta on tullut ikoni, joka näkyy monessa paikassa.
Bernauer Strassella muuri jakoi kadun itä- ja länsipuoleen.
Talojen ikkunoista ja pervekkeilta loikattiin länsipuolelle.
Muuria alettiin rakentaa 50-vuotta sitten elokuussa 1961.
Olin silloin 6 vuotias enkä tiennyt asiasta mitään.
Ettei kuoleman käytävä unohtuisi.
Muuri on edelleen osa Berliiniä. Näin lyhyellä reissulla ei tule mitään käsitystä mitä se merkitsee ja mitä ajatuksia se herättää tavallisessa berliiniläisessä.
Puistoplataani, Platanus hybrida.
Monien talojen katoilla on pieniä puutarhoja.
Prinzessinengarten Kreuzbergissa Moritzplatzilla on siirrettävissä oleva puutarha,
joka on perustettu joutomaalle.
Siellä on kahvila, josta saa puutarhan viljelyksistä valmistettua ruokaa.
Puutarhan perustajat, Vihreät nomadit, eli Nomadisch Grün,
on ryhmä ihmisiä, jotka ovat ottaneet mallia Kuuban kaupunkipuutarhoista.
Ajatuksena on, että kuka tahansa pystyy viljelemään.
Kaupunkiviljely on hieno ajatus, jonka toivoisi leviävän laajemminkin.
Aloin heti katsella meidän kerrostalomme pihaa sillä silmällä, että ehtisinkö ja jaksaisinko laittaa sinne vihannespenkin. Berliinissä on muitakin "salaisia puutarhoja".

Klikkaa TÄSTÄ, niin löydät listan.
Tätä kutsuttiin manuaaliseksi vertikaaliviljelykokeiluksi.
Tikkaat vaan partisille ja siihen tölkkejä.
Paikka oli tavallaan aika pusikko, mutta hyvin viihtyisä. Kaikki pöydät oli täynnä ja puutarhan käytävillä oli kirpparimyyjiä ja käsityöläisiä. Tarja osti hauskat korvikset, joissa oli kukkivia puita ja televisiotorni.
Leikkimökin voi tehdä näinkin.
Lindgrenin satukirjat tulevat mieleen.
Berliini on shoppailijan paratiisi. Kaikkea löytyy sekä kalliilla että halvalla.

Berliinin yhdistymisen jälkeen muurin viereen Prenzlauerbergiin rakennettiin Mauerparkin puistoalue. Sunnuntaisin se on valtava kirpputori.
Itäsaksalainen Sandmännchen, Nukkumatti, oli keräilykappale ja sen olisi saanut vähän päälle kolmellakympillä. Jos tulee nostalginen olo, klikkaa Nukkumatti-sanan linkkiä, siellä se teputtaa kuin ennenvanhaan seittemänkymmentäluvulla.
Tämä t-paita sopis monelle. Itsekin pitäisi  käyttää aina välillä, muistutuksen vuoksi.
Käsityöläisillä oli vaikka mitä hauskoja. Jiabin paitoja ja kasseja saa myös Etsyn kautta.
Checkpoint Charlien museokaupan ilmeisesti suosituin paita.
Nukkekodin voi kalustaa designilla.Harry Bertoian timanttituoli minikoossa.
Hinta vain 231 egeä.
Saksalaiset taitavat pitää maataan makkaran alkukotina. Currywurstilla on Berliinissä oma museokin. Vaikka emme käyneet siellä tuumimme, että meidänkin pitäisi osata tuotteistaa sininen lenkki, mustamakkara tai entinen hampparinkäyrä niin, että niitä käytäisiin maailmalta ihmettelemästä. Jokuaika sitten Hesarikin kirjoitti toistamiseen  Currywurst museosta ja makkaran syntyhistoriasta. 
Taidetta ja makkaraa. Berliiniläisen taiteilijapariskunnan Klaus ja Eva Herlitzin karhuja
näkee vähän jokapaikassa. Ne symboloivat kansojen ja kulttuurien yhteisymmärrystä.
Makkara ja Cocis siis lisäävät kansojen välistä yhteisymmärrystä. Minusta nallen pitäisi vielä seisoa pizzan päällä niin teos olisi täydellinen.

Tässä nautitaan KaDeWe-tavaratalon ruokaosaston yhdessä monista herkkupaikoissa olutta ja Münchenin Weisßwurstia, eli valkomakkaraa, joka valmistetaan vasikan- ja sianlihasta ja maustetaan sipulilla ja tuoreella persiljalla. Maistui lähinnä siskonmakkaralta. Makea sinappi oli erinomaista, sitä ostin kotiin tuliaisiksi.
Suurkaupunkien hauskuus on siinä, että sekaan mahtuu monenlaisia tyyppejä.
Hilke thor Stratenin asuntoauto on kuin suoraan vanhoilta hippiajoilta.
"This is my rolling temple", Hilke sanoi. "With love for detail and great help of gifted mechanics, I transformed it into a mobile gallery."


Varmaan menen uudestaan, koska eihän tämä ollut kuin pintaraapaisu. Nyt syntyi vain jonkinlainen käsitys siitä, kuinka iso kaupunki on ja mitä on missäkin ilmansuunnassa.
Berliinissä on helppo liikkua, julkinen liikenne toimi hyvin ja nopeasti. Asuminen ja ruoka on edullista ja nähtävää olisi enemmän kuin osaa edes hahmottaa. Kaunis kaupunki se ei ole samalla tavalla kuin moni muu Euroopassa, mutta se vaikuttaa rennolta ja vapaamieliseltä. Berliinistä on paljon blogeja, laitoin tähän loppuun muutamia. Niistä löytyy kivoja osoitteita ja vinkkejä kaikesta mitä siellä voi puuhata. Linkit eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti