torstai 19. toukokuuta 2011

Kohtaamisia

Espoon Otahallissa oli Terve-Sos 2011 sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja ammattimessutapahtuma. Muutama meidän asiakkaamme osallistui messuille. Kävin siellä kuvaamassa ja tapaamassa tuttuja.
Jaska oli pystyttänyt Nyyti ry:n iloisen keltaisen pikkuosaston ja minäkin olin siellä jakelemassa HaliCardeja, että Päivi ja Paula ehtivät välillä syömään. HaliCardeja on aina hauska jakaa, koska kaikki ottavat ne hymyssä suin vastaan. Monet pyysivät jopa lisää kotiin viemisiksi. 
HaliCardilla sain Mikko Kuustosenkin houkuteltua osastolle halaamaan Päiviä ja Paulaa. 

Olin itse pari viikkoa sitten kuntoutuksessa Kankaanpäässä OI:n ja kipeän jalkani takia. Jouduin siellä täyttelemään kaikenlaisia Kelan lomakkeita, siksi oli pakko käydä heidän osastollaan jututtamassa siellä päivystäviä. 
Minua nimittäin ihmetytti monen muun Kelan edellyttämän asian lisäksi oheinen lomake, jossa kysytään kuinka selviän kohtuullisia ponnistuksia vaativista päivittäisistä toiminnoista, kuten pöydän siirtelystä, imuroinnista ja keilaamisesta. Osastolla kerroin, että sohvapöytä nousee suorin käsin, mutta minulla ei ole tapana nostella sitä päivittäin. Keilaamassa en käy ikinä ja imurointikin on niin ja näin, ei todellakaan päivittäistä. Ihmettelin heille kuinka niitä voidaan pitää verrannollisina toimintoina ja ihanko totta he saavat kuukausipalkkaa näiden ja muiden vastaavien kysymysten laatimisesta. Taisin aiheuttaa kiusaantuneen ilmapiirin. 
Kuva: Sergey Lavrentev/Dreamstime.com
Sain kuitenkin mielenkiintoisen Kelan taskutilaston 2010. Siitä ilmenee mm. että vanhuuseläkkeellä oli vuonna 2009 1 048 379 suomalaista. Siitä pelkkää kansaneläkettä saa 81 070 Suomessa asuvaa ihmistä ja että kansaneläkkeen täysi määrä oli yksinasuvalla 584,13 euroa kuukaudessa. Suuresti mainostettu takuueläke nostaa sen 687,74 euroon, mutta se on vielä minulle hieman epäselvää kuinka korotus vaikuttaa muihin mahdollisiin tukiin. Oli miten oli, voitteko kuvitella, että sillä rahalla voisi elää täyspainoista elämää, maksaa vuokra, ruoat, vaatteet, telkkariluvan, mahdolliset lääkkeet jne. 

Kuten ystäväni Pirkko sanoo:"Koko elämänsä pelkällä kansaneläkkeellä elävien joukko on niin pieni, ettei heidän taloudellisten edellytystensä parantaminen tule kohtuuttoman kalliiksi. Kysymys ei ole rahasta, vaan tahtotilasta."

Tekesin osastolta sain esitteen: Puheenvuoroja suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tulevaisuudesta. Jaaha, onhan se asiallisesti sanottu, mutta ei kovin houkuttelevasti tai helposti omaksuttavasti. Olen kuullut aikoinani termin "tekeska" ja ilmeisesti se voi hyvin ja sitä edelleen käytetään.
Kuva: Tem

Lempihenkilöni kansliapäällikkö Erkki Virtanen työ- ja elinkeinoministeriöstä näkee oitis omassa puheenvuorossaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää on uudistettava, koska Suomessa ikääntyvän väestön kasvu on nopeampaa kuin missään muualla Euroopassa. Ennusteiden mukaan 65 vuotta täyttäneitä on vuonna 2040 1,55 miljoonaa. Se on kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Jos olen silloin hengissä, olen 85 vuotias. Ja kauhuissani, jos olen vain julkisen terveydenhoidon armoilla. Yksityinen, hyvin toimiva, mutta siivottoman kallis sairauskuluvakuutukseni nyppästään minulta pois sinä vuonna, kun täytän 60-vuotta. Eli siitä eteenpäin olisi elettävä ainakin 25 vuotta julkisen puolen hoteissa. Erkki ja te muut, tehkää kiireesti pohdintojenne mukaiset uudistukset!

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n osastolta bongasin Vappu Taipaleen, joka markkinoi uutta kirjaansa Vanha ja vireä, Virkistyskirja vanhoille naisille. Ostin sen siltä seisomalta. Vappu sanoo blogissaan, että Suomen ikääntyminen on poliittinen kysymys. "Risikon ikälakiehdotus on kustannusneutraali. Tämä on sievistelevä ilmaisu sille, että ei haluta panna lisää rahaa vanhuspolitiikkaan. Haloo! Ei muka lisää kustannuksia!" Vappu sanoo samaa kuin Erkki, että Suomi ikääntyy maailmanhistorian suurimmalla vauhdilla. Hänen mukaansa tarvitaan yhteiskuntasopimus, johon poliittiset päättäjät sitoutuvat. Hyvä, laaja poliittinen suunnitelma ja siirtymäaika, jolloin rahoitusta lisätään ja palveluja rakennetaan. Vappu uskoo, että me jaksamme odottaa, jos voimme vaikuttaa päätöksiin.

Kaksi herttaista vanhaa tätiä antoivat minulle upiuuden vaaleansinisen Uuden Testamentin. Ilahduin siitä, että ensimmäisellä sivulla lukee: "Tätä kirjaa ei myydä". Siitä olen samaa mieltä, että eivät uskovaiset voi myydä Jumalan sanaa, se on annettava lahjana. Selailin kirjaa, että ketkä ovat tämän näin hienosti oivaltaneet. Selvisi, että olin saanut Uuden Testamentin Suomen Gideoneilta. En ole ikinä heistä kuullutkaan. Esittelyssä lukee, että he ovat kristittyjä yrittäjiä sekä toimihenkilöitä, jotka ovat omassa elämässään kokeneet todeksi Pyhän Kirjan sanoman. Gideon-järjestöllä on toimintaa yli 188 maassa.
Attendo MedOne oli minulle yhtä tuntematon kuin gideonit, mutta he pyysivät minua kuvaamaan Mikko Kuustosta heidän Mummola osastollaan. Saimme Mikon kanssa pullaa palkaksi ja kehäkukkien siemeniä. En ole ennen pullapalkalla töitä tehnytkään, mutta Mikko on niin mukava mies, että hullummistakin syistä hänen kanssaan viettää mielellään aikaa. 
Sininauhaliitto jakoi messuilla uutta selkokielistä Alkoholiesitettään ja oli kiva nähdä kuinka ihmiset selailivat sitä ja keskustelivat siitä. Oman pöydän ääressä puuhaillessa on joskus vaikea kuvitella minkälaiset ihmiset ja missä, hommien lopputulosta lukevat ja katselevat. 
Tukilinja-lehden osastolla oli myös väkeä ja uuden lehden ilmestymistä odottelen muutenkin. Tukilinja tekee hienoa työtä jakaessaan stipendeinä mm. tietokoneita. Aina ei tulla ajatelleeksi, että tietokone ja tietotekniikan taitaminen on oleellinen osa tämän päivän elämää. Vammainen tai vanha ihminen putoaa esteellisellä tiedon valtatiellä digitaaliseen kuiluun, jos hänellä ei ole varaa hankkia tietokonetta, ohjelmia ja niiden käyttöön tarvittavia taitoja. Se on syrjäytymisen yksi muoto.
Kuva: Max Blain/Dreamstime.com

Kaikenkaikkiaan antoisat messut, vaikka sen nimestä ei heti arvaisi. Olin ikä-jutuista niin innoissani, että tähän loppuun laitan juhlallisen sitaatin Kaarlo Sarkian runosta, jonka löysin Vappu Taipaleen Vanhojen naisten virkistyskirjasta: 

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.

3 kommenttia:

  1. Ikävä kyllä, vähän on jo viitteitä siihen suuntaan, että takuueläkkeen suoma lisäsatanen kuussa saattaa mennä isolta osin, jopa kokonaan, kohonneisiin asumiskustannuksiin (asumistetuki pienenee), lääkkeisiin ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Toiveenani oli, että lisääntyneellä rahalla ostettaisiin tavanomaisia asioita kuten ruokaa, vaatteita ja käytäisiin vaikka kampaajalla ja elokuvissa tai tilattaisiin lehti. Toimeetulotukea polimaksuihin tiedän jo evätyn takuueläkkeen vuoksi.
    PirkkoJ.

    VastaaPoista
  2. Ei vanhaa, vammaista tai sairasta nähdä kuin ärsyttävänä kulueränä. Jonain kummallisena epäihmisenä, jolla ei voi olla samoja tarpeita kuin "kunnon" kansalaisilla. Sanoohan jo Iso Kirjakin "Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä". Päättäjät ovat Sanaa tarkkaan tavanneet.

    Ritu K

    VastaaPoista
  3. Ja blogin uutta "kansikuvaa" piti kehua ja ihastella!! Minkä kukan sisukset mahtavat olla noin kauniit?

    VastaaPoista