lauantai 5. maaliskuuta 2011

Pipistrellus pipistrellus

Pipistrellus pipistrellus by markus.nolf.org
Kun lapset olivat pieniä, luimme luontokirjasta pikkuruisesta lepakosta pipistrellus pipistrelluksesta. Silloin sitä sanottiin kääpiölepakoksi, nyt se uudelleen nimetty vaivaislepakoksi. Ilmankos se tuntui heti tutulta. Pipistrellus synnytti Pipiägnen ja Papiagnen, joista meillä piirettiin paljon kuvia ja joille tapahtui kaikenlaisia jännittäviä ja pelottaviakin asioita.

Vaivaislepakko kuuluu siippojen heimoon ja se on Suomessa melko harvinainen. Meillä on 13 eri lepakkolajia ja ne ovat kaikki tiukasti suojeltuja. Suomen tavallisin lepakko on pohjanlepakko, eptesicus nilssonii. Ilahduin, kun luin Hesarista, että tänä vuonna vietetään maailman lepakoiden vuotta. Googlailin lepakkoja mm. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen sivuilta ja Thuleila sivustolta, jossa oli mielenkiintoinen juttu lepakoiden mytologiasta. Keräilin tähän juttuun netistä tietoja ja kiitän kaikkia, joilta niitä lainasin. Toivottavasti se ei haittaa ketään.

Pirun aikaansaannos

Maailmassa on yli 1200 tieteellisesti kuvattua lepakkolajia, yli viidennes maailman nisäkäslajeista on lepakoita. Ja se on ainoa lentävä nisäkäs. Vaikka lepakoita on noin paljon, niitä näkee harvoin. Olen istunut Kreetalla yöllä vanhalla kujalla ravintolassa ja siellä lepakot lentelivät ristiin rastiin yläpuolella. Niistä kuuli vain korkean vinkaisun. Oli siinä jotain maagista.
Kuva: Vampire Bat Report
Lepakon kiljahdus on niin korkea, että vaikka se kiljaisee viitisenkymmentä kertaa sekunnissa, niin ihmiskorva ei sitä kuule kuin satunnaisesti. Lepakko suunnistaa kaikuluotaamalla, eli se kuuntelee kaikua ja muodostaa sillä tavalla kuvan ympäristöstään. 

Dclipart / Dreamstime.com
Lepakko yhdistetään usein pahaan. Suomessakin sitä pidetään paholaisen aikaansaannoksena. Thuleian sivuston mukaan tarina kertoo, että Piru katseli Jumalan luomistöitä, ihastui pääskyseen ja koetti itsekin tehdä samanlaisen. Tuloksena oli kuitenkin lepakko. Kiukuspäissään Piru määräsi sen lentämään öisin, ettei epäonnistuminen osuisi jokaisen silmiin. Joissakin tarinoissa lepakko kerrotaan tehdyn lintujen ja muiden pienten elukoiden tähteistä. Tai sitten sitä pidetään Jumalan leppälinnulle langettamana rangaistuksena siitä, että tämä varasti toisten lintujen munia ja hautoi ne omiksi poikasikseen, joista syntyikin kirouksen myötä vaivaisia lintuja, lepakoita.
Javarman / Dreamstime.com
Suomalaisessa kansanrunoudessa lauletaan: "Pääskynen on päivälintu, yölintu on lepakkolintu, lentipon kesäisen päivän, syksysen yön pimiänkin." Tämän päivän lepakkokauhua ylläpitää edelleen se, että 1985 lepakkotutkija kuoli Suomessa raivotautiin, jonka hän oli saanut lepakon puremasta.

Euroopassa on kauan sitten naulattu lepakoita oviin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. 1500-luvulla itse paavi kuvasi lepakkoja paholaisen ja noitien seuralaisiksi. Lepakoita roikkuu halloweenin aikaan jokaisessa Tiimarissa ja kauppakeskuksessa ympäri maailmaa lähinnä houkuttelemassa pikkunoitia. Jokainen noita-akka osaa keittää lepakon oksennuslientä ja terästää sitä lepakonkynsillä. On aivan ymmärrettävää, että lepakot ovat mustien kissojen ohella noitien lemmikkejä. Toisilla lajeilla on noidille sopivia julmia nimiä, kuten hautalepakko, raivotarlepakko ja valevampyyri.

Vaikka kreivi Dracula liikkui lepakon hahmossa, niin silti 70% lepakoista on hyönteissyöjiä. Veri ei monellekaan maistu paitsi, jos hyttyset ovat verestä pulleita. Niiden mielimuonaa ovat hyttyset. Lepakko voi syödä yhdessä yössä 7000 hyttystä. Jotkut lajit pitävät myös hedelmistä.

Myyttinen sankari

Kun olin lapsi, meillä ei ollut kotona telkkaria. Kävin naapurissa katsomassa Batmania ja Robinin. Istuin nojatuolissa sukat makkaralla, joten Robinin ruttuiset sukkahousut eivät silloin kiinnittäneet mitään huomiota. Supersankarit olivat minusta uskomatoman hienoja. Nämä uudemmatkin Batman elokuvat vetoavat minuun. Lempipahikseni on Heath Ledgerin esittämä Jokeri.
Tein kerran halloweenin aikoihin
Yliopistokirjakaupalle ilmoituskuvan.
Espanjalaiset ja kiinalaiset pitävät myös lepakoista. Heille ne ovat onnen symboleita. Muinaisessa Kiinassa erityisenä siunauksena pidettiin punaisia lepakoita. Karibialla lepakko yhdistetään hyvään ja sen tappaminen on erittäin paha asia. Jossain päin Afrikkaa lepakon tappamista verrataan ihmisen tappamiseen. Timorin saarella lepakkoa pidetään taivaan portinvartijana. 

Annsunnyday /
Dreamstime.com
Vaikka halloween kurpitsoineen ja lepakoineen tulee Amerikasta, siellä niihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain armeija harkitsi lepakkojen käyttämistä elävinä pommeina. Asiasta tehtiin jopa kokeita mutta se hylättiin, sillä lepakot karkailivat omille teilleen. 

Kiukkuinen nahkahanska

Olin aikoinani yksin elokuussa mökillä. Yöllä heräsin kummalliseen läiskähdykseen. Aivankuin nahkahanska olisi heitetty seinään. Yö oli säkkipimeä, makasin hiirenhiljaa peiton alla, kuuntelin ja mietin, että mikä se oli. Mitään ei kuulunut. Nukahdin ja unohdin koko jutun. Ajoin päiväksi töihin ja tulin illansuussa takaisin. 

Kuco / Dreamstime.com
Menin sisään ja näin sivusilmällä jotain ruskeaa ja liikkuvaa. Ensimmäinen ajatus oli, että hui, hiiri tai rotta. Lattialla, ison kukkaruukun vieressä, kyyristeli pieni lentävä rotta. En ollut ikinä nähnyt lepakkoa läheltä. Olin ottamassa sen käteen viedäkseni ulos. Mutta se avasi pikkuruisen, hyvin kiukkuisen vaaleanpunaisen suun, joka oli täynnä teräviä valkoisia hampaita. Otus sähisi, sylki ja räpiköi. Sillä hetkellä en tiennyt kumpi meistä pelkäsi enemmän. 

Heitin varovasti sen päälle keittiöpyyhkeen, laitoin isot nahkarukkaset käteen, työnsin sihisevän mytyn rikkalapioon ja vein kuistin pieleen, vähän suojaan sen alle. Toivoin ettei naapurin kissa löydä sitä, jos lepakko oli loukkaantunut. Se oli häipynyt jo tunnin kuluttua omille teilleen. Mietin jälkeenpäin, että kuinka sen kaikuluotaus ei ollut toiminut. Se oli ilmeisesti lentänyt yöllä päin seinää ja pudonnut alas pökertyneenä.  

Vanha ja uhanalainen 

Indonesiassa kuulemma kodin suojaamiseksi riittää, että hautaa lepakon talon neljään nurkkaan. Siellä ne ovat hyvän maineensa uhreja. Vaikka lepakoita on paljon, niiden uhanalaisuudesta maailmassa on hyvin vähän tietoa. Keski-Euroopassa ollaan sitä mieltä, että lepakkojen määrä on romahtanut. Suomessa kaksi lajia luetaan uhanalaisiksi: korvayökkö ja Suomessa harvinainen ripsisiippa.

graphicsfairy.blogspot.com
Olisi sääli, jos lepakot katoaisivat. Niitä on ollut täällä 55 miljoonaa vuotta. Koska lepakot maatuvat nopeasti, niiden fossiililöydöt ovat harvinaisia. Pieniksi eläimiksi ne ovat varsin pitkäikäisiä: ne voivat elää jopa 25–40-vuotiaiksi, keskimääräisen eliniän ollessa kymmenisen vuotta.

Maailman suurin nahkasiipi on nimeltään isoakerohekko ja sen valtavat räpsyttimet saavuttavat puolentoistametrin leveyden. Pienin laji siankuonolepakko mahtuukin sitten vaikka korvan taakse. Se painaa vain pari grammaa. 

Jos setä olis täti ja tasa-arvo. Erittäin harvinainen kaakkoisaasialainen valkokurkkuhekko, Dyacopterus spadiceus, on mahdollisesti ainoa eläinlaji maailmassa, joka ilmeisesti imettää poikasiaan. Tutkijat eivät ole asiasta täysin varmoja, mutta heidän suureksi hämmästyksekseen valkokurkkuhekkokoiraiden nännit erittävät maitoa. Ehkä koiras vuorottelee naaraan kanssa imetyksessä tai kyseessä saattaa olla ravinnosta johtuva hormonihäiriö. 

Lepakkoluola ja lepakkolaakso

Lapsena Hesan spurgut olivat aika kohteliasta jengiä. En minä muista ikinä pelänneeni heitä. He joivat tenua ja kolinaa piimän kanssa ja nukkuivat, jos pääsivät sisään, Lepakkoluolassa Ruoholahdessa. Se ei todellakaan ollut mikään Batcave ja salakäytävät taisivat risteillä vain vanhojen sotaveteraanien sumuisissa päissä. Ratikassa aina haistoi jos siellä oli joku heistä lämmittelemässä ajamalla ympäri kolmosen reittiä. Nyt Ruoholahden lepakkoluola on muisto vain. Liiketalojen lomassa on Lepakon aukio, jolla en muista koskaan käyneeni, vaikka autolla siitä on huristettu ohi lukemattomat kerrat.

Nettipalvelu Lepakkolaakso on sitten jotain ihan muuta. Nokkela nimi.
Lepakkovuoden kevään päätapahtuma oli 19.3.2011 Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ja Suomen ympäristökeskuksen seminaari Helsingissä. Päivän aikana kuultiin lepakoista, lepakkotutkimuksesta ja lepakkoharrastuksesta suomalaisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden kertomana. Lähemmin lepakoihin pääsee tutustumaan Euroopan lepakkoyön tapahtumissa elokuussa.
Intianlentäväkoira, Pteropus giganteus, on hedelmälepakko. Kuva: From My Free Fotos
Kesäkuun Yliopistolehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli: Missä nahkahiiret lentävät. Siinä kerrotaan riistaeläintutkija Terhi Wermundsenin väikkäristä Bat habitat requirements. Jutussa on paljon hauskoja lepakkotietoja mm. verivampyyrin syljestä eristetystä veren hyytymisenestoaineesta, draculiinista, joka on auttanut veritulppalääkkeiden kehittelyssä. 
Tutkija Thomas Lilleyn väitöskirja käsittelee tributyylitinan vaikutusta vesisiippoihin. Tributyylitina ajautuu lepakoihin surviaissääskien kautta. Sääskiin se taas imeytyy toukkavaiheessa merenpohjassa, johon on varissut ennen käytetyn myrkkymaalin jämiä. Tina heikentää lepakoiden kuuloa ja koska ne suunnitavat kaikuluotauksen avulla kuulo on niiden tärkein aisti. 
Daily Mailin herttainen juttu lepakoiden "traumaklinikalta" Australian Advancetownista. Klinikalla on hoidettu kaatosateiden ja tulvien vuoksi kodittomiksi joutuneita lepakoiden pentuja. Kuvan on ottanut Luke Marsden/Newspix/Rex Features.
Hesarissa oli 2. marraskuuta 2012 juttu lepakoista. Siinä Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomun amanuenssi Ville Heimala kertoo kuinka lepakot ovat hyödyllisiä. Yksi lepakko voi syödä vuoden aikana 1,3 kiloa hyttysiä. Yhdysvalloissa on laskettu, että lepakoista on vuosittain hyötyä maataloudelle noin 23 miljardia dollaria. Ne syövät tonneittain maissisatoja tuhoavia hyönteisiä. Luonnontieteellisessä museossa alkaa 2.11.2012 lepakoiden salaisesta maailmasta kertova näyttely Vampyyrin varjostamat
Näyttelyssä on katettuna lepakoiden buffet-pöytä.
Ääniaaltojen muovaama naamataulu.
Jos haluaa syksyllä tehdä lepakko-retken, kannattaa suunnata Etelä-Viroon, Piusaan. Baltian alueen lepakot kokoontuvat syksyisin talvehtimaan Piusan luoliin. Luoliin pääsee kurkkaamaan oppaan johdolla syysviikonloppuisin. www.piusa.ee

Lepakkolinkkejä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti